Akkujen latausta

Wow, olo on kuin voittajalla! Valitettavasti en puhu jalkapallosta. Tarvittiin sateinen ja loskainen maanantai, talvilomapäivä – ylitin itseni suorittamalla omalla mittapuulla mitattuna varsinaisen suursiivouksen asunnossani. Käytännössä se tarkoittaa imurin lisäksi käyttöä lähes homehtuneelle mopille ja pölyrätille, toisin sanoen veden käyttöä. Kun vielä pesin kaksi koneellista pyykkiä, oikeasti, olo on kuin voittajalla.

Ja siinäpä ne tärkeimmät Punavalkoiset uutiset?

Ei toki tullut yllätyksenä että jos koskaan, niin nyt joukkue on vetäytynyt nuolemaan haavojaan. Se mahdollisuus heille suotakoon, totesin jo eilen että nyt ei ole aika pyydellä anteeksi. En salaa tunteitani, usko on äärimmäisellä koetuksella kauden kymmeneen jäljellä olevaan otteluun, mutta jostain usko on pakko löytää, muuten voisin yhtä hyvin keskittyä siivoamaan asuntoani koko kevään.

Tunnelmat kannattajien keskuudessa ovat jälleen selkeästi kärjistyneet ja vaikutelma on että yhä kovemmilla panoksilla ammutaan. Kireä tunnelma Arsene Wengerin nimeen vannovien ja uskonsa manageriin menettäneiden välillä on käsin kosketeltava. Vaikka kannattajien jakaantuminen yhä vahvemmin kahteen leiriin on jossain määrin surullista, haluan uskoa että tilanne vaatii ’keskustelua’. Meillä kaikilla on joka tapauksessa yhteinen tavoite; voittaa The Hawthornsilla lauantaina ja edetä askel kerrallaan kohti tavoitetta, liigamestaruutta.

Jälleen kerran puhun vain ja ainoastaan omalla suullani, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään totuuden kanssa, vain näkemys. Wenger ei omilla kommenteillaan palvele kärjistynyttä tilannetta, päinvastoin hän heittää lisää bensiiniä liekkeihin. Moni manageriin kriittisesti suhtautuva olisi väitän tyytynyt rehelliseen kommenttiin lauantain tappion jälkeen:

”You could see something has gone, not in our effort or our attitude, but confidence wise.”

Pidän aavistuksen valitettavana että kun tämä tiedostetaan, samalla asia pyritään kaikin mahdollisin sanakäänetin lakaisemaan maton alle. Jos..

”Even on Saturday they have put in absolutely every effort and can only be proud of how much they fought.”

..pitää paikkansa, olen kaiketi ymmärtänyt kovasti väärin milloin on syytä olla ylpeä tekemisistään. Nyt alkoi epäilyttää, kuvittelinko vain siivonneeni muka hyvin? Arsenella on tyylinsä ja tapansa motivoida pelaajiaan, allekirjoitimme oikeellisuuden tai emme. Tämän lyhyen päivityksen funktio ei ole kuitenkaan ole olla kriittinen, vaikka kriittisyys rivien välistä kuinka läpi kuultaisikin. Kuten edellä totesin, Arsene kyllää ruokkii sijaa kritiikille.

”Nobody in England believed we could even fight for the top four. The fact we are in the position we are in I think deserves a lot of credit.”

Hyvä on, asun Suomessa, en Englannissa, mutta viesti oli jopa loukkaava. Tarkoittiko manageri rakentaneensa tälle kaudelle joukkueen jonka kukaan seuran ulkopuolella ei usko taistelevan sijoittumisesta neljän joukkoon?! Ja että nyt meidän pitäisi kumartaa tilanteelle. Kyllä minä ainakin h*lvetti lähdin tähänkin kauteen mielessä ja tavoitteena pokaali. Täysin absurdia väittää ettemmekö olisi uskoneet hyvänen aika sijoittumisesta neljän joukkoon ja yrittämällä vaientaa kritiikkiä laittamalla sanoja kannattajien suuhun. Jos Arsene tarkoitti sitten vain mediaa, se olisi kannattanut tuoda esiin.

