Still in misery

Hienoa ja äärimmäisen arvokasta kommentointia jälleen teiltä lukijoilta, kiitos! Mikäli jossain vaiheessa huomaisin etten kykenisi olemaan rehellinen paitsi itselleni, mutta ennen kaikkea teille lukojille, siinä vaiheessa tämä blogi olisi saavuttanut tienhaaran mistä olisi mahdoton jatkaa.

En ole päässyt yli maanantain tappiosta, olo noin vuorokausi ottelun jälkeen täällä konttorilla yövuorossa on edelleen sekä masentava että turhautunut. Olen lueskellut huomattavasti normaalia enemmän muiden Arsenal blogistien näkemyksiä ’virallisten’ näkemysten.. korjaan, selitysten sijaan. Miksikö, kaiketi kokeakseni yhteisöllisyyden tuomaa ryhmäterapiaa minkä tarpeessa totisesti koin olevani.

Kuten totesin, positiiviseksi oloa on mahdoton kuvailla, kuinka heikko se olisi ilman ryhmätukea jää tosin arvoitukseksi. Jossain määrin voisin sanoa jopa huolestuneeni vain lisää. Jos nimittäin yritän kiteyttää kannattajien mielialat yhteen lauseeseen, se voisi kuulua että pettyneitä muttei yllättyneitä. Sanokaa mitä sanotte, mutta on h*lvetin kiusallista jos ja kun mentaliteetti kiteytyy näin.

Olen tottakai turhautunut itse tappioon, tapaan millä Ferguson jälleen kerran kyykytti Wengeriä vaikkei sen pitänyt olla mikään salaisuus, mutta samalla tunnen turhautumista siitä että annoin itseni jälleen kerran uskoa että tällä kertaa asiat olisivat toisin. Ostin jälleen kerran puheet siitä miten olemme menneet eteenpäin, miten maanantai oli mahdollisuus todistaa tämä, rakensin aidon uskon voittoomme. Kyynisin voi toki nähdä että saan syyttää vain itseäni, eihän Arsene missään vaiheessa voittoa ’luvannut’, jutteli vain mahdollisuudesta.

Klassista yhtä kaikki, korkealle kun kurkottaa ja persuuksilleen tipahtaa niin se sattuu. Tässä harrastuksessa pitää kyllä olla sopivasti hullu, vai pitäisikö sanoa naiivi? Olen nimittäin vakuuttunut että ostan jälleen kaikki mahdolliset puheet kun kohtaamme Chelsean Grovella vajaan kahden viikon kuluttua, haha! Hyvä on, sen verran kylmäksi maanantai jätti, että ensi lauantain Stoke ottelu ei tule sanelemaan allekirjoittaneelle mitään. Voitamme sitten räkämaalilla lisäajalla 1-0 tai murskaamme kaverin häikäisevän esityksen jälkeen 7-0, vain kolme pistettä merkitsee. Kysymyksiin mihin vastauksia todella kaipaan, siihen Stoke ei tässä vaiheessa ole mittari, vaan Chelsea.

Kirjoitin eilen miten laineet alkavat lyödä yli mitä tulee Arsenen taktisiin kykyihin, tai oikeammin kykyjen puutteeseen. Paljon on spekuloitu silläkin, onko Wenger saavuttanut lakipisteen pelaajiensa motivoimiseksi, miksi esimerkiksi jäi kuva että valtaosa pelaajista alisuoritti asennepuolella maanantaina? H*lvetti, Old Trafford ja vastassa Manchester United! Vai oliko kyse edelleen spekuloidusta lähtökohtaisesta pelkoaspektista, mutta sitäkään Arsene ei siinä tapauksessa kyennyt poistamaan.

Vai olisiko meidän sittenkin syytä olla eniten huolissaan itse managerista ja hänen omasta uskostaan omaan tekemiseen ja auktoriteettiin. Koin liki täydelliseksi rimanalitukseksi puhua sanallakaan ääneen Old Traffordin nurmen kehnosta kunnosta. Olen pitkään, aivan liian pitkään ollut sitä mieltä että Arsene on vienyt pelaajiensa ’suojelun’ liian pitkälle, mikä on johtanut väitän pelaajien lähes olemattoman itsekriittisyyteen. Toisin sanoen, vaikka Arsene sanoikin meidän pystyvän paljon parempaan, katoaako viesti kentän heikon kunnon varjon taakse. Ajattelevatko pelaajat että kyllä, pystyvät parempaan mutta kunhan pelialusta täyttää kriittisimmätkin vaatimukset?

