Liskojen yö

[Syvä huokaus]

Kiitos Ville!

***

”I believe – plaa plaa pla pla plaa, plaa plaa plapalapa laa laa, plaa plaa pla pla plaa, plaa plaa plapalapa laa laa – mental f*ckin’ strength!”

Otti nimittäin ystävät Goonerit koville, otti enemmän koville kuin olisin uskonut. Saanko sitten syyttää vain itseäni, en tiedä, mutta ehkäpä itselleni lataamat toiveet olivat sittenkin epärealistisia mennessäni uskoa täynnä ravintola Sports Academyyn ottelua seuraamaan missä Suomen ManU kannattajat olivat vuosikokoustamassa.

Oi niitä aikoja kun lauloimme kilpaa ManUn kannattajien kanssa. ’We won the league in Manchester’ kajahti komeasti ilmoille ja kaverin leirissä ei kyetty muuhun kuin turvautua säälittäviin insestiviittauksiin. On surullista että nykyään me voimme keskittyä Sports Academyssä lähinnä oluen juontiin ja ManU kohtaamisissa olo on jokseenkin kuin nurkkaan ajetulla koiralla.

Lauantainen oli enemmän kuin ’vain’ yksi Englannin Cupin kuudennen kierroksen ottelu, ehkä siksi pelin jälkeinen yö oli kylmää hikeä ja niin omituisia unia ettei niistä ole sopivaa tarkemmin kirjoittaa. Kaikkien tarjottujen mahdollisuuksien jälkeen lähes totaalinen mahalasku ja kahdessa viikossa kiitos ja näkemiin kolmelle mahdollisuudelle päättää pitkä ja turhauttava taival ilman ensimmäistäkään pokaalia.

Niin totta kuin meillä onkin vielä mahdollisuus voittaa se kaikkein kirkkain palkinto, juuri nyt olo on epätodellisen tyhjä ja valehtelisin jos uskoni Valioliigan voittamiseen olisi korkealla. Enkä mitä ilmeisimmin ole ainoa, haha! Vajavaisen inspiraation vuoksi otanta ei ole laajin mahdollinen, mutten hetkeen muista vastaavaa kritiikin määrää. Tuntuu kuin Tunisiasta alkanut kansannousu olisi saavuttanut Ashburton Groven – on muutoksen aika.

Olen katsellut, kuunnellut ja lukenut mitä Arsene Wengerillä on sanottavanaan, pidättäydyn kuitenkin vertaamasta tilannetta enempää Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän tilanteisiin. Löysin yhden lauseen jonka voin vilpittömästi allekirjoittaa:

”We are used to being questioned by our environment.”

Inf*ckindeed we are! Kysymyksen täytyy kuulua; miksi?! ManUn iskettyä seitsemän puolustajan siivittämänä lähes ensimmäisestä tilanteestaan johtomaalin, syntyi kuva että usko valui viemäristä alas niin pelaajilta kuin meiltä kannattajilta. Edwin van der Saar esitti toki muutamia hienoja torjuntoja, mutta jotenkin väkinäistä tekemisemme oli ja hallinta näennäistä. Voisin kuvitella että tapahtuman kulkui sujui liki täydellisesti Alex Fergusonin laatiman käsikirjoituksen mukaan ja se on p*rullisen kiusallista, taas.

Kukaan meistä ei varmasti odottanut helppoa ottelua, mutta odotusarvoja ei takuulla lisännyt kun saimme kokoonpanon silmiemme eteen. Hyökkäystriomme oli millä mittarilla tahansa mitattuna loistava, mutta miksi ’eristää’ heidät vain paperilla laadukkaiksi? Jälleen kerran en voinut kuin hämmästellä miksei Arsene siirtänyt Samir Nasria Cescin rooliin, vaan kuvitteli keskikentän toimivan yhden pelaajan, pian ylirasitetun 19 -vuotiaan panoksella. Se ettei Jack Wilsheren pitänyt koskaan olla niin suuressa roolissa vielä tällä kaudella kertoo paljon, liian paljon. Managerin täytyy olla tietoinen siitä että kokoonpano vaatii kesällä hienosäädön sijaan suurempaa tuuletusta, ei vähiten keskikentän osalta.

