Overdose – THEOverdose

Sain loistoidean, alan kirjoittaa työpäiväkirjaa teidän suunnattomaksi riemuksi. Tiedättekö, työpäiväkirjaa mihin kirjaan esimerkiksi tupakka- ja kahvitauot, ylityötunnit, mahdollisimman tarkkaan kirjattu tehokas työaika jne jne. Ajatelkaa nyt miten mielenkiintoista kun paljastan mistä päin maailmaa tavaraa milloinkin tulee, kuinka monta kertaa päivässä ja oliko asialla DHL, UPS vai jotain pienen pientä toimittanut fillarilähetti…

Erm?

Jos totta puhutaan, en koe vallitsevaa Punavalkoista hiljaiseloa lainkaan pahana, päinvastoin. Täytyy tosin ihmetellä onko Theo Walcottin agentti laittanut pystyyn asiakkaansa markkinointiviikot vai onko kyseessä jokin Gazidisin propagandakampanja vai miksi Theo on jättänyt harjoittelun sikseen ja keskittyy kertomaan kuulumisiaan jokaiselle kiinnostunelle.

Nyt, edellinen ei ollut missään tapauksessa huumoria tai ironiaa vaan vakavaa asiaa. Väitän että olen syystäkin kritisoinut nuorta miljonääriämme ajoittain liiallisesta julkisuudesta, yleensä maajoukkueeseen viitaten. Tottakai ymmärrän että Theo kiinnostaa englantilaismediaa mutta jos sitten toimittajat voisivatkin kokea haastatteluista kieltäytymisen arroganttina, uskoisin ihmisten ymmärtävän sen täysin.

En voi sille mitään että ärsyynnyn joka kerta kun Theo juttelee maajoukkueesta, nyt ensi viikon ystävyysottelusta Egyptiä vastaan. Totta h*lvetissä Theoa kiinnostaa pelaaminen maajoukkueessa ja hän sen kertoo kun sitä udellaan mutta kysymys ei ole nyt siitä. Kysymys on siitä että Theon pitäisi asettaa itsensä etusijalle ja keskittyä olennaiseen, keskittyä Arsenaliin mitä hän itsekin ymmärtää onneksi korostaa. Joskin samaan hengenvetoon on myönnettävä etten uskalla mennä täysin takuuseen Theon prioriteeteistä, sen verran kirjavia ajatuksia olemme saaneet lukea.

Toistan, ajatusteni taustalla ei ole mikään ilkeys missään määrin, tuskin pettymys Walcottin vaikeaan kauteen tai heikkohin esityksiin, ehkä sitten turhautuneisuus jossain määrin. Miten vain, ennen kaikkea taustalla on ajatus siitä että Theo tarvitsee työrauhan ja parhaiten se onnistuu jättämällä kanssakäymisen median kanssa vähemmälle ja varsinkin puhumisen maajoukkueesta kokonaan. Walcott mittautti tasonsa viime kesän nuorten EM-kisoissa ja hänen täytyy ymmärtää mistä hän nyt yrittää ponnistaa huipulle. Nöyryyttä ja kärsivällisyyttä, kaikki ajatukset maajoukkueesta tyystin taka-alalle, töitä Arsenalissa päivä kerrallaan ja palkinto kyllä tulee jos on tullakseen, oikotietä onneen tuskin on.

Mitä näihin tuoreimpiin kommentteihin tulee niin Theon pitää ymmärtää jättää liiallinen optimismi pois, mikä ei tarkoita etteikö optimisti saisi olla. Paluu (jos sitten paluusta voidaan puhua?) huipulle ei käy hetkessä, eikä Walcottin pidä uskotella itselleen että tässä tarvitaan nyt vain muutama peli ja kaikki on ennallaan ja hattutemppu maajoukkueessa odottaa vain tekijäänsä. Näkisin että Theon pitää asettaa itselleen pidempi aikajänne, puhua kevätkaudesta, onnistuneesta kesästä ja tähdätä siihen että kaikki on niin hyvin kuin mahdollista ensi kaudelle.