Ymmärrän lähes myyttisen ’isähahmouden’ mitä Arsene useimmille pelaajilleen edustaa, mutta onko roolitus vääristynyt tai viety liian pitkälle? Onko Pat Rice managerin rinnalla yhtä mukava anteeksi antava ’äiti’ ja kuten vanhemmilla niin usein tapana, ei meidän lapsissa ole mitään vikaa vaan vika löytyy aina jostain muualta. Alex Ferguson on ollut ManUn manageri mitä 23 vuotta ja hän on pelaajilleen arvostettu manageri, mentoori ja mitä lie, muttei isä, ei ainakaan vain ja ainoastaan.

Huh, menee näin konttorilla ja töiden parissa liian filosofiseksi. Ymmärrän että eteenpäin täytyy mennä askel kerrallaan, mutta itse olemme luoneet tilanteen missä Stoke City tulevana lauantaina on väliaskel konkreettisempien kysymysten äärellä. Tiedostan tilanteen ’vääryyden’, mutta Stoken pitää olla pelaajien silmissä kotiyleisön edessä vain ja ainoastaan voitto tietäen että se kyllä tulee kunhan ammattiylpeys ja asenne on sitä mitä Punavalkoisen Tykkipaidan kantajalta vaaditaan. Ettäkö ilmaiseksi, päinvastoin, mutta on meidän pelaajien kyettävä asettamaan rima riittävän korkealle myös itselleen.

Nyt on pakko siirtyä takavasemmalle pitämään huolta siivustani ranskanleipää kera purkkihernekeiton. En kiireessä ehtinyt eilen mainita lainkaan muuan Wojciech Szczesnyä joka vastasi millä mittarilla tahansa huutoon liigadebyytissään epäilemättä vaikeimmassa mahdollisessa paikassa. Ei sillä ettäkö tämä olisi tullut yllätyksenä, mutta onhan tämä yksi episodi kaikessa kummallisuudessa mitä tämä kausi on toistaiseksi sisällään pitänyt.

Ehtikö tilanne jopa uskomatonta kyllä jossain määrin rauhoittua mitä tulee Lukasz Fabianskiin, mutta yhtä uskomatonta että 19 vuotias nuorempi Puolalainen tekee debyytin liigassa ja marssijärjestys on sillä selvä, kuinka paljon me oikein lopulta ehdimme alkaa luottaa vanhempaan Polakkiin, jep. Sanoin sen jo kauan sitten ja sanon uudemman kerran, Szczesny olkoon ykkönen, hänessä on potentiaali kertaa kuusi Fabianskiin verrattuna ja jos näistä kahdesta toisen pitää nähdä oppivan vaikka sitten virheiden kautta niin valintani on selvä. Peilatkaa tilannetta Fabianskin kivuliaaseen kehittymiseen tasolleen joka hälvensi pahimmat arvostelut, mutta tämä nuorempi astui parrasvaloihin välittömästi, Old Traffordilla!

Ja koska tammikuu lähestyy vauhdilla, sen lisäksi että ’tuuletamme’ tekemistämme nostamalla Szczesny ykköstorjujaksi, tarvitsemme yhden vahvistuksen; Gary Cahill. Jatkan rummuttamista että Laurent Koscielny voisi olla oiva kilpailija Alex Songille, miksei voisi olla jos Kamerunilainen on Arsenen hyökkäävä keskikenttäpelaajaa ja samalla vaihtoehto toppariksi? Sijoitelkaa haluamallanne tavalla yksilöt mutta näin äkkiseltään Cahill ja se mitä meillä on 4231..