Huh!

Onneksi Wenger sentään ymmärtää tilanteen vakavuuden ja vaikka sitten aavistuksen ironista edelliseen peilaten, vaatii meiltä kannattajilta osaamme talkoissa:

”The fans were absolutely amazing, and we need them at West Brom now. Hopefully they keep cheering us and keep the morale as well because we have to support each other now in that final part of the season, because it is a vital part.”

On tämä ristiriitaista indeed. Se on kuitenkin fakta että jos en alkaisi p*rullisen lyhyen ajan sisään sattuneiden takaiskujen jälkeen rakentaa fiilistä kohti lauantaita, luovuttaisin ennen aikojaan. En allekirjoita managerin tyyliä motivoida pelaajiaan sikäli kun viesti on että heidän on oltava ylpeitä lauantain sankariteoistaan. Ymmärrän että Wengerin kädet ovat loukkaantumisten myötä kiusallisen sidotut, eli rajallisilla mahdollisuuksilla muutoksiin kokoonpanossa on vaikea luoda sitä tehokkainta motivointia.

Loukkaantumisista puheen ollen, mitä ihmettä Alex Songille oikein tapahtui Liigacupin finaalissa? Kamerunilainen pelasi täydet minuutit, sai kuten kuka tahansa mustelmia sinne tänne, nyttemmin hän ei pelaa ’missään tapauksessa’ vielä lauantainakaan, saati että paluusta olisi mitään tietoa. Jack Wilshere on nähty tositoimissa kuluvalla kaudella 39 kertaa, se on enemmän esiintymisiä kuin kenelläkään muulla pelaajistamme ja se kertoo paljon siitä miten kovalla kädellä loukkaantumiset ovat jälleen kerran kauttamme häirinneet.

Tovi sitten Samir Nasri saattoi olla paalupaikalla kauden pelaajaksi, kenties Bacary Sagna lähimpänä uhkaajanaan. Ottamatta v*tun mitään pois Wilsheren läpimurrosta, jos ja kun 19 -vuotias Englantilainen on kiilaamassa itseään kauden pelaajaksi, se kertoo vielä enemmän kuin se että on esiintynyt toistaiseksi eniten. Se naulaa sen että olemme kärsineet massiivisesti niiden kaikkein suurimpien tähtiemme loukkaantumisista ja sen että keskikenttämme taso ei ole antanut managerille mahdollisuutta rajoittaa Wilsheren kuormitusta.

Keskikentästä puheen ollen, kaiken synkkyyden keskellä meiltä löytyy yksi enemmän kuin onnellinen Gooneri, Aaron Ramsey. Kautta Robin van Persien ihmeparantumisen, heittäydyn niin epätoivoiseksi että ristin käteni Thomas Vermaelenin pelaamisesta vielä tällä kaudella. The Hawthornsille mennään Koscielnyllä ja Squillacilla (kiinnitiite huomiota kirjoitusasuun), mutta jahka sen jälkeen maaottelutauko on ohi, Ramseyn vahva paluu ja Verminatorin paluu, voi v*ttu se olisi henkinen boost.

Ja j*malauta ’boostista’ puheen ollen, en tainnut uskoa itsekään spekulaatioihin Mad Jensin paluusta vaikka siitä jo eilen siihen sävyyn uumoilinkin. Nyt tilanne savuaa joka tapauksessa siihen malliin että liki mahdoton ajatus jos keskusteluita sopimuksesta ei olisi käyty vakavasti. En seuraa Bundesliigaa, joten korjatkaa jos olen väärässä. Lehmann ei juuri vakuuttanut kaudella ennen eläkkeelle siirtymistään, mutta en h*lvetti keksi parempaa vaihtoehtoa.