Edellinen ei tarkoita missään tapauksessa etteikö asiat voisi tapahtua etuajassa ja loistavaa jos niin mutta pelkään että nuori Englantilainen kasaa nyt vain turhia paineita harteilleen. Jos vielä jostain olen aavistuksen huolissani niin se että rivien välistä voisi olla luettavissa että jatkuvat vastoinkäymiset alkavat nakertaa jo kaverin omaa uskoa kunnossa pysymiseen. On päivän selvää ettei tällä tasolla voi arastella kentällä ja ehkäpä juuri siksi se ’viimeinen pallo’ on ollut Theolla hakusessa.

Se Theosta, passannee kaikille? Voitaisiin sopia että seuraavan kerran kuulemme Theosta viheriöllä, ei mediassa.. hyviä ’uutisia’. No annettakoon vielä Eddie Murphylle suunvuoro aiheesta. Hmm.. ”If he continues to play like he is now then he can go to the World Cup.” Okei!

Sitten ajassa ’viitisentoista vuotta eteenpäin’ (vai taaksepäin?), kokemukseen. Arsene on pättänyt voittaa nuorilla, liian nuorilla uskovat monet. Media on tuominnut joukkueemme liian kokemattomaksi, ManU ja Chelsea antoivat tuomionsa kentällä ja väittäisin valtaosa meistä kannattajista näkisi mielellään pari kokenutta ja valmista pelimiestä lisää kokoonpanoon. Voiko kokemuksen merkitystä sitten paremmin tuoda esiin kuin puhumalla Sol Campbellistä.

”You have to find the right balance of adrenaline and being relaxed. That takes years to master. If you go for it too early, you can find yourself chasing the game rather than easing into it, making sure and doing the right things.”

Hämmentävän viisasta puhetta kaiken nähneeltä pelaajalta, enkä voi välttyä ajatukselta että rivien välissä Campbell osoittaa sormella meidän nuoria pelaajia. Pahoittelut te Denilsonin nimeen vannovat mutta brassi lienee malliesimerkki, liian paljon liian helpolla. Tienestit ovat mitä ovat ja vastuuta tulee, hölkkääminen on tehty liian helpoksi, vastuu liian pieneksi. Rehellisyyden nimissä sormi ei voi osoittaa tässä ainoastaan Denilsoniin, hän nyt vain vaikuttaa olevan se malliesimerkki kuten sanoin. Diaby, Bendtner, Theo.. you name ’em, too relaxed at times.

Kuten Campbell toteaa, vaatii vuosia löytää tasapaino ja ehkä voimme uskoa ja luottaa siihen että mm Denilsoninkin aika koittaa vielä. Ongelma voi olla siinä että meillä muutamat nuoret ovat saaneet liian paljon, liian aikaisin, liian helpolla ja vaatii enemmän vuosia, enemmän kokemusta ymmärtää vastuunsa tai pahimmassa tapauksessa ei koskaan. Kun Sol sanoo käärivänsä hihat, se tarkoittaa sitä, sen uskoo. Kuvitelkaa Denilsonin juttelevan toimittajalle hihojen käärimisestä, aivan. Jokainen pohtikoon, Campbell oli jo lähes unohdettu suuruus Pompeyssa ja käytännössä elävältä haudattu tehtyään sopimuksen Notts Countyyn, Englannin neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle. Ja nyt, kevätkaudella 2010 suurin osa meistä Goonereista ei hätkähdä eikä huoli että tämä 35 vuotias toppari luutii takalinjoillamme ja esiintyy lähes kentän parhaana, sitä on kokemus.

Eikö ole mielenkiintoista että markkinoilla on ilmaiseksi pelaajia jotka pokkaavat ottelun parhaan pelaajan palkintoja muttei rahalla, ei pienelläkään summalla?! Ai niin, Campbellin ’tappolistalla’ on vain Silvestre.