Chamakh (Bendtner)

Arshavin (Rosicky) – Cesc (van Persie) – Nasri (Walcott)

Wilshere (Ramsey) – Song (Koscielny)

Clichy (Gibbs) – Vermaelen (Squillaci) – Cahill (Djourou) – Sagna (Eboue)

Szczesny (Fabianski)

Särkymävaraakin jäisi vielä Diabyn, Denilsonin ja Velan verran. Ja on Arsene sitten kuinka romantikko tahansa, varsinainen taikuri tarvittaisiin mikäli edellisellä ei edes LiigaCupin pokaali korista palkintokaappia Grovella. Pitäkää minua vanhanaikaisena mutta sieltä se edelleen lähtee keskuspuolustuksesta ja Cahill voi hyvinkin olla parasta mitä sinne on mahdollista saada. Voitte olla varmoja ettei Cahill edusta Boltonia ensi kaudella ja jos nostamme kädet ylös, eiköhän kaksikko Terry – Cahill dominoi meidän hyökkäystä tulevaisuudessa siinä missä Ferdinand – Vidic toissapäivänä.

Ja kun kuulen teidän kysyvän faktoja pohjaamaan luottamustani ~12 miljoonan punnan Cahillin suhteen, vastaan kysymällä riskejä 8 miljoonan punnan Koscielnyn hankinnasta.

0 thoughts on “Still in misery

  1. Wenger tosiaankin ylisuojelee pelaajiaan. Lisäksi hän uskottelee pelaajiensa olevan parempia kuin ovatkaan ja palkitsee epäonnistumisista(jatkosopimukset/palkankorotukset). Ei ole siis mikään ihme, että pelaajilla ei ole minkäänlaista itsekritiikkiä eikä kykyä antaa palautetta toisillekaan. Kritiikki ja jopa huutaminen on kiellettyä. Ainut joka uskaltaa sanoa jotain on AA, mutta hän ei olekaan urastaan mitään velkaa Wengerille. Colney Creche indeed. Kyllä tällä hetkellä kaivattaisiin ”hiustenkuivaaja”-käsittelyä koko jengille pitkän kaavan mukaan! Ja tammikuussa muutama täsmähankinta. Kuten täällä jo aiemmin todettu, jotta asiat todella alkaisivat muuttumaan(ja toivon mukaan parempaan suuntaan), niin erään herra Wengerin olisi aika siirtyä sivuun…

  2. Kaikkihan me tiedetään, ettei Wenger ole lähdössä vielä muutamaan vuoteen mihinkään. Manageri diktaattorin valtuuksin, joka ei missään tapauksessa itse eroa ja jota kukaan seuran johtoportaassa ei uskalla vaatia erotettavaksi. Eli Wengerillä mennään ainakin siihen asti että joskus vielä joku pokaali voitetaan (tuskin yks LiigaCup siihen riittää) tai että ikä tekee tehtävänsä muutamassa vuodessa ja Arsene sitten suostuu kultaisella kädenpuristuksella ja kivoilla puheilla siirtymään syrjään.

