Pulloja keräämässä

Saimmeko todistaa kenties kriittisintä päivää Wengerin Arsenal uralla eilen, huh, mahtoi olla raskas päivä heille jotka vielä vannovat managerin nimeen. Tuskin edustavat kiihkeimmät AKB:t enää kannattajien enemmistöä ja vaikka edustaisivatkin, heikoilla jäällä astelevat.

Itse olen kritisoinut jo pidempään kuinka Arsenen tukijoukkojen puolustuspuheenvuorot käyvät päivä päivältä ontuvimmiksi, kuinka jäljellä tuntuisi olevan enää meriitit ja me tiedämme jokainen hyvin miten paljon meriitit painavat tässä hetkessä. Hyvä on, painavat jossain määrin mutta usko on monella koetuksella ja kovin monen kärsivällisyys on koetuksella.

Edellinen ei missään tapauksessa tarkoitattanut ettäkö allekirjoittanut olisi nyttemmin joku Arsene Knows Nothing, ei tietenkään. Ehkäpä sittenkin edustan valtaosaa kannattajista mutta tuskin olen kovin väärässä jos väitän että valtaosa kannattajista on juuri nyt jossain määrin epätietoisissa tunnelmissa. Väitän että moni kannattaja on ensimmäistä kertaa konkreettisesti kyseenalaistanut Arsenen tulevaisuuden ja vaikkeivat sitten tulleetkaan – kuten en minäkään – tulokseen että on aika muutoksen, kyseenalaistaneet joka tapauksessa.

Olemmeko sitten vain tilanteessa missä kärpäsestä ollaan tekemässä härkästä, tilanne on lopulta vain myrsky vesilasissa vai onko tilanne oikeasti hälyttävä ja onko meillä syytä suurempaan huoleen. Onko Arsenen projekti epäonnistunut, olemmeko oikealla tiellä, poljemmeko paikallaan Arsenen metodeilla.. Kysymyksiä sinkoilee joka suunnasta ja vastaukset, onko niitä.. ja kenellä? Managerilla, pelaajilla, kannattajilla, seurajohdolla..?

Jos ja kun otsikoin eilisen blogin Arsenen epäonnistuneena projektina, tehtäköön selväksi että projekti jonka henkilökohtaisesti olettaisin olevan tässä vaiheessa valmiimpi, epäonnistui nimenomaa eilen. Projekti polkee paikallaan eikä ero ManUun ja Chelseaan tunnu kaventuvan lainkaan ja pidän täysin oikeutettuna suhtautua asiaan kriittisesti. Kuten eilen totesin, viisi vuotta on jalkapalloilijan uralla todella pitkä aika, olemme mielestäni saaneet kuulla nyt liian monta vuotta selityksiä.

Tiedän että olen turhautunut, ehkä liiankin turhautunut mutta yli seitsemän kuukautta sitten alkanut suunnaton odotus ja latautuminen kaikkine toiveineen tähän kauteen, jälleen uuteen kauteen ja sitten matto vedetään alta tyylillä millä Drogba sen veti, se tekee h*lvetin kipeää. Sitä kokee tulleensa johonkin tienhaaraan jossa samalla pitäisi pystyä pitämään pään kylmänä ja suhtautumaan positiivisesti vielä tämän kauden haasteisiin, mutta samalla tuntuu että josko katseet pitäisi kääntää jo tulevaan kauteen, se on henkisesti äärimmäisen raskasta ja piinaavaa.

Ihmettelin jo eilen saattoiko Arsene olla tosissaan toteamalla että Chelsea tappio oli vaikea niellä koska tunsimme olevamme parempi joukkue ja kysyin kuka näin mahtoi tuntea, manageri vai pelaajat vai sekä että. Sikäli kuin Arsene sen sanoi, epäilemättä ainakin hän mutta eilen saimme kuulla että myös osa pelaajista oli tarttunut syöttiin ja altistuneet propagandalle, Theo:

”We dominated the game, but Chelsea took their chances and you have got to be decisive.”

