Edelleen tyyntä – ennen myrskyä?

On tämä jalkapallojoukkueen kannattaminen ihmeellistä. Te jotka eilisen videolinkin klikkasitte ja sen katsoitte, ne ovat suuria tunteita mitä katsoessa läpi käy. Tai tämäkin blogi. Yli neljä vuotta käytännössä päivittäistä jaarittelua, tuhansia leipätyön ja kaiken muun arjen ohella käytettyjä tunteja vain intohimosta ja rakkaudesta. Joskus sitä vain pysähtyy miettimään…

Mutta nyt ei ole aikaa pysähtyä tätä miettimään, päinvastoin, tuli takapuolen alla terveiset yövuorosta verstaalta. Kukaan tuskin odottikaan Punavalkoisten uutisten tulvaa vielä eiliseltä, mutta tänään arjen pitäisi olla palautuneen uomiinsa ja saanemme kuulla ainakin päivityksen loukkaantumisten osalta. Palaavatko Cesc, Theo, Alex ja Abou vahvuuteen ja mikä on huolta aiheuttaneen Robinin puujalan tilanne? Jos Hollannin maajoukkuevalmentaja Bert van Marwijkilta kysytään, tarvitsemme onnea – kuinka rohkaisevaa.

”Robin got a knee to his thigh. With luck he could play for Arsenal this weekend.”

Kuten sanoin, äärimmäisen hiljaista vielä tällä haavaa. Mediahuomio mikä seuraamme kosketti pyöri kolmen nimen ympärillä, eli Robin, Jack ja Jens. Wilshere toisti halukkuutensa pelata kesällä nuorten EM -lopputurnauksessa Juutinmaalla ja kertoi tuntevansa olevan fyysisesti vahvemmassa kunnossa kuin koskaan. Niin, kovasti sitä oluen kera sohvalta otteluita seuraavana keski-ikäisenä on hnakala lähteä toppuuttelemaan 19 -vuotiasta nuorta miestä joka haluaa vain pelata, mitä enemmän, sen parempi.

Stuart Pierce on luonnollisesti se kiusallinen kärpänen tässä sopassa. Arsene Wengerin mielipiteellä asiaan tuskin tarvitsee spekuloida, joten voimme vain ristiä kätemme ja luottaa siihen että Fabio Capello analysoi tilanteen tarkkaan ja ajattelee asiaa vilpittömästi pelaajan etu päällimmäisenä mielessään. Kuten Jack edellisessä artikkelissa totesi, hän on valmis pelaamaan Tanskassa, mutta ymmärtää ettei hän ole se joka pelaamisesta päättää. Jos ja toivottavasti kun trio Arsene, Don Fabio ja ’rather silly’ Pierce tulevat siihen tulokseen ettei Jackin ole järkevää kesän lopputurnauksessa pelata, Wilshere ei siitä numeroa tee.

Jos jotain aavistuksen ihmettelen Wilsheren innokkuuudessa, niin se ettei esimerkkiä väärästä ratkaisusta tarvitse kaukaa hakea. Muistamme ikävällä tavalla mihin Walcottin pelaaminen vajaa kaksi vuotta sitten nuorten lopputurnauksessa Ruotsissa johti. Tämä ratkaisu tuolloin ei palvellut ketään tai mitään, ei ’rather silly’ Pearcea, saati pelaajaa tai seurajoukkuettaan tai A-maajoukkuetta. Mutta kädet ylös, me emme asiaan voi vaikuttaa. V*ttu!

