WBA via RGB

Laitetaan nyt h*lvetin lyhyt (ja turha) päivitys alustukseksi iltapäivän ottelulle West Bromwich Albionia vastaan. Pelin henki on kristallinkirkas; jokin muu kuin voitto olisi valtava pettymys. En sentään ihan termiä katastrofi rohkene käyttää, yksittäinen peli kun on aina yksittäinen peli ja mitä tahansa voi tapahtua. Ainoa tavoite on joka tapauksessa kolme pistettä, piste.. err?

West Brom, The Baggies.. Hissijoukkueeksikin leimautunut vastustaja on allekirjoittaneelle sittenkin varsin vieras kokonaisuus. Sen vähän mitä olen Roberto di Matteon miehistöä viheriöllä nähnyt, ei puhuta kymmenellä miehellä vain puolustamaan keskittyvästä pelitavasta. Tosin en olisi yllättynyt mikäli se on tänään Di Matteon lähtökohta, muistissa lienee yritys haastaa Chelsea kauden avauksessa Stamfordilla – tulos 6-0 kotijoukkueelle.

Vaikkei Baggiesin vieraspelit ole muutenkaan sujuneet (ei voittoa 18:aan vieraspeliin Valioliigassa, neljä pistettä 54:stä mahdollisesta) aikoihin, vastustajan leirissä oltaneen silti tyytyväisiä alkutaipaleeseen. Hawthornsilla kolmesta ottelusta hankitut seitsemän pistettä takaavat sarjasijoituksen kymmenen joukossa ja viikolla kaatui jopa varamiehisenä Liigacupissa Manchester City.

Nyt täytyy olla varovainen.. Kuten totesin, niin vähän WBA:ta tunnen että korjatkaa jos olen väärässä, mutten pidä joukkuetta siinä määrin fyysisenä vastustajana että siitä kannattaisi ainakaan etukäteen tehdä numeroa. Totuus ja käytäntö voi olla toinen, mutta samalla voisin kuvitella että Di Matteosta löytyy ainakin yksi joka jakaa Wengerin näkemyksiä mitä tulee ’väkivaltaiseen’ pelaamiseen. Samalla on toki muistettava millainen ryhmä Di Matteolla on käytettävissä, eli vahvuuksilla hänenkin on yritettävä saavuttaa paras mahdollinen tulos, eikä se taida sittenkään olla meidän haastaminen iloisella ja rohkealla pelillä missä pallo liikkuu vauhdikkaasti yhdellä kosketuksella pelaajalta toiselle.

Kun katson Baggiesin rosteria, mieleen tulee väistämättä että kyseessä on työteliäs ja yhteen hiileen puhaltava ryhmä ilman tähtiä. Juuri sellainen joukko että kun se yhteinen Talvisodan henki loppuu, tai sitä ei syystä tai toisesta ole, lopputuloksena on tennisnumerot vastustajalle. Ja toisaalla kun Rokka, Lahtinen, Lehto ja kumppanit purevat hammasta, pitävät linjansa ja kurinsa, hyökkäämisestä heitä vastaan tulee vaikeaa. Toivottavasti vertaukseni Isänmaamme sankareihin, joskin fiktiivisiin tässä kohtaa, ei pidä paikkansa, se linja piti.

Eilen julkistettua taloudellista tulosta tai sitä mitä Ivan Gazidisilla oli tästä kerrottavanaan en lähde sen enempää kommentoimaan. Lyhyellä matematiikalla (blogistin kohdalla puhutaan siis erittäin lyhyestä matematiikasta) tekisi mieli sanoa ettei mikään ole muuttunut, paitsi tietenkin luvut. Ei tarvitse olla ekonomi ymmärtääkseen että vallitsevassa kilpailutilanteessa ja jalkapalloilevassa maailmassa tulos on loistava. Se mikä minua kuitenkin tavallisena kannattajana ja joukkueeni edesottamuksia seuraavana kiinnostaa on miten hyvä tulos konkretisoituu menestykseen viheriöllä. Tässä kohtaa tulkitsin asian niin ettei mikään tule muuttumaan, jatkamme nöyrästi työntekoa – osakkeenomistajien parhaaksi.

Tiedätte että olin sarkastinen, osin, odotan nimittäin suurella mielenkiinnolla tulevaisuuden straegiaa. Highbury Squaren projekti voidaan laskea päättyneeksi,  Queensland Road on vaiheessa. Onko suunnitelmissa uusia projekteja, lisää kiinteistöbisnestä, vai milloin upeat luvut alkavat konkretisoitua maksimaalisesti olennaiseen, emmekö ole edelleen jalkapalloseura?

Ei, me ei voida kilpailla sheikkien miljardien kanssa ja ymmärrän että pitää kasvaa eri sektoreilla pysyäksemme kilpailussa mukana. Siitäkin huolimatta haluaisin nähdä konkreettisemmin varoja käytettävän menestyksen eteen viheriöllä. Tai miksei palkita uskollisia kannattajia laskemalla vaikkapa nyt maailman kalleimpia lippujen hintoja? Se mikä herrojen kabineteissa kannattaa muistaa, meitä kannattajia ei voi pitää itsestäänselvyyksinä. Ja tässä kohtaa peilaan seuran tavoin tulevaisuuteen. Emme me vanhat jäärät jätä seuraa koskaan mutta ylläpitääksemme valtavan kannattajamäärän, puhumattakaan sen kasvattamisesta, se ystävät hyvät vaatii vain yhtä asiaa, menestystä jalkapallokentällä.

Nyt kun mietin niin tuleepa mieleen yksi ihan konkreettinenkin asia mikä lienee seurausta pitkäjänteisestä ja hyvästä taloudenpidosta. Oliko päättynyt kesä nimittäin ensimmäinen vuosiin kun manageri ei sanonut missään yhteydessä aiemmilta kesiltä tutuksi tullutta faktaa että meidän pitää myydä pelaaja / pelaajia joka kesä rahoittaaksemme hankintoja? Cescillä saattoi toisenlaisiakin ajatuksia mutta meillä ei ollut mitään aikomusta myydä kapteenia B*rcelonaan ja se tehtiin varsin selväksi heti kättelyssä. Oliko Cescin tapaus vain poikkeus, vai onko koittanut aika että meillä on kirjaimellisesti varaa sanoa ei, päättää haluammeko myydä, ei pitääkö myydä.

Juha, mikäli televisiossasi on paikka normaalille RGB monitorikaapelille, siitä vain piuha kiinni läppärin lisänäytöksi (ääni erikseen), läppärissä on takuulla RGB lähtö. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, neuvoisin marssimaan johonkin paikalliseen ATK-liikkeeseen ja kertomaan mistä on kyse, takuulla saa apua ja tarvittavan piuhan tai piuhat (selvitä mitä liitäntöjä televisiosta löytyy).

So here’s to a three points, cheers mates..

COME ON YOU REEEEEEEEEEEEDS!!!!