Kuten tekin kommentoitte, palloa voimme siirrellä pelaajalta toiselle vaikka 90 prosenttia peliajasta mutta sillä ei ole mitään tekemistä pelin dominoinnin kanssa, päinvastoin. Totuus on että Chelsea dominoi, 23 minuuttia ja 2-0 ja vaihde pykälää pienemmälle, miksi he olisivat tuhlanneet yhtään enempää energiaa kun pelit jatkuvat heilläkin jo huomenna. Kuulostaa lähes julmalta mutta jotenkin oli aistittavissa että Chelsea tiesi pelin olevan taputeltu kahden maalin johdossa, että meidät oli lyöty lopulta helpommin kuin hekään uskalsivat odottaa.

Sitten Englannin Cupin tappion Stokelle saldomme on neljä peliä joista yksi vaivainen tasapeli, kaksi tehtyä maalia ja kahdeksan päästettyä ja tämä siinä kauden tärkeimmässä vaiheessa mistä managerikin puhui ja korosti sen tärkeyttä, haastoi joukkueensa. Jos joku väittää etteikö se näy tekemisessä, hän on väärässä ja saman näkivät ja aistivat siniset sunnuntaina. En minä voi väittää ettäkö Stoke tappiolla olisi rooli sen jälkeisissä tuloksissa, mahdotonta tietää. Mutta sen uskaltaisin väittää tietäväni että joukkue tuskin olisi pahoillaan jos vapaan viikonlopun sijaan edessä olisi cupin seuraava kierros, mahdollisuus taistella pokaalista.

No ainakin meillä on vapaa viikonloppu ennen ensi viikon Mestareiden liigan vieraspeliä ja jos niin hullusti kävisi että onnistuisimme senkin ryssimään, eipähän pääsisi ’kukaan’ sanomaan kuinka viikonlopun ottelu painoi jaloissa tai kuinka otteluohjelma ei suosinut tms. Taidan alkaa kuulostaa vainoharhaiselta, ainakin tunnen oloni vainoharhaiseksi sillä suhtaudun epäluulolla jopa Poolin kohtaamiseen Grovella huomenna. En kyllä parisen viikkoa sitten olisi uskonut että kannamme harteillamme tällaiset paineet ja lähdemme huomiseen niistä lähtökohdista jotka nyt olemme itsellemme onnistuneet rakentamaan.

Ex pelaajista ainakin Dixon ja Keown, kolumnistit kautta linjan, jopa Chelsean pelaajat kuorossa ja managerinsa, saimme täyslaidallisen sunnuntain esityksestä, esityksestä mistä Arsene oli ’completely happy’ ja Theo manasi kuinka emme onnistuneet hyödyntämään dominointia kolmeksi pisteeksi. Yhteinen sävel on puolustaminen ynnä ettei kaunis jalkapallo ole yhtä kuin olennainen, tulos.

Puolustuspään virheet a’la Clichy ym. on puitu kommenteissa, blogeissa, mielipiteissä ja raporteissa riittämiin, enkä koe tarpeelliseksi omalta osaltani kääntää veistä haavassa. Yhtä lailla oli lähes itsemurha lähteä Stamfordille ilman ainoatakaan todellista hyökkääjää. Chelsea kotikentällä, he voivat iskeä maalin kaksi tyhjästä kotikentällään ilman kaverin apuakaan ja me lähdimme sotaan peluuttamalla piikissä kaveria joka suorastaan inhoaa siellä pelaamista apunaan keskikenttäpelaaja ja laput silmillä juokseva ravihevonen joka ei mahdu nuorten EM-kisoissa maansa avauskokoonpanoon.

