Wembleyn valloitus!

Allekirjoittanut paitsi tien päällä, lähes sanaton joka tapauksessa. Toisin sanoen tuntuu että kaikki mahdollinen on enemmän ja vähemmän julki tuotu, lähes kuuden vuoden odotuksen täytyy päättyä tänään. Olo on nöyrän tyhjä, edessä 90 minuuttia lisäaikoineen, me voimme vain asettua ruutujen ääreen seuraamaan tapahtumien kulkua.

Se mitä voin toivoa on ettei joukkue tee illan ottelusta liian suurta numeroa niin että se loisi jonkin henkisen käsijarrun tekemiseen. Wembleyn magiikkaa ei kannata väheksyä. Englantilaisen jalkapallon pyhättö on kansalaisuudesta riippumatta kenelle tahansa kokemus joka tarjoaa jotain poikkeuksellista ja tämä tunne meidän täytyy kyetä kanavoimaan inspiraatioksi.

Toukokuun 16. vuonna 1998. Maalilla David Seaman ja puolustuksessa legendaarinen kvartetti Adams, Keown, Winterburn ja Dixon. Paljon on vettä Thames joessa virrannut sitten edellisen finaalimme Wembleyllä. Jack Wilshere oli tuolloin kuuden vanha, tänään hän voi olla kentän paras pelaaja Liigacupin finaalissa Birmingham Cityä vastaan.

Olkoon että Arsene Wengerillä on ’heikko kohtansa’ yllättää varsin usein Abou Diabyn valinnalla lähes puskista kokoonpanoon, tänään en millään jaksa uskoa Ranskalaisen paikkaan avauskokoonpanossa. On tottakai se ja sama miten blogisti asian näkee mutta näin sen joka tapauksessa näen:

Arshavin – van Persie – Bendtner

Wilshere – Song – Nasri

Clichy – Koscielny – Djourou – Sagna

Szczesny

Tämä tarkoittaa toki sitä että kaikki kuuluisat munat ovat jokseenkin yhteen koriin kasattu, vain itseluottamuksensa kanssa painivan Marouane Chamakhin tarjotessa potentiaalista tehoa hyökkäyspäähän jos siihen tarvetta tulisi. Toisaalta kyllä lähtökohdan pitää olla se meillä on viheriöllä joukkue joka ottelun ratkaisee ilman vaihtopelaajilla spekulointia.

”Every year we have been really disappointed and it is hard to start the season knowing you could have won something in the past. We have been close to winning something but we got scared, we stopped playing and were waiting for the result to happen. This is not the good way, you have to look forwards and to act.”

Näin kylmän rehellisesti totesi Bacary Sagna. Vaikka itse asia on kiusallinen itsessään, lienee kuitenkin vain hyvä että siitä uskalletaan puhua reilusti ääneen. Pidän ylipäätään siitä että asioista on alettu puhua turhia kaunistelematta. Se että manageri puhuu avoimesti Liigacupin voittamisen tärkeydestä mahdollisena kivijalkana tuleville pokaaleille on paitsi totta, myös seikka mitä ei pidä arastella sanoa ääneen.

Jos annoin täyden luottamuslauseen eilen Robinille kapteenina ja epäilin edellä vaihtopenkin potentiaalia tarvittaessa, Cesc on takuulla täydellä sydämellä joukkueen tukena vaikkei sitten sotisovassa esiinnykään.

”I am obviously disappointed to be missing the final – but even though I won’t be on the pitch I will be kicking every ball from the stands.”

Niin varmasti kuin Cescille olisi tänään käyttöä viheriöllä, uskon vilpittömästi niiden jotka vastuun kapteenin poissa ollessa kantavat saavan tilanteesta ylimääräistä motivaatiota. Jokainen pelaaja tietää miten valtava pettymys finaalin väliin jääminen kapteenille ja koko Arsenen projektin ruumiillistumalle on, he eivät halua tuottaa pettymystä.

En oikeastaan tiedä miksi, mutta odotan varsin avointa jalkapalloa. Jos tulosvetoa harrastaisin, lähtisin siitä että varsinainen peliaika tarjoaa vähintään neljä maalia. Liigapelissä Birmingham voisi hyvin olla lähtökohtaisesti sillä asenteella että tasapelikin olisi hyvä ja taktiikkana tiivis puolustus ja keskittyminen vastahyökkäyksiin ja erikoistilanteisiin. Ja olkoon second cityn siniset altavastaajan asemassa, en näe mitään syytä mikseivät lähtisi liigapeliin verrattuna rohkeammin tavoittelemaan seuran toista pokaalia sitten ensimmäisen ja Liigacupin voiton 1963.