Helmikuun puolenvälin B*rca voiton jälkeen tapahtui jotain mystistä. Mystistä siksi että olisin kuvitellut käyvän täysin päinvastoin. Jo aiempien viiden alasarjojen joukkueita vastaan pelattujen nihkeiden otteluiden jälkeen tasapeli Brisbane Roadilla ravisteli jälleen joukkuetta, mutta 1-0 voitto Stokesta liigassa vaivaa edelleen mieltäni. Tuo voitto ei nimittäin jäänyt mieleen ammattimaisesta asenteesta etukäteen altavastaajaa vastaan, se jäi mieleen ajoittaisesta paniikistamme ja siitä massiivisesta helpotuksesta kun tuomari lopulta vihelsi pelin päättyneeksi. Olimme kuin joukkue joka oli juuri pitänyt johtoaseman loppuun asti Camp Noulla.

Korrektia tai ei, mutta jos unohdetaan O’sien kokemusmatka Lasgrove Vegasiin, kuuden ottelun kuntopuntarimme osoittaa yhtä voittoa, kahta tasapeliä ja kolmea tappiota maalierolla 4-8. Inspiraationa tähän jaksoon piti oleman finaali Wembleyllä, hieno lähtökohta Camp Noulle ja aina herkullinen ottelu ManUa vastaan. Tiedämme lopputuleman ja voimme oikeutetusti ja hyvästä syystä pohtia kriittisesti syitä tähän. Se että Arsene valaa sitten uskoa kaikkiin sidoksissa oleviin toteamalla että olemme tottuneet tähän, pahoittelut jos ja kun totean kyllästyneeni juomaan kuukauden vanhaa ja käynyttä piimää.

Liekö sitten pelaajat vihdoin ymmärtäneet ettei meitä kannattajia oikein jaksa lohduttaa anteeksi pyyntelyt Twitterissä, ei varsinkaan jos ja kun se muodostuu pahaksi tavaksi. Andrei Arshavin osoitti sentään heikolla hetkellä ’huumorintajua’ joka onnistui piristämään allekirjoittanutta. Arvostan valtavasti Venäläisen suhtautumista kannattajiinsa ja tämä sarkastinen ’after match interview’ osui ja upposi. Andrei oli pahalla päällä, ei pyydellyt anteeksi, hän on ärsyyntynyt. Hyvä niin ja siksi odotan Arshavinilta suurta roolia keväällä, v*tutuskin voi olla kannustavaa.

Menestys ruokkii menestystä ja menestys tuo kannattajia. Termissä gloryhunter ei ole mitään vikaa tai epäilyttävää, ellei nyt tietenkin puhuta jostain ääripäästä missä joukkuetta vaihdetaan kuin sukkia. Lurren eilinen kommentti osui jälleen siihen mistä niin usein olen saarnannut, me tarvitsemme lisää ’Lurreja’ ja me tiedämme miten niitä saadaan. Potentiaaliset uudet kannattajat eivät valitse Arsenalia Forbesin listalta tai menetä sydäntään luettuaan Arsenalin vuoden tilinpäätöksen.

Ei ole enää uutinen jos Arsenalin ottelu menee yleiseen myyntiin, valtavan kalliita kausikortteja tulee vuokrattavaksi enenevissä määrin ja lähinnä yrityksille myytävien club level paikkojen markkinoiminen on yhä haastavampaa. Menestyksellä viheriöllä olemme rakentaneet nykyiset puitteet ja paras keino ylläpitää saavutetut etuudet on menestyä edelleen viheriöllä. Kyllä seurajohto tämän tiedostaa, mutta ehkä siihen ei ole sitenkään priorisoitu tarpeeksi, toisin sanoen sitä ei ole otettu tarpeeksi vakavasti, tai lähdimme rakentamaan liian utopistista unelmaa.

Se että Wenger päätti panostaa tällä kaudella Liigacupiin jota ehti jossain vaiheessa kuvata peräti ei pokaalina lainkaan, kertoisi että pokaalin metsästyksessä on jos ei nyt epätoivoisia piirteitä, ainakin kannattajien ääni on tullut kuulluksi. Kuten Juha sanoi ja moni komppaa, me olemme yksi ’neljästä suuresta’ ja onneksi olemme. Sen statuksen ylläpitäminen vaatii kuitenkin voittoja. Tulemme epäilemättä olemaan aina ’suuri’, mutta jo nyt me olemme se seura jota media on pullauttamassa ulos mm Manchester Cityn kustannuksella. Voi kysyä miksei se ole Liverpool joka on juhlinut liigamestaruutta 20 vuotta sitten.

