Viikonlopun lukupaketti

Arvoisat SuomiGoonerit, ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun kiiitän allaolevasta sen allekirjoittanutta. Kun sain materiaalin käsiini, valehtelisin jos sanoisin ettei tippa tullut linssiin ja olisin vielä suurempi valehtelija jos väittäisin että tippa tuli linssiin siksi että me mahalaskeuduimme. Ystävät Goonerit, ottakaa sitten vaikka mitä mainioin Google Maps katunäkymineen avuksi ja hengittäkää seuraamme. Blogisti ei takuulla kelannut kappalettakaan eteenpäin, näyttämö on sinun Eero!

***

Kirjoittelen tätä helatorstain aattona pendolinossa matkalla kohti pohjoista Keski-Suomea ja vieläkin on tippa linssissä, kun muistelen eilen dvd:ltä katsomaani Arsenal Legends: Dennis Bergkamp dvd:tä ja sen 120 maalin koostetta, josta lienee ainakin esteettisessä mielessä paha panna paremmaksi. Mieleen tulee vääjämättä, että nykyisestä Arsenalin rosterista tuskin kukaan ehkä Fabregasia lukuun ottamatta olisi ansainnut päästä edes sitomaan Dennisin kengännauhoja, samaten kuin oikeastaan kenenkään muunkaan vuoden 2004 Invincibles -kaartimme nauhoja. Wenger sanoi syksyllä, että tuomitkaa hänet toukokuussa, tuo tuomion päivä on nyt käsillä. Mutta ennen kuin päästetään kausianalyysi irti, ’pari’ sanaa kauden päättäneeseen Fulham-otteluun suuntautuneesta toivioretkestä. Ne joita eivät matkaraportit tai historialliset pelipaikat kiinnosta, kelatkoon suoraan 7 kappaletta eteenpäin.

Ottelusta piti alun perin tulla meidän mestaruusjuhlat, ainakin sellaisia toiveita eläteltiin vielä kuukausi ennen, kun Esa onnistui saamaan meille matsiliput. Tämän jälkeiset tapahtuvat pudottivat panoksen taisteluun 3:nnesta sijasta verivihollisemme kanssa, joten aivan ilman perhosia vatsanpohjassa ei startattu perjantai-iltana Hki-Vantaan lentoasemalta. Samalla Blue1:n koneella matkasi myös Tero veljineen ja todennäköisesti myös muitakin goonereita. Majoitus meillä oli Esan ystävällisesti järjestämänä Bexleyheathissa, vain reilun parin mailin päässä kaakkoon Plumsteadista, jossa Arsenalin taru vuonna 1886 alkoi. Historiansa tuntevat goonerit muistanevat, että aivan ensimmäinen ottelu pelattiin Dial Squaren nimellä Isle of Dogsilla. Mutta tämän jälkeen juuri perustettu Royal Arsenal siirtyi pelaamaan Plumstead Common -nimiseen puistoon, joka sijaitsee noin kilometrin etelään Plumsteadin juna-asemalta. Niinpä lauantaipäivän ohjelmamme sisältyikin kävelyretki Plumsteadiin historiallisille pelipaikoillemme.

Juuri kun astuimme keskipäivän jälkeen ovesta ulos, alkoi rivakka vaakasuora vesisade, joten housut kastuivat heti, vaikka nyt ei pelattukaan Wigania tai Blackburnia vastaan eikä kumpikaan meistä ole Fabianski. Rivakka kävely runsaasti korkeuseroja sisältäneellä reitillä Bostal Woodsin ja Winn’s Commonin kautta Plumstead Commonin itälaitaan sai kuitenkin lähes hien pintaan, vaikka muutoin kolea sää teki talvitakista aivan tarpeellisen vaatekappaleen. Puiston laidassa Old Mill Roadin ja Inverary Placen kulmassa sijaitsee Old Mill -pubi, joka oli janoisten matkamiesten ensimmäinen etappi. Old Milliin päädyttiin pelkästään siitä syystä, että Esan tietojen mukaan sieltä saa hyvää olutta (ja mitään muutahan Esa ei juokaan kuin pakon edessä), mutta paikan omistaja osoittautuikin kullanarvoiseksi tietolähteeksi. Hän tiesi yhtä ja toista seudun paikallishistoriasta, ja perimätiedon mukaan Arsenalin vanha pelipaikka Plumstead Commonissa sijaitsi puiston aivan länsilaidalla. Lisäksi pubinpitäjä tiesi kertoa, että jotain Arsenalin perustamiseen liittyvää olisi tapahtunut Ship-nimisessä edelleenkin toiminnassa olevassa pubissa, joka sijaitsee Old Mill Roadin länsipäässä Plumstead Common Roadin ja Wernbrook Streetin kulmassa. Lienee mahdollista, että tässä pubissa Dial Squaren työpajan pojat ovat ainakin keskustelleet vuonna 1886 jalkapalloseuran perustamisesta, koska Woolwich Arsenalin asetehdas oli vain mailin päässä koilliseen. Virallisesti Royal Arsenal on kuitenkin perustettu 25.12.1886 Royal Oak -nimisessä aivan hiljattain puretussa pubissa.