    Mutta näin jälkiviisaana vois tässä kohtaa todeta, että se mitä elokuussa olis pitäny tehdä olis ilman muuta ollut johtajan ja kurinpitäjän hankkiminen joukkueeseen. Ja tarjolla siihen oli yks parhaista ja Arsenalille sopivimmista vaihtoehdoista. Nimittäin Paddy Vieira. Vanhalla sotaratsulla ei mun mielestä olis ollut enää hirveesti pelillisesti annettavaa tälle joukkueelle, mutta kun nyt taas kerran huomattiin että tän kauden ottelut Chelseaa ja Manurea vastaan on ollut kuin Miehet vs. Pojat niin silloin olis tarvinnut olla pukuhuoneessa ja ennen peliä palavereissa ja treenikentillä sen tason kaveri, että nää nykyiset pehmopojat KUUNTELEE kun konkarilla on sanottavaa. Ja Vieira jos kuka olis ollut elävä esimerkki taistelutahdosta, periksiantamattomuudesta ja voittamisesta. Siinä olis ollu meille kaveri, joka on uskaltanut lähteä useamman kerran nokkapokkasille koviksena pidetyn Roy Keanen kanssa. Tästä nykyrosterista aika moni paskois housuihinsa jos Keane olis nyt vastassa murhaavalla katsellaan. Väitän, ettei Paddysta olis ollut apua kentällä kuin ehkä paikkaamassa ja huilivuoroa antamassa Songille, mutta se johtajuus, esimerkki, karisma, voitontahto ym. ym. olis ollut se mistä Arsenalin olis kannattanut maksaa palkkaa Paddylle erityisesti tän nykyjoukkueen ollessa kyseessä. Tää tosiaan on jälkiviisautta, mutta se liideri kovissa paikoissa puuttuu meiltä edelleen ja jälki on sen mukaista…tappiot Chelsealle, Manurelle, Spudseille. Ainoastaan voitto Shittystä oli hieno ja vakuuttava, mutta jos muistatte sen pelin niin mä laitan meidän voiton aika pitkälle Shittyn huonouden piikkiin, en meidän hyvyyden. Ja se että saatiin piste Poolilta Anfieldilta, niin sitä on turha mainita urotekona sillä nyky-Pool on mitä on….ne on sarjassa tasapisteissä nousijoiden Blackpool ja WBA kanssa. Eli totuus on se, että kun Vieira ilmoitti halustaan palata Valioliigaan niin siinäkin kohtaa meidän managerin osaaminen meni metsään. Mielestäni meiltä ei osoitettu minkäänlaista kiinnostusta niille ominaisuuksille mitä ranskalainen taistelija olis tuonut mukanaan. Tokihan Paddy saa Shittyssä sellaista liksaa ettei me oltais valmiita maksamaan kuin puolet siitä, mutta tarjous olis kannattanut tehdä sillä Vieira itsekin tietää olevansa jo nyt vähintään puolikas seuralegenda ja paluu tykkipaitaan ja mahdollisesti pari pokaalia lisää olis tehnyt Paddysta Henryn kaltaisen jumalan meille. Vieiran tulo takas olis voinut olla mahdollista sopivalla sopimuksella ja kaikella sillä kunnioituksella mitä ranskalainen olis tulollaan saavuttanut. Me tervittais tähän porukkaan liiderin tuomaa ryhtiä, ettei aina tosipaikassa paskottais housuumme. Toki pari-kolme pelillistä vahvistustakin olis aivan välttämättömiä, mutta myös sellaista tyyppiä tarvitaan, joka vetää rekeä ylämäessä ja ohjaa samaa rekeä oikeille reiteille alamäessä. Tämä meiltä puuttuu eikä Cescistä eikä muutamasta muusta tähän rooliin kaavaillusta siihen ole.

  3. aika erikoinen ajatus, että avauskokoonpanon ulkopuolella oleva voisi ottaa gunnerin mainitsemaa roolia. Näin voisi korkeintaan olla silloin, jos pelaaja olisi ollut kokoajan joukkueessa, mutta esim. Paddy on ollut vuosia muualla. Vaihtopenkillä ei auktoriteettia ole. Ja menneeseen haikailu harvoin tuottaa kovin kummoisia tuloksia.
    Kaiken kaikkiaan jortikka-tyyppinen keuhkoaminen on so last season. No jaa, viskinenä…

  4. Samaa mieltä Gunnerin kanssa Paddysta , itse toivoin viimeiseen asti että ex-kippari olisi hankittu kun mahdollisuus oli , mut ei Wenkun ideologiaan käyny, ei.
    Todellakin vaikka pelillinen panos ei ehkä olisi ollut parhaiden vuosien tasolla niin se JOHTAJUUS ja TAHTO olisi ollut todella tervetullutta.

    Paddyhan olisi säikytellyt muutaman munan pelaajan jo tunnelissa paskat housuun saatana.
    Ja tosiaan kopissa ja harjoituskentällä hänen merkityksensä olisi ollut todella suuri.
    But Arsene knows jälleen kerran paremmin ……..

    Kuten bloggaajakin , olen liputtanut pitkään Cahilin hankinnan puolesta . Nimenomaan tarvitaan pelaaja jolla on kokemusta useamman vuoden ajalta valkusta eikä jostain vitun ranskan liigasta .
    Hinta tosiaan on kohdallaan jos otetaan vertailukohdaksi esimerkiksi Kos jota tosiaan voisi käyttää keskikentän pohjalla , tuntuisi että ominaisuudet sopisivat siihen rooliin hyvinkin ?

    Itse en halua enää yhen yhtä ranskalaista lisää joukkueeseen , tai sitten jonkun maanmiehen on lähdettävä jotta kiintiö ei ylity….

  5. Lisäyksenä vielä edelliseen ; Tokkopa on ihan äskettäin tapahtunu että pelaaja joka valitaan vuoden pelaajaksi maassa ei ”mahtunut” saman vuoden mm-kisajoukkueeseen……
    Eihän tämmönen taida olla mahdollista ku ranskassa .
    Nasri on siis France Football Magazinen valinta vuoden pelaajaksi galliassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s