Jo olemuksellaan pukukopissa Lehmann tulee kantamaan kapteeninnauhaa ja olkoon näkemykseni ’kieroutunut’, se kertoo miten nurkkaan itsemme parissa viikossa ajoimme. Haha, jos Manuel Almunia ei motivoidu entisestään ’kaverinsa’ paluusta, mahdoton keksiä nokkelampaa ratkaisua Manuelille näyttää närhen munat.. niin, meille kaikille. Kuukauden sopimus Jensille, kiitos. Olen nimittäin jostain syystä vakuuttunut että 17.4. Liverpoolia vastaan Wojciech Szczesny palaa kokoonpanoon.. jos mahtuu kokoonpanoon, haha.

Tämä on ’hulluutta’, taistelemme Valioliigan mestaruudesta!

11 thoughts on “Akkujen latausta

  1. Lehman ois kyllä hyvä äijä huutamaan koppiin jos ens viikoloppuna eka puoliaika vain 2-0 meille =) ”Tajuutteko että tarvitaan loistava maalisuhde jätkät” =)))

  2. Kyllä Jensin osaa halutessaan pelotella paskat housuun osalle joukkueesta . Topparipulaan voitaisiin kutsua nostoväestä Adams ja Keown ; )

  3. Ainakin se pakollinen ManUre-rankkari tullaan sitten torjumaan.

    Pyhä Nahkabyysä antaa pukukopissa tukankuivaajakäsittelyä vellip*rseille. Jawohl und vorwärts nach(?) Meisterschaft!

  4. johan pomppas! ei nyt parane alkaa vielä innostumaan liikoja (ikään kuin pystyisin sitä välttämään), mutta pientä valoa alkaa paistamaan tunnelin päässä. Jens on juuri sellainen johtajatyyppi jota joukkue pukukoppiin kaipaa, joskin on olemassa riski että se itketään ulos samalla tavalla kuin Gallas aikanaan… ja mikäli tuo JD:n uutinen pitää paikkansa on se parasta mitä tähän tilanteeseen saattaa toivoa. AW on lähi-aikoina mielestäni ottanut opikseen ainaisesta optimismistaan ja alkanut jakelemaan hieman pessimistisiä arvioita loukkaantumisista (vrt. van Persie), toivottavasti pääsemme taas kokemaan ”ihmeparanemisen”.

  5. http://www.goal.com/en/news/9/england/2011/03/15/2395681/exclusive-arsenal-hike-season-ticket-prices-by-four-per-cent-for- pystyy kyllä helposti yhtymään noihin mielipiteisiin. joukkue tekee rahaa ennätyksellisiä summia, pokaaleista ei tietoakaan ja hinnat nousee… huh.

    tarkoitukseni ei ollut missään nimessä kehua Gallasia, mies joka on pelannut kolmessa Lontoon ”suuresta” ei allekirjoittaneelta kannatushuutoja saa. jotenkin vain tuli tuo vertaus mieleen. kyllähän Gallas kaikesta huolimatta ”halusi voittaa” enemmän kuin 90% meidän nykyisistä primadonnista.

  6. Höps, voitontahtoinen tyyppi voi ilmetä hyvinkin ns. m*lkkuna, varsinkin jos näkee että klubi ei tee riittävästi pelillisten asioiden parantamiseksi, mutta jos oikeaa M*lkun määritelmää haetaan, niin itse voisin asettua Cashley Holen kannalle. Rahanahne, periaatteessa periaatteeton 🙂 oman edun tavoittelija, joka, toisin kuin Gallas omissa seuroissaan, oli saamassa peliaikaa ja johon luotettiin joukkueen tulevaisuudensuunnitelmissa. Nauti mitaleistasi, w*nker. Eli Gallasin dissaajat saa tästä osoitteesta katsottuna edelleenkin painua jne…

    Mutta täytyy päivä toiveikkaana Jens-uutista sulateltuani, että juuri tällaista liikettä Wenkulta tähän kaivattiinkin. Luultavasti liian vähän liian myöhään, kun viime siirtoikkunan aikana lähinnä pyöriteltiin peukaloita (toiminta tällöin olisi auttanut Djourou-gaten ilmetessä), mutta ainakin se nosti toisen jalan haudan pohjalta näin loppusuoran alkaessa. Placeboa, mutta tärkeää sellaista.

    Gegen WBA, Arsene Wenger’s Rot und Weiss Armee! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s