Shipissä käynti jäi seuraavaan kertaan ja jatkoimme matkaa länteen pitkin St John’s Terracea ja ohi tennis- sekä nurmipallokenttien Blendon Terracelle, jota kohti puisto viettää jyrkästi alaspäin ja jonka takana on kattilamainen syvennys. Tämä lienee kuitenkin ollut liian pieni pelikentäksi ja todellinen pelipaikka on ehkä ollut nykyisen Commonin aivan länsipäässä ollut iso, vähintään jalkapallokentän levyinen puiston osa, joka jää Plumstead Common Roadin ja St Margaret Groven väliin. Siinä mielessä tämä tuntuu todennäköiseltä, että puiston länsipää on lähimpänä ja suoraan etelään Woolwich Arsenalin asetehtaalta, missä Dial Squaren pojat työskentelivät. Toisaalta puisto lienee supistunut 124 vuoden takaisista ajoista ja joissain lähteissä on kerrottu Royal Arsenalin pelanneen monessakin kohtaa Commonia, joten aivan varmoja vanhasta pelipaikasta ei voida olla. Joka tapauksessa sen ajan ottelut ovat olleet epävirallisia, kentän rajoja ei ole merkitty ja maalin virkaakin ovat todennäköisesti toimittaneet vaatemytyt, joten voidaan puhua täysin harrastelijajoukkueesta vielä tuolloin eli vuonna 1887.

Seuraavaksi palasimme takaisin koilliseen ja Hector Streetille, jossa sijaitsi Arsenalin viides kotikenttä ja ensimmäinen virallinen stadion Invicta Ground, jossa pelasimme 1890-93. Entisen katsomon jäänteitä on vielä joillain Hector Streetin talojen takapihoilla, mutta ne eivät ole yleisölle näkyvissä. Sitten jatkoimme läheiselle Plumstead High Streetille ja O’Dowds-pubiin, joka toimi 1890-luvulla Green Manin nimellä seuraavan kentän eli Manor Groundin yhtenä vaatteenvaihtopubeista, kun kentällä ei vielä ollut pukukoppeja. Tätä pubia ei voi suositella olutvalikoiman suhteen ja on muutenkin rugbymiesten ja Charltonin valtakuntaa. Seuraavaksi kävelimme lyhyen matkan Western Wayn suuntaisesti Griffin Manor Waylle, jonka kohdalla Manor Groundin stadion ja Invicta Groundia edeltänyt Manor Field (neljäs kenttä) ovat sijainneet. Sitä ennen pelattiin vielä tästä puoli mailia koilliseen Plumstead Marshissa, jossa on nykyään Belmarshin vankila.