Voi kuinka maailma on muuttunut saati Aulis Virtasen selostuksista, myös siitä kun Wenger seuraan tuli ja on nimensä seuran historiaan kirjoittanut. Internetin, median, TV-näkyvyyden jne johdosta me olemme tänä päivänä täydellisen globaali brändi ja kilpailu globaaleilla markkinoilla on veristä. Sanomattakin selvää että huipulla pysymisen tae on vain ja ainoastaan menestys. Ryo Miyaichi voi olla kuinka lupaava pelaaja tahansa, hankimme nuoren miehen koska Arsene kertoi että meillä ’pitää olla edustus Aasiasta’. Ensi kesänä tuskin suuntaamme enää Itävallan leirille vaikka Arsene sen parhaaksi valmistautumiseksi kuinka kokisi, meidän ’täytyy’ suunnata Aasian tms kiertueelle.

Me 5, 10, 20, 50 vuotta seuraa kannattaneet voimme katsella loputtomiin videoita Thierry Henryn tai Ian Wrightin maaleista, muistella Tony Adamsin suuruutta ja ihmetellä Liam Bradyn pehmeää kosketusta palloon tai David O’Learyn luunkovaa puolustamista. Nämä muistelot tai videoiden katsomiset eivät kuitenkaan tuo meille uusia kannattajia, me tarvitsemme omat ’gloryhunterimme’, eikä siinä pidä olla mitään hävettävää, sen pitää olla tavoite. Kyllä ne jyvät sitten erottuvat akanoista massasta.

Huoleni on menestymättömyyden ohella median valta. Olkoon että sylettää jos ja kun Arsenesta tehdään jo lähes pilkkaa omassa naivismissaan, olkoonkin että valtamedia naurettavine pundiitteineen tekee vain työtään haaliessaan osumia sivuilleen niin kiihkeästi kuin mahdollista. Täytyy muistaa esimerkiksi kausi 2007/2008, kyllä media osaa myös suitsuttaa jos ja kun siihen on aihetta.. ennen kuin homma vesittyy. Niin makaat kuin petaat?

Kuten aiemmin totesin, meillä on oikeus olla kriittisiä. Niin kauan kuin seuraa olenkin kannattanut, ei ole oikeuteni tuomita managerin päätä vadille vaativia. Ei kannattajilta voi vaatia loputonta sokeutta kritiikin kohteen taholta. ’Tuomitkaa minut toukokuussa’ on sekä hyväksyttävää että oikeutettua retoriikkaa, mutta se on samalla h*lvetin uhkarohkeaa retoriikkaa. Jos on valmis pelaamaan kovilla panoksilla, pitää olla valmis ottamaan iskuja vastaan ja häviämään. Tähän Arsene Wenger ei halua olla valmis.

Koko asetelma on varsin nurinkurinen, niin ’helpolla’ vaikeuksiamme olisi mielestäni mahdollista tasoittaa. Jos manageri päättäisi antaa puheiltaan tilaa hengittää ja loisi kuvaa eittämättä haastavan projektinsa haasteellisuudesta, se toisi inhimillisyyttä odotusarvoihin ja viilentäisi kuumimpia tunteita, vaikka kuinka pokaaleita janoammekin. Turha nimiä mainita, mutta väitän ettei tarvittaisi edes suurta tuulettamista jos Arsene osoittaisi realismia ja kykenisi antamaan periksi muutaman yksilön kohdalla. Niin paljon kritiikkimme kulminoituu tiettyihin tekijöihin, että karsimalla muutama räikein häiriötekijä me emme olisi ottaneet mm lauantaista tappiota niin raskaasti.

No niin, vai että peräti ’itkumuuri’, se on kyllä valtava kunnia jos näin. Tiedän tottakai että Johan Djouroun kausi on paketissa, ei se yllättänyt. Yhtä lailla ei yllätä kuten edellä jossain vaiheessa totesin jos Wilsheren kohtalo olisi vielä sama. On kyllä suoraan sanottuna v*ttumainen ajatus että häviämme seitsemälle puolustajalle ja siitäkin huolimatta viskinenällä on Berbatov, Giggs, Scholes.. mistä ammentaa jos jostain kumman syystä taktiikkansa ei olisi meistä hampaattomia tehnyt.