Tilastot joutanevat roskakoriin kun finaalista puhutaan, olkoon että kahdeksasta edellisestä seurojen välisistä otteluista olemme voittaneet viisi ja kolmesti on pelattu tasan. Tämän kauden molemmat liigakohtaamiset ovat jo pelatut – lokakuussa voitimme Grovella 2-1 ja Uudenvuodenpäivän vakuuttava 3-0 voitto St Andrewsilla taannee meille ihan mukavan henkisen yliotteen. Mainittakoon nyt vielä sellainen epäilemättä mielenkiintoinen tilasto, että prosentuaalisesti Blues on tehnyt Valioliigajoukkueista eniten maaleja erikoistilanteista (56%), siinä missä me olemme niitä eniten päästäneet erikoistilanteista (52%).

Aina sympaattinen Mike Dean tuomitsee. Sama mies joka tuomitsi Birminghamille rangaistuspotkun lisäajan loppuhetkillä helmikuussa 2008 liigaottelussa joka muistetaan myös Eduardon vakavasta loukkaantumisesta. Kuka nämä tuomarivalinnat oikein päättää?

Nyt ei enää mitään lisättävää, olkoon tämä meidän päivä, olkoon tämä Arsenalin päivä, olkoon tämä päivä kun lähes kuuden vuoden kuiva kausi saatetaan päätökseen. Tappio ei v*ttu ole vaihtoehto. Kuumetta tätä kirjoittaessani? Lähes 40 ja verenpaine koholla. Annan tunteiden viedä ja voi hyvää päivää tunteet ovat pinnassa. Ihanaa! Me olemme antaneet kaikkemme, on takaisin maksun aika. Luotan että maali on yhteinen ja luotan että haluamme sitä yhtä kiihkeästi, me kannattajat ja pelaajat.

COME ON YOU REEEEEEEEEDS!!!

0 thoughts on “Wembleyn valloitus!

  1. Jeps, että sellanen finaali. Tää on toiseks paskin tapa hävitä rankkareiden jälkeen…viime hetken maalilla täysin oman järkyttävän kämmäyksen jälkeen. Mitähän siinä tilanteessa oikeesti tapahtui? Kos kyllä yritti purkaa, muttei osunut palloon. Huusiko Szczesny takaa että hän ottaa ja sitten molempien pasmat sekos. Ja yllättäen pallo pomppi juuri Martinsille.

    Meillä oli toisella jaksolla useita paikkoja ratkaista peli..vetoja paljon mutta kaikki suurin piirtein kohti Fosteria. Birminghamillakin tosin se yks tolppa laukaus vielä sisätolppaan…pari senttiä lisää ja pallo olis ollu maalissa. Ja toki se alun tilanne josta vihellettiin paistio vaikka Clichy oli selvästi hyökkääjää alempana ja kaiken lisäks Szczensy kaatoi rankkarin arvoisesti Bowyerin.

    Ei ollut Arsenalista vieläkään voittajaksi. Vituttaa rankasti. Näin lähelle päästiin eikä silti jäänyt muuta kuin luu kouraan. Pelaajat on varmasti vähintään yhtä hajalla kuin kannattajat. Vaikeeta aikaa eletään. Onneks seuraava peli ei oo Bar*aa vastaan eikä muukaan jäävuoren kokoinen vastus ylitettäväksi…siihen tän joukkueen henkinen tila ei nyt kyllä riittäis. Arsenella on nyt rajusti hommia kasata joukkue loppukautta varten.

    Kiitos Tampereen seudun goonereille yhteisestä finaalihetkestä. Laskin että meitä oli Pub Höyryssä 10 tai 11 Tykkipaidallista gooneria ja muutama paidaton. Vaikka Arsenalin kannattaminen ottaa usein helvetin koville niin senkin voi vielä kestää kun on samanhenkisiä kavereita ympärillä. Pyritään siihen ettei tämä ollut ainoa kerta tällä kaudella kun me pelataan Wembleyllä. Kaks mahdollisuutta vielä on jäljellä. Seuraavalla kerralla vähintään sama porukka kerääntyy samaan paikkaan ja jyrätään vastustaja maanrakoon.

  2. Finnish Gunner, hyviä pointteja. Valitettavasti nyky-Arsenalissa on paljon samaa kuin Suomen lätkämaajoukkueessa: finaalitappioita finaalitappioiden perään. Lätkäjengi voitti kerran ja silloin niitä psyykkas eli valmensi svedu. Kun me voitimme pokaaleja, meillä pelasi svedu. Nyt kaikki viivan alle jäävät punnat kehiin ja Zlatan meille. Loppuu tää pelleily. Voi vain kuvitella kuinka hauskaa viskinenälläkin juuri nyt on.