Vankilareissu ei ihmeemmin innostanut, joten Griffin Manor Wayn pohjoispäästä suuntasimme reilun kilometrin länteen kohti Woolwichia ja entistä Royal Arsenalin asetehdasta, jonka tiloissa toimii nykyään Firepower eli kuninkaallinen tykistömuseo. Rauhanmiehenä siellä en kauaa viihtynyt, seuraavaksi käytiin vielä Dial Archin (No 1 Street) edessä sijaitsevalla Arsenalin perustamisen kunniaksi pystytetyllä muistopaadella. Itse Dial Squaren holvikaari ja sen yläpuolella oleva kuuluisa kello olivat nyt kokonaan pressujen peitossa, joten sinne ei kannata vähään aikaan tehdä retkiä. Mainosten mukaan siihen on rakenteilla Young’sin ravintola. Varsinaisten nähtävyyksien loputtua jatkettiin länteen ja käytiin syömässä Woolwich Roadin ja Woolwich Church Streetin liikenneympyrän polakkipubissa ja sitten käveltiin rantaan Thames Barrierille. Sieltä jatkettiin Lontoon puistoja yhdistävää Green Chain Walkia, jota olimme sattumoisin kävelleet koko päivän, Valleyn kautta Charltonin asemalle, mistä jalkaparkoja säästäen 2 pysäkinväliä Maze Hilliin, josta aloitimme Camran kirjan mukaisen Greenwichin pub walkin. Illan ohjelmaan kuuluivat Plume of Feathers (Vista Park), Trafalgar Tavern (rannassa Park Row’n päässä), Admiral Hardy (Maritime Greenwichin DLR-aseman lähellä sijaitseva trendipubi, jota ei voi suositella) sekä Richard I ja Greenwich Union, jotka sijaitsevat vierekkäin Royal Hillin yläpäässä. Kaiken kaikkiaan kävelyä kertyi sen verran runsaasti, että majapaikkaan otettiin reteesti taksi pubien sulkeuduttua.

Sunnuntaina ei ottelun lisäksi ollut muuta ohjelmaa, joten paikan päälle hankkiuduttiin hyvissä ajoin, tosin pienen U-käännöksen saattelemana, kun lipun paikkatiedot meinasivat unohtua majapaikkaan. Gunners Pubiin suunnattiin All Arsenalin/Armouryn kautta ja katsomoon ehdittiin juuri kick-off-aikaan. Itse ottelusta ei helpon voiton lisäksi jäänyt paljonkaan kerrottavaa tuleville polville, muuta kuin että 3 ensimmäistä olivat tavalla tai toisella kimmokemaaleja. Toinen jakso oli pelkkää pelailua ja 4-0 -lukemat käytännössä kakkosjoukkuella pelaavaa Fulhamia vastaan olisi helposti voinut tuplata. Pelin jälkeen oli vielä ’lap of honour’, joka ei ollut edes hölkkävauhtinen ja olosuhteet huomioiden pikemminkin ’crawl of dishonour’. Pakko kuitenkin tunnustaa, että Groven vierailu oli jälleen tuloksellinen ja kauden saldo eli 4 ottelua ja 4 voittoa maalierolla 18-3 ei ollut hassumpi. Kokonaissaldoni Grovella on 6/6 voittoa, joten nähtävästi pitäisi raahautua paikan päälle useammin, jotta menestystä tulisi. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että rivijäsenenä mahdollisuus saada lippuja muihin kuin jämämatseihin on pieni, joten voiton todennäköisyys niissä on kohtuullisen suuri.

Pelin jälkeen oli tarkoitus mennä vielä Rockettiin, mutta siellä olikin kauden päättäjäisbileiden takia 5 punnan pääsymaksu, joten päätimme tuhlata rahat ja sammuttaa janomme parissa Holloway Roadin sillipurkissa. Maukkaan intialaisen aterian jälkeen jatkoimme etelään Upper Streetille Hope&Anchoriin, jossa erinäiset punkin klassikkobändit ovat tiettävästi esiintyneet. Taustamusiikki oli niin hyvää, että siellä olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta Esaa vetivät jo puoleensa Camran suosittelemat pubit London Bridgen tienoilla. Ne eivät kuitenkaan olleet enää aukinaisia, joten viimeiset tuopit jouduttiin kumoamaan huonomaineisemmassa paikassa, ennen kuin lähdettiin kohti majapaikkaa viimeisellä keskiyön junalla. Maanantaina ennen Gatwickiin lähtöä käytiin vielä Isle of Dogsilla Tiller Roadilla, jonka tienoilla Arsenal pelasi Dial Squaren nimellä ensimmäisen ottelunsa joulukuussa 1886. Paikalle pääsee helposti Docklands Light Railwayn Crossharbourin asemalta jatkamalla suoraan länteen siltaa pitkin Millwall Inner Dockin yli. Tarkka kentän paikka ei ole tiedossa, mutta vanhimmat talot kadun itäpäässä näyttivät olevat 1920-luvulta. Koko Isle of Dogs on kokenut viime vuosikymmeninä melkoisen mullistuksen. Arsenalin lisäksi myös Millwall on aloittanut historiansa samalla saarella, kuten kaupunginosan nimestäkin voi päätellä. Loppumatkasta ei olekaan paljon kerrottavaa, paitsi että muita goonereita nähtiin taas helppojetin paluukoneessa eikä tuhkistakaan ollut tällä kertaa vastusta, joten kaikin puolin onnistunut reissu.

