Kohtuullisen hyvä seura?

’Jos Arsenalissa pelaa, kohtuu hyvä pelimies pitää olla’. Hyvä hyvä, olemme siis edelleen vähintäänkin kohtuu hyvä joukkue, joku voisi toki kritisoida ettei se ole tarpeeksi. Näin Mika Väyrynen joka tapauksessa kommentoi eilen Nicklas Bendtneriä Hollannin ja Tanskan kohtaamisen alla ja mitä yritän sanoa, edellinen oli kärjistetysti mieleen jäänein Arsenal ’uutinen’ eiliseltä.

Jos joku edes kuvitteli että B*rcleonan uudeksi presidentiksi sunnuntaina valittu Sandro Rosell olisi hyvä uutinen meille, ei kannata innostua.

”When we get together, Laporta will explain at what stage the Cesc situation is at. If negotiations are advanced and the coaching staff want the player, we will continue with the negotiations, without doubt.”

So without doubt, you’re a c*nt too Mr. Rosell, aivan kuin se olisi ollut mikään yllätys. No annetaan herrojen puhua, pidetään me ylpeytemme ja luotetaan siihen että jossain vaiheessa paha saa palkkansa, tavalla tai toisella. Joskus tosin mietin että jos seuramme lakimies keräisi materiaalia kasaan viimeiseltä parilta vuodelta ja toimittaisi sen vaikkapa samaiselle riippumattomalle tuomioistuimelle joka vapautti Chelsean tässä taannoin heitä uhanneesta sanktiosta, ulottuisiko B*rcalle myönnetty ’sananvapaus’ tällekin taholle?

Kohun keskipisteestä puheen ollen, Cesc jutteli lyhyesti BBC:n haastattelussa ja tunnustan etten muistanut lainkaan miten läheinen suhde kapteenilla on Philippe Senseros’n kanssa. Tulin itse asiassa surulliseksi Cescin puhuessa äärimmäisen lämpimään sävyyn ’isoveljestä’. Oma suhteeni sveitsiläiseen ei tietenkään helpottanut tilannetta, kuten ei sekään että Phil oli nyt sitten Mathieu Flaminin ja Alex Hlebin jälkeen jo kolmas Cescin ’bestis’ jonka ura jatkuu muualla.

En minä osaa sanoa miten suuri merkitys tällaisilla asioilla on, jokainen pohtikoon sitä itse mutta voisin kuvitella että jotain menee aina ’rikki’ näiden asioiden puitteissa. Ymmärrän että Norsunluurannikon Eddie Murphy, Emmanuel Eboue on hauska mies jonka kanssa on helppoa ja mukavaa heittää läppää mutta kun harjoituksissa on oikeasti huono päivä ja jokin painaa aidosti mieltä, takuulla siitä on helpompi jutella aidosti luotettavan hyvän kaverin kanssa.

Tappavan tylsää kuten alussa viittasin. Meillä pitäisi olla täysi rähinä päällä vahvistaa joukkuetta mutta mikään ei puhu sen puolesta, joskin on pakko luottaa siihen että teemme tänäkin kesänä tunnusteluita jossain muualla kuin median otsikoissa. Vaikka Metro.co.uk:n artikkelissa Thomas Vermaelen on hollantilainen, jokin tällainen kiinnostus kuulostaa hyvinkin meidän tyyliin sopivalta. Tunnustan etten tiedä Jan Vertonghenistä sen enempää kuin Vermaelenista vuosi sitten mutta olisiko jo liian sadusta jos yhtäkkiä Ajaxissa topparoinut kaksikko dominoisi Valioliigassa? Kuka tietää, minä en.

Eikä kahta ilman kolmatta, mahdamme olla suosittu seura Ajaxin kannattajien keskuudessa. Epäilemättä todella lupaava hollantilaispuolustaja Gregory van der Wiel jutteli mukavia seurastamme ja manageristamme mutta toisaalta pokaaleista pelaaminen olisi kaiketi turhaa mikäli saisimme päivittää rosterimme jokaisen siirtoikkunan aikana mukavien puheiden pohjalta. Kukaan tuskin kiistää etteikö kunnon kilpailu tekisi hyvää Bacary Sagnalle siinä missä kenelle tahansa ja vaikken menettäisi yöuniani Ebouen siirrosta Italiaan ja van der Wielin tullessa tilalle, keskitytään nyt h*lvetti korjaamaan akuuteimmat ongelmamme.