Huomista silmällä pitäen meidän pitää löytää lääke maalintekoon, me emme voi laskea sen varaan että maailman paras keskikenttäpelaaja on ainoa joka kykenee ratkaisemaan meille voiton. Onko kukaan muu laittanut merkille kuinka paljon pelaamme palloa alaspäin, aina niin pitkälle että lopulta Almunia vetää sokkopallon kohti korkeuksia ja näin käytännössä luovutamme pallon suosiolla kaverille? Onko sitten enemmän Manuelin vika että hän avaa käytännössä aina pitkällä vai se että pelaamme niin usein syvälle alas mutta ehkäpä tuokin asia jota kannattaa miettiä. Vai onko kyseessä jokin kollektiivinen pelko olla pallon kanssa omalla kenttäpuoliskolla ja siitä lähes paniikki saada pallo toimitettua sinne minne se on helpointa, toisin sanoen pelata se alas maalivahdille joka sitten tempaisee sen kovaa ja kauas.

Edelleen kapteenista.. Sekä ManU että Chelsea onnistuivat pitämään Cescin pimennossa ja Katalaani joutui hakemaan taikatemppuja yhä syvemmältä omalta alueelta ja täysin selvää että jopa Cescin kohdalla homma menee enemmän ja vähemmän arpapeliksi. Muistanko yhtään puolustuksen pilkkovaa läpisyöttöä joka olisi lähtenyt siltä sektorilta missä Cesc on omimmillaan, 30-40 metristä. Fabregas joutuu hakemaan palloa syvältä, vastustaja jopa antaa siihen tilan mutta prässi alkaa keskiviivan tienoilla. Ehkä teen liian pikaisia analyysejä mutta olisiko syytä harkita vakavasti Ramseyn peluuttamista huomenna?

Diaby – Bendtner – Arshavin

Ramsey – Song – Cesc

Traore – Vermaelen – Gallas – Sagna / Eboue

Gerry Peyton

Edellinen kovasti etuajassa huomista silmällä pitäen mutta tarkoitus oli ehkäpä hakea enemmän jotain radikaalimpaa muutosta, tulokset vaativat muutoksia. Tällä sapluunalla meillä voisi käydä jopa onni siinä että boxissa voisi hyvällä tuurilla olla kaveri joka voittaa pääpallon tuli se sitten alhaalta Peytonilta tai keskityksestä laidalta. Ja edelleen jos Benitez on katsonut edelliset ottelumme ja huomannut että Cesc on syytä ottaa tarkasti, meillä olisi Ramsey jolla on sisäänrakennettu visio, joskaan ei tietenkään kapteenin tasoa mutta kuitenkin. Lisäksi uskaltaisin väittää että kolmikosta Diaby, Denilson, Ramsey.. jälkimmäinen on halukkain puolustamaan kaverin vastahyökkäyksissä.

No tarkennellaan tätä huomisessa, sillä tänään saamme kuulla ketkä ovat loukanneet peukalonsa niin pahasti että nappulakenkien sitominen on mahdotonta ja sitä kautta pelaaminen. Tämän lisäksi saamme toki kuulla kuinka nuori joukkue meillä on ja kuinka hyvä taloudellinen tilanteemme on. Ehkä saamme myös kuulla kuinka Theo näyttää pian närhen munat kaikille, kuinka ensi kesän hankinnat on jo kartoitettu ja manageri tietää mitä me tarvitsemme mutta ratkaisu ei kuitenkaan ole hankkia seitsemää uutta pelaajaa niin kuin me kaikki Arsenen mielestä vaadimme.. ZZzzz..

Tiedättekö mitä, minäkin tiedän. Tunnen oloni yhtä ruosteiseksi kuin Andrei kahden kolmimetrisen topparin jalkojen välissä. Hyväksyn sen että voisin olla positiivisempi mutta laitoin kaikki roponi likoon reilu viikko takaperin ManU ottelun ennakossa ja elän nyt pelkällä toimeentulotuella. Aloitin eilen pullojen keräämisen mikä kuvastaa sitkeyttäni ja ennen kaikkea haluani nousta suosta mutta jokainen ymmärtää että tämä keino ottaa aikansa. Voisin toki harkita pikavippiä huomisen ennakkoon mutta siinä vasta hullusti voisikin käydä. Luulen että on parasta pitää pää kylmänä ja pysyä nöyränä. Aion tehdä hartiavoimin töitä ja suuntaan viikonloppuna meheville pullonkeruuapajille Kallion kaduille ja kun ahkerasti paiskin hommia, pääomaa ehtii kertyä kummasti ensi viikon Portugalin reissua silmällä pitäen.