[Olen jälleen kerran mykistynyt, blogisti]

Mitä sitten jäi tästä kaudesta käteen, onkin hankalampi kysymys. Aloitetaan perinteisen 2/3-kauden aikaisen veikkauksen toteutumisesta. Kärjen lopputilanne (suluissa veikkaus):

Chelsea 86 p (86)

ManU 85 (85)

Arsenal 75 (80)

Spurs 70 (66)

ManC 67 (63)

Aston Villa 64 (70)

Liverpool 63 (71)

Kärkikaksikko meni siis oikein ja vieläpä täsmälleen oikein pistein. Ainoastaan Poolin heikko menestys ei mahtunut virhemarginaaliin (+/-6 pistettä), mutta en ole tästä erityisen pahoillani, sillä löin syksyllä tuopista vetoa Markuksen kanssa, että Pool ei ole keväällä 6 joukossa. Arsenalin kohdalla Stoke-ottelu toi 2 pistettä odotettua enemmän, mutta vastaavasti Spurs pinnan sekä Wigan ja Blackburn kumpikin 3 vähemmän. Nämä kaksi viimeksi mainittua tappiota jättivät kaudesta karvaan maun, mutta toisaalta kumpikin peli oli lopulta merkityksetön. Itse asiassa Arsenalin olisi mestaruuden saavutaakseen pitänyt voittaa kaikki 12 viimeistä peliään, mikä oli jo lähtökohtaisesti täysin epärealistinen tavoite. Lopullisesti mestaruus karkasi jo Birminghamin viime hetken tasoitusmaaliin, koska Chelsean maaliero oli niin paljon parempi. Ehkä pettymyksen tunnetta vahvisti kuitenkin se, että nousimme kolme kertaa lähes toivottamasta tilanteesta vielä taistelemaan mestaruudesta. Pakko kuitenkin myöntää, että tasoero Chelseaan ja Manuun oli lopulta niin suuri, että kolmas sija oli loukkaantumiset ja materiaalimme kapeus huomioiden maksimisuoritus.

Seuraavaksi vertaamme Wengerin kausia 1997-2010 eri kilpailujen sijoitusten perusteella:

Pist                Liiga              CL                 FAC              LC                 KA

1997              68                  3                    7                    6                    5                    5,00

1998              78                  1                    7                    1                    3                    3,00

1999              78                  2                    6                    3                    5                    3,70

2000              73                  2                    6                    6                    5                    4,30

2001              70                  2                    4                    2                    6                    3,00

2002              87                  1                    5                    1                    4                    2,50

2003              78                  2                    5                    1                    6                    3,10

2004              90                  1                    4                    3                    3                    2,50

2005              83                  2                    5                    1                    4                    2,90

2006              67                  4                    2                    6                    3                    3,70

2007              68                  4                    5                    5                    2                    4,30

2008              83                  3                    4                    5                    3                    3,70

2009              72                  4                    3                    3                    4                    3,50

2010              75                  3                    4                    6                    4                    4,00

Cup-kilpailuissa välieräpaikka tuottaa sijan 3, neljännesfinaali on 4 jne. Viimeisen sarakkeen keskiarvo (KA) on laskettu subjektiivisesti valisemieni painotuskertoimien mukaan (liiga 40 %, CL 30 %, FA-cup 20 % ja liigacup 10 %). Ensimmäinen havainto on luonnollisesti se, että liigasijoitus parani viimevuotisesta pykälällä ja pisteitäkin kertyi 3 enemmän. Wengerin kauden keskiarvosijoitus on 2,4 ja pistekeskiarvo 76,4, joten siihen nähden tämä oli hieman keskimääräistä heikompi kausi, kuten myös painotetusta keskiarvosta (keskimäärin 3,5) näkee. Viimeiset 5 kautta ovat vuoden 2008 liigapistemäärää lukuun ottamatta olleet aika tasapaksuja. Pitää kuitenkin huomioida, että olosuhteet ovat muuttuneet selvästi vuosista 1998-2005, jolloin 8 peräkkäisen kauden ajan Manu ja Arsenal jakoivat keskenään kärkipaikat. Sen jälkeen Chelsea nousi rahan voimalla apajille ja samaa yrittää nyt myös City. Kilpailun kiristymisen voi myös todeta siitä, että tämän kevään pistemäärällä olisimme voittanet mestaruuden vuonna 1997.