Theo Walcott ei mahtunut maajoukkueeseen, Alex Song ei mahtunut Kamerunin avaukseen, ei edes vaihdosta tositoimiin. Carlos Vela sai tehdä ensimmäisenä tilaa Meksikon ottelussa ja samainen Vela ei kiinnosta juurikaan espanjalaisseuroja vaikkei tuskin ole salaisuus että me olemme valmiit neuvottelemaan mikäli kiinnostuneita löytyy. Portugalista on joissain yhteyksissä mainittu olevan kiinnostusta Velan palveluksiin. Eduardo da Silva lienee hänkin puhelinsoiton päässä toimistolle neuvotteluiden aloittamisesta mutta onko aitoa kiinnostusta, ehkä Almerian tai Sporting Gijonin kategoriassa. Kuinka paljon kyselyitä Denilsonista on vuosien saatossa tullut? Puhumattakaan kuinka pahoin seuramme sähköposti on tukkeutunut uteluihin Manuel Almuniasta ja Lukazs Fabianskista nyt kun kuvittelisi olevan selvää että tolppien väliin ollaan hakemassa muutosta.

En oikein edes tiedä mitä edellisellä halusin sanoa, ehkä kärjistäen sen että meillä on liikaa korkeintaan keskinkertaisia pelaajia ja että kuilu niihin muutamiin huippuihin on kasvanut liian suureksi. Ehkä sen että jos ja kun meillä on projekti, sen sijaan että viimeinen keino yrittää kaivaa potentiaali esiin on tarjota jatkosopimus, meidän pitäisi osata luovuttaa jossain kohtaa joidenkin yksilöiden kohdalla. Ehkä yritin sanoa että meillä yritetään toteuttaa sinänsä hyvää ja oikeaa tarkoitusta mutta sittenkin liian laajalla rintamalla. Voi ehkä kuulostaa julmalta sanoa että erotetaan jyvät akanoista mutta se mistä me seurana kilpailemme, ei sen pidäkään olla mitään sosiaalipolitiikkaa.

En kykene parempaan (tai pahempaan?) tällä erää, taustalla Paraguayn maalivahti jatkoi juuri kisojen trendiä ja toivottavasti tämä ei muodostu Arsenelle miksikään indikaatoriksi että ’parhaillekin’ sattuu virheitä ja Fabianski on ansainnut ykköstorjujan statuksen ensi kaudelle. Managerista puheen ollen, itselläni ei näy Eurosport enkä tiennyt lainkaan että kanavalla on peräti managerimme videoblogi. Yhtä lailla vasta nyt tiedän että Wenger on Etelä-Afrikassa ja toivon että taskussa kultakortti polttelee.

Juhalle ja muillekin terveiset koskien Eeron Arsenal -kirjallisuutta käsitelleitä päivityksiä. Kiitos ensinnäkin Juhalle ajatuksesta ylipäätään! Kokosin lukuvinkit yhteen ja julkaisin ne päivityksenä hetki ennen tätä päivitystä ja linkki tähän löytyy nyt oikealta. Hyvää tässä on sekin että nyt kyseistä artikkelia on mahdollista helposti päivittää ja Eeron siunauksella siihen voi osallistua kuka tahansa lähettämällä sähköpostia allekirjoittaneelle.

Mainittakoon vielä ettei varmasti ollut mikään yllätys että omat MM-kisani alkoivat tappiolla, Tanskan tappiolla. Vannon tottakai juuttien nimeen loppuun asti kun niin olen päättänyt mutta tunnustan että varsin hampaaton kisojen ainoan Pohjoismaan esitys oli. Edelleen täytyy mainita että töissä tahti kiihtyy nyt äärimmäiseksi kohti Juhannusta ja mm tuleva viikonloppukin menee ylitöiden merkeissä. Heh, en menetä yöuniani siitäkään että MM-kisojen seuraaminen jää vähälle mutta tämän foorumin päivittämisen osalta taistoa luvassa.

0 thoughts on “Kohtuullisen hyvä seura?