Ennen muutamaa sanaa Jens Lehmannista, sananen ATVO:sta ja reservijoukkueen otteluista. En kerta kaikkiaan muista mitkä viralliset perustelut aikanaan olivat kun reserviotteluiden nettilähetykset lopetettiin, mutta jahka vain saan aikaiseksi ja kirjoitettua korrektin tekstin, aion asiasta seuralta udella. On nimittäin kiusallista kun reserviottelut kyllä kuvataan ja moni muu seura niistä suorat lähetykset tarjoaa, miksei Arsenal? Kaikkein pirullisinta kun jopa meidän kotiottelut ovat vastustajien leirissä katsottavissa, siinä missä meille Goonereille on tarjolla sanalla sanoen täysin turhanpäiväinen ’livetext’ seuranta, joka tarkoittaa käytännössä noin kahden lauseen kommenttia viiden minuutin välein.

Itse asiaan, nahkahousuun. Ei nyt millään pahalla, mutta virallisen tahon otteluraportti aiheutti jälkikäteen jopa myötähäpeää kun ATVO tarjosi eilen koosteen (löytyy ainakin tätä kirjoittaessa tästä ja tästä) Lehmannin paluusta eläkkeeltä takaisin tositoimiin. Älkää nyt kukaan kuvitelko että tarkoitukseni olisi jotenkin yhä puolustella viimeiseen asti Manuel Almuniaa tai että olisin lähtökohtaisesti sitä vastaan että Lehmannin pelaaminen ykkösjoukkueessa olisi mahdoton ajatus jos Espanjalainen menettäisi kaiken uskottavuutensa (mitä ei mielestäni ole tehnyt vallitsevassa tilanteessa) lopullisesti.

Hatunnosto ATVO:lle ettei lähtenyt leikkaamaan koosteesta mitään Saksalaisparaatia, vaan ajatus Lehmannin pelaamisen järkevyydestä ylihuomenna Blackburnia vastaan jätettiin katsojan arvioitavaksi. Toivon vain että me kannattajat osaamme nähdä kuvion rationaalisesti, emmekä anna tunteelle liiaksi roolia. Manuel on kaikkea muuta kuin optimaalinen vaihtoehto loppukiriin taistelussa Valioliigan mestaruudesta, mutta niin on Lehmannkin olkoon hänellä kuinka legendaarinen status tahansa. Toki epärealistinen ajatusleikki, mutta jos tilanteen mitenkään yrittäisi nähdä siten että Almunia olisi ollut toissailtana Lehmannin tilanteessa, voin vain kuvitella tuomion mikä hänelle olisi langennut. Kokemus oli joka tapauksessa hyvä, hyvä niin, iso haaste voi olla ’vielä’ yhden virheen tai loukkaantumisen päässä.

Olkoon siinä tältä erää. Sebastien Squillaci oli kaiketi törmännyt tuohon alussa viitattuun YouTube -videoon ja hyvä niin, toivottavasti Twitteröi linkin kolleegoilleen. Issen toive on puolestaan toteutumassa, joskaan ei ihan Zlatanin kaliiberilla mutta kuitenkin, eh. Ja vielä on hetki aikaa osallistua Eeron viime sunnuntaina tarjoamaan taukopähkinään ja ansaita London Pride, tuttavallisemmin ’tykki’ Sports Academyssä. Allekirjoittanut ei vastausta tiedä, vastannut toki olen, pariinkin otteeseen. Valtakunnan virallinen rutopisti viheltää pelin poikki jossain vaiheessa tänään, oletan.

Voi härregud että odotankin lauantaita. Totesin jo viime viikolla ettei kaikki voi olla oikein jos ja kun ’ylimmältä taholta’, eli managerin taholta tässä tapauksessa maaottelutauon nähtiin tulevan jos mahdollista peräti hyvään saumaan. Kun Arsene vielä hämmensi soppaa juttelemalla samaan hengenvetoon ainaisesta tasaisuudesta sekä hyvän ’runin’ (kyseenalaistan edelleen tämän ’runin’ tulosten valossa) ylläpitämisestä, ilmassa on takuulla paljon kysymysmerkkejä. Yhtä kaikki ilmassa on ennen kaikkea odotusta ja kullakin tahollaan enemmän ja vähemmän toivoa. We miss you Arsenal, don’t let us down.