Wengerin kausi on kuitenkin lyhyt aika (noin yhdeksäsosa) seuran historiassa, joten tarkastellaan seuraavaksi Arsenalin liigasijoituksista laskettuja keskiarvoja eri vuosikymmenillä, suluissa on Arsenalin sijoitus vertailussa ja vuosikymmenen paras seura):

1921-30: 12,2 (10., 1. Huddersfield)

1931-39: 2,3 (1. Arsenal)

1947-50: 6,3 (4., ManU)

1951-60: 6,8 (3., ManU)

1961-70: 9,5 (7., Everton)

1971-80: 7,4 (3., Liverpool)

1981-90: 5,3 (2., Liverpool)

1991-00: 4,4 (2., ManU)

2001-10: 2,6 (2., ManU)

Tilastosta nähdään, että ainoastaan 5 mestaruuden 1930-luku kestää vertailun Wengerin kauden kanssa ja sekin vain niukasti. Johtopäätös voisi olla, että viimeisen reilun vuosikymmenen aikana meidät on yksinkertaisesti totutettu liian hyvälle ja siksi kolmaskin sija tuntuu pettymykseltä. Samaan hengenvetoon voi kuitenkin todeta, että resurssien puolesta olemme harvojen ja valittujen joukossa. Eräiden arvioiden mukaan olisimme maailman 5. rikkain seura ja UEFA:n seurarankingilla myös samalla sijalla. Tässä valossa 5 vuoden pokaaliton jakso tuntuu todella pitkältä. Valitettavasti kuitenkin rankingissa edellämme on useampi paikallisen sarjan seura ja myös joku, jolla on pohjaton rahasäkki. Kaiken järjen mukaan meillä pitäisi kuitenkin olla sen verran ylimääräistä rahaa käytettävissä, että edes kipeimmin vahvistusta vaativille pelipaikoille (maalivahti, topparit) voitaisiin hankkia miehet, jotka oikeasti nostaisivat tasoamme. Paljon on myös kiinni Wengerin pelifilosofiasta ja siitä, pystyykö hän enää muuttamaan mieltään tarvittavien hankintojen suhteen. Mutta se on selvää, että emme pysty kilpailemaan Chelsean tai Cityn rahoja vastaan, joten menestys on pakko rakentaa ainakin osin toisella tavalla. Mutta vääjäämättä kokemusta ja ennen kaikkea asennetta tarvittaisiin joukkueeseen lisää, miksei myöskin peliälyä ja hiukan kovuutta ainakin rapparijengejä vastaan.

Lopulta on myös pakko tunnustaa, että tuurilla ja erityisesti loukkaantumisilla aika suuri merkitys pokaaleja ajatellen. Ovatko meidän loukkaantumiset pelkästään huonoa tuuria, panee kyllä jo epäilyttämään. Mutta jos meiltä puuttuu läpi kauden keskimäärin 4 tai 5 avainpelaajaa, on se niin suuri suonenisku, joka tuntuisi jopa Chelsean tai Manun tasoisissa joukkueissa. Jälleen kerran meiltä katosi elintärkeä puolustuspelin jatkuvuus loukkaantumisten myötä, kun taas pahimmat kilpailijamme saivat tämän osaston kuntoon loppukaudesta. Van Persien pitkä poissaolo jätti myös jälkensä, samoin kuin Fabregasin loukkaantuminen ratkaisuhetkillä. Ilman kapteeniamme onnistuimme voittamaan enää 2 viimeisestä 6 pelistä. Kun tasoero avainpelaajiemme ja heidän mahdollisten korvaajien välillä on näin suuri kuin se on, loppukauden romahdus oli itse asiassa vääjäämätön tulos. Avainkysymys on mielestäni se, pystyykö Wenger vielä kehittämään riittävän määrän nuoria sille tasolle, että tämä ero kaventuisi merkittävästi. Oma uskoni on jo pahasti horjunut etenkin puolustavien pelaajien osalta. Mutta antaisin silti Wengerin vielä yrittää ainakin ensi kauden. Vertailukohtana mainittakoon, että Bill Shanklylla kesti 7 vuotta rakentaa uusi Liverpoolin mestaruusjoukkue 1973 ja perusta kaksi vuosikymmentä liigaa hallinneelle seuralle, samoin Fergusonilla meni 7 vuotta Manun ensimmäiseen mestaruutensa 1993. Herbert Chapmanilla meni 6 vuotta ensimmäiseen Arsenalin mestaruuteen. Mutta Wengerillä alkaa kohta tulla jo eleäkeikä vastaan, että siinä mielessä pitäisin uutta pitkää sopimusta suurena riskinä. Wengerin viimeaikaiset lausunnot ovat kielineet tietystä suhteellisuudentajun heikkenemisestä, mikä iskee helposti pitkään vallan kahvassa viihtyneille. Jossain määrin saman syytöksen voi tietysti suunnata myös meihin pilalle hemmoteltuihin faneihin. Mutta puheet 1-2 %:n päässä olevasta dominoinnista ovat melkoista harhaa, kun oikeasti olemme 72 vuoden päässä todellisesta dominoinnista.