  1. Onhan se – mm. Arsenal.com laittoi tänään spostia paidasta ja ihan nättejä photoshopattuja kuvia AA:sta, RvP:stä, Songista ja Cescista. Ja Arsebloggerikin siitä kirjoitteli.

    Onhan tuo melkoinen parannus tämän kauden (ts. viime kauden) siniseen ja varsinkin siihen spurs-paitaan. Täytynee kuitenkin odottaa vielä sitä kotipaitaa, niin voipi päättää kumman tilaa.

  2. Vielä täydennyksenä kirja-arvioihin, tuli luettua omalla Euroopan turneella Eddie Hapgoodin omaelämänkerta Football Ambassador, joka siis ilmestyi vuonna 1945 ja joka kuuleman mukaan oli aikanaan ensimmäinen jalkapalloilijan itsensä kirjoittama elämänkerta. Se on oikein mukavaa luettavaa ja kiintoisia muisteluksia Eddien pitkän ja menestyksekkään uran varrelta (Arsenalissa 1927-44). Jos puhutaan seuraikoneista, Hapgood on Adamsin rinnalla yksi Arsenalin pitkäaikaisimpia kapteeneita. Vasempana pakkina hän oli myös pitkään Englannin maajoukkueen kapteeni, jossa (sota-ajan ottelut mukaan lukien) pelasi 43 kertaa saavuttaen tuolloin ennätyksen ottelujen määrässä. Kuriositeettina mainittakoon, että valloitettuaan maajoukkuekapun paikan hän joutui luopumaan siitä vain kerran, nimittäin vierasottelussa Suomea vastaan Helsingissä, jonka kotijoukkue hävisi 0-8. Tuosta pelistä on kirjassa parikin muistelusta.

    Kirja keskittyy pääosin Eddien maajoukkueuraan ja pelireissuihin, mutta toki juttua riittää myös seurakavereista ja Arsenalin cup-finaaleista ynnä muista tärkeistä peleistä. Verrattuna useimpiin nykyajan elämänkertoihin erona on lähinnä se, että kerronta ei etene aivan kronologisesti vaan on enemmänkin kokoelma tarinoita. Nykylukijaa se saattaa hieman häiritä, kun kaikkia mahdollisia mielenkiintoisiakaan asioita ei kerrota juurta jaksain. Epäilemättä jos kirja ilmestyisi nyt, se olisi vähintää 500-sivuinen 170 sivun sijaan, sen verran paljon Eddielle ehti uransa aikana tapahtua. Ja menestystäkin toki tuli, kun Arsenal nappasi 1930-luvulla 5 mestaruutta. Paljonkohan mestaruuksia olsikaan Eddielle kertynyt, jos ei sota olisi tullut väliin?

    Aiempiin arvioihin suhteutettuna annan tälle 4 tähteä. Vielä muistutuksena, että jos olette hankkineet tai aiotte hankkia maksullisen Arsenalin jäsenyyden tällä kaudella, ei kannata kirjaa erikseen ostaa, sillä se tulee jäsenyyspaketin mukana syksyllä.

    Sitten uudistan vielä aiemmin esittämäni kysymyksen, kun en ole saanut vielä yhtään vastausta: nimittäin Arsenalin historiassa on pelaaja, joka on juhlinut mestaruutta seuramme riveissä vielä useammin kuin Eddie. Kuka on tämä pelaaja? Ensimmäiselle oikein tällä palstalla vastanneelle lupaan tarjota oluen ensi kauden avausmatsissa Sportissa, mikäli hän paikalle ilmaantuu ja tekee läsnäolonsa tiettäväksi. Vastausaikaa on maksimissaan viikko eli 22.6.2010 asti.

  3. Oluttuopin innottamana täytyy heittää ainakin arvaus Eeron kysymykseen. Arsenal official history-kirjasta ei suoraa tilastoa aiheeseen ainakaan äkkiseltään löytynyt, mutta 30-luvun squadeja katsellessa esiin nousi laitapakki George Male. Kyseinen pelaaja ei koskaan tehnyt maaliakaan Arsenalille, mutta oli joukkueessa vuodet 1930-1948, eli ainakin periaatteessa tuossa on mahdollisuudet kuuteen mestaruuteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s