  3. Ympyrä sulkeutuu, ja jälleen Birmingham osallisena. Wengerin ns. kolmannen joukkueen momentum oli kausi 2007/08. Tammikuussa johdettiin liigaa viidellä pisteellä, ja Cesc, Flamini ja kummpanit pelasivat parasta futistaan. Sitten tuli matsi St. Andrewsilla… Eduardon jalka paskaksi, menetettiin voitto viime minuuteilla ja kapteeni-Gallas sai jonkin asteen hermoromahduksen. Tuloksena otteen täydellinen lipeäminen, jota ei saatu takaisin koko kautena. Eikä tulevinakaan kausina sen puoleen. Nyt on viime kuukausina ollut samanlaista tekemisen meininkiä ilmassa, mutta tämän päivän tappio ja tapa, millä se tuli, tietää mitä suurimmalla todennäköisyydellä jälleen yhtä pokaalitonta kautta.

    Mitä Szesny ja Kos sähelsivät keskenään? Käytettiinkö ääntä vai ei? Miksi kokeneetkin pelaajat olivat paskanjäykkiä? Miksi AA vaihtoon ja viime ajat tuuliajolla purjehtinut Chamakh tilalle?

    Mutta mitäpä noilla väliä. Jos ei ole voittaminen verissä, niin ei vaan ole.

  4. Jos joku haluaa kiduttaa itseään, tuossa näkyy hyvin, että Kos ei osu palloon, mutta toki häiritsee:

  5. Tais Koscielny jättää potkunsa vähän kuin vaiheeseen. Ainaki näytti siltä että ei potkaissut kunnolla. Luultavasti maalivahti oli huutanut tilanteessa ottavansa pallon ja homma kusi täydellisesti. Paremmalla tuurilla pallo olis pomppinu johonkin muuhun suuntaan kuin Martinsin koipeen. Ei voi enää mitään. PRKL!

  6. Jep, kun kerran Kos meni siihen, ois potkaissut eikä jättänyt kesken.

    Tässä Cescin twitter-kommentti: Congratulations to Birmingham. This team has great potential and there r still great targets to play for this season. Thanks for ur support.

    Eipä näytä paljon harmittavan Cesciä… Ja tässä yhden twiittaajan kommentti edelliseen: do any of u really care about arsenal, if u think we can win anything with this group of losers u are very much mistaken.

    Ja tässä RvP:n twiittaus: I’m very sorry that we didn’t bring CC back to north london! Thanks for ur support today! Sorry again!

  7. Vituttaa niin, ettei viitsi eden väkisin otta huomiseks rokulipäivää. Tekee mieli vain mennä nukkumaan.

  8. Isse: vaimo itse asiassa esitti tuossa 2-1 maalia tuskaillessani saman analogian suomen lätkämaajoukkueeseen. Ja oikeassahan rouva oli, taas ;).

    Harvoin ite jaksan mihinkään tuskaiseen epätoivoon valua tai olla kamalan pessimistinen. Mut ei tää nyt tällä hetkellä loppukevättä silmällä pitäen hirveen hyvältä näytä.

    Lisää twiittauksia: ”@sagnaofficial: Just feel ashamed..sorry.” Well you all should!

  9. Mitä helvettiä noi ukot menee twitteröimään tollasen nöyryytyksen jälkeen? Eikö sitä jumalauta ole parempaa tekemistä? Esimerkiksi hävetä niin saatanasti?

    Sielutonta paskaa.

  10. Sen verran vedän takaisin vertausta lätkämaajoukkueeseen, että lätkässä liigacupin vastineena voi pitää Euro Hockey Touria ja sen Suomi voitti viime kaudella – edellisen kerran keväällä 2004… Eli onnistuivat katkaisemaan, niin, kuuden vuoden kuivan kauden… Nyt en enää tänään kommentoi mtn.

  11. Ja kiitos teille, jotka Höyryyn tulitte paikalle. Saimme ehkä juuri ja juuri luottamuksen vielä seuraavalle tapahtumalle. Toivottavasti tulee aihetta.

  12. Issen Zlatan-haikailut ei ole kaukaa haettu skenaario. Me tarvittais pelien ja finaalien tappaja. RvP on melkein sitä, mutta lasinilkka. Meiltä puuttuu tappajan vaisto totaalisesti. Kentällisen täydeltä oli tänäänkin mukavia twittaajia Wembleyllä. Tosiaan, hävityn pelin jälkeen jätkät kehtaa itkeä jossain v…tun twitterissä, voivoivoi ja sorryagainsorryagain jne.

    Ja vielä munkin puolesta ihmettelyt Arshavin -> Chamakh vaihdosta. Ei ymmärrä, mutta eipä tarvikaan. Täydellisen (200%) paska viikonloppu (Ville tietää kyllä miksi täydellisen paska). Seuraava etappi 8.3. ja Unicef/Barca. Työmatka napsahtaa juuri silloin stadiin. Jotain hyvääkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s