Aivan lopuksi haluaisin sanoa, että henkisesti tämä on ollut äärimmäisen raskas kausi. Karkkia on käytetty muutamaan kertaan suun lähettyvillä ja otteluita on tullut seurattua liiankin tiiviisti. Taitaa pakkasen takia siirretty Bolton-matsi olla ainoa, jota en nähnyt kevätkaudella livenä. Liian vahva eläytyminen joukkueen mukana voi käydä mielenterveyden ja myös maksan päälle, joten pieni tauko on siinä mielessä paikallaan. Kesällä on hyvää aikaa ladata akkuja muiden harrastusten ja läheisten ihmisten parissa. Muistakaa että jalkapallo on kuitenkin vain elämää, eikä sitä kannata pilata sen takia, että oma suosikkijoukkue nyt sattuu olemaan tilapäisesti vähän huonompi kuin naapurin joukkue. Tulee se vielä meidänkin päivä ja vastoinkäymisten jälkeen menestys maistuu entistä makeammalta. Näihin mietteisiin päättäen nostan maljan Hentelle ja toivotan kaikille blogin lukijoille helteistä kesää.

Historiasta kiinnostuneille goonereille esitän vielä seuraavan pähkinän: kuka pelaaja on voittanut Arsenalin paidassa eniten liigamestaruuksia? Tässä hyväksytään se, että on pelannut vähintään yhden liigaottelun kauden aikana ja on ollut Arsenalin kirjoissa vielä kauden päättyessä, ts. vuosien saatossa muuttuneita mestaruusmitaliin oikeuttavien ottelujen vähimmäislukumääriä ei tässä huomioida. Ensimmäiselle oikein vastanneelle tarjolla ainakin mainetta ja kunniaa.

– Eero –

[julkaisija haaveilee tässä vaiheessa elämää jossain muualla kuin kolme kuukautta ennen seuraavan kauden alkua]

7 thoughts on “Viikonlopun lukupaketti

  1. Upee matkaraportti. Otin kuin otinkin googlemapin käyttöön. Ihan en ruvennut streetview:lla katsomaan reittejä, mutta nyt on maantieteellisesti paremmin ”kartalla” joukkueen historiasta.

    Btw. joskus taisi Eero, vai olikohan joku muu, laittaa hyviä kirjavinkkejä seuramme historiasta. Onko mahdollista laittaa uutta kirjavinkkipostausta:
    Seuran syntyhistoria kiinnostaa, varsinkin siirtyminen Pohjois-Lontooseen, mutta vielä enemmän ehkä toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet, ja lähinnä 70-luvulta menestysvuosista Wengerin aikaan (Fever Pitch on luettu, pitäisi kyllä ottaa uusintalukukeikka kesällä..)

    Allekirjoittanut, kun ikänsä puolesta on vasta 90-luvun puolivälistä ryhtynyt katsomaan maailmaa punavalkoisin kakkuloin. Ah aikoja, Antero Mertaranta & Jukka Rönkä selostamassa la klo 17 Valioliigaa..

  2. Wengerin ajasta ja kulissien takaisista asioista, esim. stadionprojektista, kiinnostuneen kannattanee lukea ”Arsènal”.

  3. Päivitysilmoitus: Podcast 2 | FinnGooners

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s