Tiedän tottakai myös huhut Jens ’Mad’ Lehmannin spekuloidusta sopimuksesta. Olisin viitannut kintaalla moisille huhuille, ellei.. Ja tämä on mielestäni painava peruste. Kun Arsene torstain lehdistötilaisuudessa kertoi Wojciech Szczesnyn loukkaantumiseta ja häneltä udeltiin mahdollisesta hankinnasta paikkaamaan tilannetta, toimittaja ei ehtinyt lauseessaan loppuun ennen kuin Arsene tiesi kertoa että nimikin on jo tiedossa, ainakin vaihtoehto. Visio voisi olla seuraava, Jens riisuu nahkahousunsa ja pukee maaottelutauon jälkeiseen otteluun Blackburnia vastaan kotiyleisön edessä ja ympyrä sulkeutuu. That would be awesome!

Nyt ystävät Goonerit, olen talvilomalla tämän viikon. Sain kuulla sen torstaina ja ilman ennakkovaroitusta, saati että olin odottanut olevani. Mitäkö sitten aion yllättäneellä lomaviikolla tehdä. No kaiketi suuntaan Lappiin hiihtämään ja laskettelemaan vietän entistäkin enemmän aikaa läppärin ääressä seuratessani joukkueen valmistautumista The Hawthornsille ja yritän jauhaa p*skasta bioenergiaa ’maailman’ pelastamisen toivossa.

Olo on yhtä motivoitunut kuin Denilsonilla. Ja kun totta puhutaan, olo on motivoitunut kuin Brassilla, mutta jos vain keksin jotain tuulettavaa, sen teen ja sen seurauksista päivityksiin en mene takuuseen. Yksittäinen ottelu on aina mahdollista voittaa, nyt tuntuu että olemme paras seitsemästä pudotuspeleissä 3-0 tappiolla. Uskomatonta kyllä, sieltäkin on mahdollista nousta, joskin harvinaista se on.

10 thoughts on “Liskojen yö

  1. Vai on Tunisiasta alkanut kansannousu saavuttanut Henten ”itkumuuri” blogin. Heh! Ei voi muuta kuin nauraa, vaikka asiassa sinänsä mitään hauskaa ole. Jostainhan näinä viikkoina on hjuumori revittävä. Alkaa ihan oikeaasti tämä Arsenalin tarpominen saamaan jo surkuhupaisia piirteitä. Joutuu liikkumaan sivukujia. Jalkapallosta ei voi kenenkään vähänkään futiksesta ymmärtävän kanssa keskustella Heti tulee kauhea vittuiluryöppy. Vastaankaan ei kauheasti voi sanoa kun vittuiluilla on yleensä ainakin jonkinlainen totuuspohja. Nyt tulee sitten oudot viikot kun pelejä ei ole kuin kerran viikossa. Itse uskon hyvään loppukauteen kun joka ottelun voi pelata täysillä ja parhailla kunnossa olevilla miehilllä. Joukkueessahan on ollut ihan selviä väsymyksen merkkejä viime viikkoina. Barcaa vastaan taistelu 10 miehellä ja muutama päivä sen jälkeen levännyt Manu vieraissa. Lähtökohdat oli kyllä perseestä eikä kukaan varmaan yllättynyt tuloksesta suuremmin. Kyllä se mestaruus sieltä tulee ja toukokuussa torillla tavataan!

  2. Toi Lehmann-case olisi kyllä parasta, mitä joukkueelle voisi nyt tapahtua: pukukoppiin tulisi voittaja, jonka ansiosta mm. voitimme munan (fa cupin finaali 2005) ja saksa argentiinan (mm-kisat 2006). Jensin ei tarvitse pelata yhtään matsia – merkitys tulisi ihan muista syistä. Siinä on pelaaja, jolle ei koskaan ole tullut mieleenkään, että ottelu voitaisiin hävitä. Riquelme näkee varmaan vieläkin painajaisia (cl-välierän rankkari viimeisellä minuutilla).

  3. Jens maalille hyvä,mutta ketkä ne maalit tekee sinne toiseen päähän? Lauantainaki jäätiin ilman.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s