Elämä on yllätyksiä täynnä.. Ei, en sentään löytänyt pestyjen farkkujen taskusta setelinippua jolla olisin kyennyt ’ostamaan’ toiveen palaamisestamme mestaruustaisteluun, mutta Patrick Vieira kertoo uransa yllättävistä käänteistä. Kyllä Paddy oli jotain suurta, niin suurta että luen lämmöllä näitä muisteloita vaikka kaveri juoksi rahan perässä Manchesteriin. En muistanutkaan viikonloppuna kommentoida kuinka absurdia oli nähdä hänet Citehin paidassa tositoimissa. On se kuulkaa ihmeellinen peli odotettavissa huhtikuussa kun Shitty saapuu Grovelle.

Tämän halusin säästää kauniiksi lopuksi, pelaajasta periaatteessa viis mutta kuten artikkelissa todetaan; a smiling Wenger told Canal+:

”We do like him a lot, but the day we sign him – we will let you know.”

A smiling Arsene, oh bollocks, is there really something to smile about even with a hint of this issue, striker! Arsene, you sure can do the talking. Apua, tuntuu kuin minut olisi teljetty pehmustettuun koppiin ja kaiuttimissa soisi repeatilla Tommi Läntisen Via Dolorosa, lujaa!

0 thoughts on “Pulloja keräämässä

  1. kuka ohjaa noita poikia sitten jos ei Wenger!!??jos Wenger sais kenkää….niin uus mies sais kattoo kun osa meijän äijistä lähtis Wengerin takia ja taatusti Arsenalin johtajat eivät antais yhtään enmpään rahaa ostoihin……se pitää mennä niin että Wenger lähtee kun lähtee ja mantelin perijä oisko Bergkamp =) niin pääsee sujuvasti hoitaa hommia…..pooli nurin!!!!

  2. Isse, jos kerran Vito Mannone ”sössi pahasti” viimeisissä peleissään niin samalla logiikalla Almunian ja Fabianskin pitäis torjua (?) palloja Grönlannin pääsarjassa. Jotain rajaa;)

    Vaadin Viton kehiin heti! Maalivahtikysymyksessä meillä ei ole olemassa olevalla kolmikolla mitään hävittävää, ainoastaan voitettavaa ja noista kolmesta Vito on voittaja ja osoittanut sen syksyn peleissä kun yllättäen sai mahdollisuutensa.

  3. Hyvin torjui Vito ne muutamat pelit jotka pelasi, muutama (yksi paha) hasardi kuten pallo torjunnasta suoraan vastustajan jalkaan ja maali, Almunialla niitä monta ollutkin. Hyviä refleksitorjuntoja kun vertaa kankeaan Fabianskiin. Toinen puolalainen ainakin itselle kysymysmerkki, en ole nähnyt pelaavan, toisin kuin 3 ensimmäistä.

  4. Jep, Tapsa, samaa mieltä, Vito ansaitsee uuden mahdollisuuden. Mä en tosin vielä luovuttaisi Fabianskinkaan suhteen – on pätevä torjuja, kunhan ei höntyilisi. Tukka hyvin -Almunia on ongelmallisempi, ei ainakaan kehity.