Kokenut pelaaja on myös ex-Gunner Gilberto, naurettavalla miljoonalla punnalla Kreikkaan myyty sympaattistakin sympaattisempi pelimies, siirto jota en ole tähän päivään mennessä kyennyt sulattamaan ja hyväksymään. Kylmää ajatella kuinka moneen kertaan tuo todellakin naurettava miljoona on maksettu palkkoina kaiken maailman hölkkääjille ja Mersumiehille jonkin projektin nimissä sen sijaan että Gilberto, Brasilian maajoukkuemies.. auts, tulee migreeni!

”Arsenal need to achieve the first trophy to feel that they can do it, because for a player it is very frustrating when you go through a whole season and have been very close, but at the end you don’t get the reward for your job.”

Nostan hattua Arsenal.comille että uskalsivat ’uhmata’ managerin projektia julkaisemalla Gilberton ajatuksia kaudella jolloin heivasimme romukoppaan kaksi kansallista cupia. Arsene tuskin tabloideja lukee mutta kuka tietää, ehkä hän sentään selaa salaa seuran virallista äänitorvea, toivottavasti. Ja jos ei ole Wenger This Is Londonia selaillut, toivottavasti Campbell on kertonut ajatuksensa ihan kasvotusten, enkä itse asiassa epäile etteikö olisi.

Tunnen oloni juuri nyt sen verran ’hölmöksi’ että lienee syytä lopettaa tältä erää. Ottamatta kantaa vahvistuvista huhuista huolimatta siihen että ensi kauden kotipaidalla ei juhlisteta pelkästään seuran 125 vuotista historiaa, vaan se piirtyy vuoteen 1971.. Niin, olisiko sittenkin syytä keskittyä keskittyä juhlimaan viheriöllä NYT! Se on lopulta kiusallinen lohtu ihailla itseään peilistä komea paita päällä ja siirtyä sohvalle selailemaan The Official Illustrated History Of Arsenalia DVD:n pyörittäessä taustalla hidastusta keväältä 1998 kun Adams sooloilee läpiajosta taululle lukemat 4-0 Steve Bouldin syötöstä.

Pfff.. F*ck the Shrek!

Ohhoh! 9.3. Arsenal – Porto YLE TV2! Tämän täytyy olla jotain YLEläisten kapinaa Mikael Jungnerin ’potkuista’.

Hmm, hassua, tämä rakennuspöly on punaista. Ehkä se tekeekin vain hyvää hengittää sitä ja kurkkukipu on ohimenevää? Huikeaa itse asiassa, hiekkapuhallettua punatiiltä 1930-luvun ’hengessä’, Herbert Chapmanin hengessä!

0 thoughts on “Overdose – THEOverdose

  1. Katsoin eilen Stuttgart-Barca-matsia ja kentällähän oli 3 ex-gunneria, joista, valitettavasti, eniten edukseen esiintyi eräs valkovenäläinen – oli aina siellä missä tapahtui. No, ymmärrettävästi hänellä oli erityistä latausta juuri tässä matsissa. Sen sijaan Lehmann hölmöili kerran juuri siten kuin vain hän voi tehdä – ei osunnut ollenkaan helppoon keskityspalloon… Ja Henry ei saanut mitään aikaiseksi (pelasi reilun puoli tuntia).

  2. Vaihteeksi tv-asiaa: jokin aika sitten mainitsin, että sieniliigan matseja on saatavissa cdon.fi:n tai viasatin netin kautta 7,90 e kpl. Nyt vasta hokasin, että valioliigan matseja voi ostaa canal+:n netti-tv:stä – jos canal ei näy ja jos on kyllästynyt katkeavaan streamiin, suolaiseen 14,90 e:n hintaan saa esim. Stoke-Arsenal-matsin. Ja ruåtsiksi selostettuna!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s