  5. Vieläkin hieman alamaissa noiden kahden kuvottavan tappion jälkeen. Oltiin huonompia molemmissa otteluissa eikä oikein tekosyitäkään ole jaksanut etsiä näinä muutamina pelien jälkeisinä päivinä. Ketuttaa just sen takia kun tuntuu, ettei olla saatu yhtään kiinni Manua eikä Chelseaa viime vuosina. Vaikka juuri nuoren joukkueenhan pitäis kehittyä kausi kaudelta kun managerilla on ollut aikaa rauhassa kehittää pelaajia ja luoda rauhassa haluamaansa taktiikkaa vailla pelkoa potkuista. No tässä nyt taas ollaan. Toivottavasti onnistuttais kaatamaan edes Pool kotona, sillä jos keskiviikkona taas tulis tappio niin meillä alkaa pian olemaan vaikeuksia neljän sakissa pysymisessä. Viime vuonna meillä oli vain yksi varsinainen kilpailija kyseisestä saalittävästä sijoituksesta (Villa) ja sekin hyytyi lopussa pahasti. Toki meidän kevät oli viime vuonna aika huikea. Mutta tänä vuonna on toisin. Kolmatta ja neljättä sijaa kärkkyy monta joukkuetta, joista kaikki eivät missään tapauksessa tipu kyydistä kevään mittaan. Poolilla, Villalla, Shittyllä ja Spu*silla kaikilla on tarpeeksi kova materiaali ohittamaan meidät jos oma peli ei ala tuomaan viime otteluita tehokkaammin tulosta. Toisaalta taas……..NO PERKELE. Hyvä on. Myönnetään. Kaikesta huolimatta laskeskelin noi jäljellä olevat ottelut ja niistä tarjolla olevat pisteet. 13 peliä, 39 pistettä. Eroa nyt johtavaan Chelseaan 9 pistettä, mikä kyllä on paljon, mutta meillä on usein ollut hyvä kevät ja tänä keväänä meidän jäljellä oleva otteluohjelma on ehkä hieman helpompi kuin Chelsealla ja Manulla. Teoriassa kaikki on vielä mahdollista ja jos onnistuttais kaatamaan Pool niin sillä vois olla hyvä vaikutus kun lähdetään loppukiriin kohti toukokuuta. Selvää on, että pelin pitää toki parantua, mutta voisko tää tilanne olla jotenkin vapauttava tälle yhä melko nuorelle joukkueelle että nyt NE HIRVEIMMÄT on kohdattu ja jäljellä olevat on karvan verran helpompia ja siitä lähtis ketsuppipullo avautumaan. Kolme pistettä Poolilta ja hyvä tulos Portugalissa vois tehdä ihmeitä loppukautta ajatellen.

    Okei. Tää on goonerin toiveajattelua ja pyrkimystä positiivisuuteen, mutta loppukaudesta tulee liian pitkä jos nyt jo heittää kirveen kaivoon kun vielä kolmasosa kaudesta on potkimatta. Tämä paljon puhuttu neljän ottelun kulminaatiopiste on toistaiseks menny perseelleen, mutta Valioliigan loppukautta tästä hetkestä ajatellen tuleva Pool-ottelu vois olla yksittäinen kulminaatiopiste. Hyvä tulos tästä ja elämä taas hymyilee, huono tulos ja olaan entistä syvemm….antaa olla. Groven punavalkoisen pukuhuoneen uumeniin olis tärkeetä saada jonkin sortin oikea psykologi kertomaan pelureille, että menneet on menneitä, niitä ei voi muuttaa, mutta tuleviin otteluihin pelaajat pystyy vaikuttamaan vielä suurestikin. Jollain tän tyylisillä aatoksilla täytyis pelurit saada viritettyä helvetinmoiseen iskuun keskiviikon peliin. Hente totes, että me ollan nyt kuin haavoitettu eläin ja myös Pool tietää sen, mutta tietääkö ne myös sen, että haavoitettu eläin voi olla niin perkeleen vaarallinen kun se taistelee olemassaolostaan. Nyt taitaa mennä mielikuvat jo turhan pitkälle. Uskotaan ja toivotaan, että pojat on huomenna valmiita täysin uuteen taistoon ja näyttämään parastaan kotiyleisön edessä. Se, mitä tämä joukkue nyt kaikista eniten tarvitsee, on kotiyleisön vankkumaton tuki. Vähän samaan tyyliin kuin Stamford Bridge tuki Terryä vaikka kaveri oli tehnyt kaikkien moraalisääntöjen vastaisesti panemalla kaverinsa muijaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s