Pikainen pressipäivitys

Kuinka noloa että ykköspuheenaihe oli Cesc ja tämän Espanjalaislehti Don Balon’ille antama haastattelu. Nolossa asemassa oli Arsene Wengerkin yrittäessään puolustaa aiempia kommenttejaan. Edes Arsene ei olisi siihen nimittäin kyennyt ja aiheen käsittely loppui lyhyeen:

”The article in itself I do not want to discuss. What they say is not interesting to us, they did not respect our agreement. They will never get an interview from us again, ever.”

Se mikä tässä on nyt syytä huomioida on se ettei ongelma ole mikään sopimus tai proseduuri haastattelun julkaisun suhteen, vaan se että kapteeni uskalsi nostaa kissaa pöydälle, eikä manageri pitänyt tästä, piste. Itse näen huomattavasti ongelmallisempana sen että sanottua yritetään tehdä sanomattomaksi, sen sijaan että uskallettaisiin kuunnella ja pohtia sanottua.

Kyllä totuutta pitää uskaltaa katsoa silmiin, eikä yrittää piiloutua joidenkin lapsellisten muotoseikkojen taakse. Jos ja kun Wenger haluaa pitää kapteeninsa Grovella tulevallakin kaudella, sitä ei takuulla edesauta se että tämän suu halutaan tukkia, ettei asioista ole lupa puhua jos ja kun puhuttavaa on.

Arsenelle kritiikki on totaalinen tabu. Olen itse kirjoittanut lukuisia kertoja rakentavasta kritiikistä ja vannon nyt ja aina sen nimeen, oikeellisuuteen sekä hyödyllisyyteen. Keppiä on käytetty porkkanan ohella iät ja ajat hyvin tuloksin missä tahansa, niin tulee tehdä vastakin ja Arsenen on aika hyväksyä tämä.

”It is a vicious circle problem and you can only deal with that with calmly and by dominating your nerves. Our defenders are under pressure because they are criticised for not holding on for results, that makes the problem a little bit worse.”

Edellinen kuvaa loistavasti Arsenen ideologiaa, väitän että kepin puute managerin taholta on johtanut noidankehään mitä tulee johtoaseman säilyttämiseen. Pidän kovin epäilyttävänä kun Wenger edes vihjaa kannattajien tai median kritiikin luovan ylimääräistä painetta puolustajille, taputtaako ja hurratako meidän pitäisi kun Sp*rs tulee kahden maalin takaa ohi omalla takapihallamme tai Newcastle reilussa 20 minuutissa v*tun neljän maalin takaa rinnalle.

Manageri sanoi ’ymmärtävänsä’ että median tehtävä on luoda kriisejä kriisin perään, mutta sehän ei pidä lainkaan paikkansa. Kyllä, median tehtävä (tai en tiedä tehtävä, mutta niin se vain menee ja se pitää hyväksyä) on lyödä bensaa liekkeihin, mutta se palvelee molempiin suuntiin, eli niin hyvässä kuin pahassa. Jos Arsene näkee meidät median uhreina, näkisin ettei syy ole median.

Lyhyempiä jaksoja löytyy lähempääkin historiasta, mutta mennäänpä kauden 2007/2008 syyskauteen ja media oli polvillaan edessämme. Ei journalismi ole rakettitiedettä vaan syitä ja seurauksia. Kun manageri jälleen eilen toisti ettei kukaan uskonut meidän olevan missä nyt olemme, se paitsi loukkaa minua kannattajana, se on omiaan ruokkimaan mediaa tehtävässään. Niin makaat kuin petaat ja Wengerin on syytä hakea ratkaisuja ongelmiin aivan toisaalta kuin kannattajien tai median kriittisistä kirjoituksista.

”They were 3-1 up, they threw it away. They’ve had plenty of chances to close the gap this season. They haven’t taken them. It will be up to them how they cope. Two weeks ago the situation looked one way, now it looks another.”

Näin siis Chelsean maalivahti Peter Cech ja näistä kommenteista managerilta eilen udeltiin. Lienee selvää ettei Arsene nähnyt Cechin puheissa mitään logiikkaa, olemmehan tasapisteissä Länsi-Lontoolaisten kanssa. Kuinka mahdotonta se olisi ollut kokeilla vaikkapa tässä yhteydessä aavistuksen sitä keppilinjaa ja myöntää reilusti että saamme syyttää vain itseämme että Chelsea tuli takaa ja maalierolla peräti ohi, että meidän huovatessa Chelsea on purjehtinut myötätuulessa ja he vaikuttavat vahvoilta.

Näin, nyt pitää rientää.. Ketään ei takuulla yllättänyt Abou Diabyn pohjevamma mikä pitää Ranskalaisen sivussa kaiketi myös ensi viikonloppuna ManUa vastaan. On helppo kuvitella että huomisen kokoonpano on ilman viime hetken takaiskuja täysin selvä, eli Wilshere palaa avaukseen Diabyn tilalle ja muuten mennään täsmälleen samalla kuin keskiviikkona Shite Hart Lanella.

Arsene kommentoi hyvin lyhyesti myös mediassa spekuloitua 40 miljoonan punnan kassaa kesän hankintoja varten ja sanomattakin selvää ettei managerilla ole mitään suuria muutoksia mielessään. Miksi olisikaan kun joukkueen keski-ikä on 17,3 ja parhaat vuodet edessä kymmenen vuoden kuluttua. Kuten manageri totesi, meillä on h*lvetin hyvä runko minkä varaan rakentaa. Se jäi tosin epäselväksi milloin rakennustyöt tämän kolmisen vuotta valmiina olleen rungon ympärille on tarkoitus aloittaa.

Sitä odotellessa tungen nyt munan suuhun ja vaikenen.

11 thoughts on “Pikainen pressipäivitys

  1. Itse pitäisi jättää lukematta noita jäärän kommentteja niin pääsisi vähemmällä vitutuksella mut vuosien tottumus vaan ajaa niitä lukemaan .
    Samaa saatanan paskaa sieltä itsevaltiaan suusta pulppuaa , olemme uskomattomassa 16 ottelun tappiottomassa putkessa……..kesällä ei syytä suuriin muutoksiiin…nykyinen joukkue on potentiaalinen……plaa plaaa ….

    Kyllä jonkun pitäisi palauttaa pähkähullu professori takaisin tälle planeetalle?

  2. http://www.independent.co.uk/sport/football/premier-league/we-dont-need-massive-change-insists-wenger-in-defiant-blast-2273626.html

    Hyvä artikkeli, monessakin mielessä. Mä en usko mestaruuteen, eikä usko moni muukaan. Silti AW ei voi sitä sanoa ääneen. Sen sijaan voisi sanoa, että ”mestaruus on erittäin kaukana, mutta me taistellaan viimeiseen otteluun”. Avot, moni olisi paljon tyytyväisempi. Ja jumalauta, eihän toi ukko voi sanoa ettei joukkueeseen tule muutoksia. Siihen on tultava. Ok, sitäkään ei juuri nyt voi sanoa ääneen, mutta voisi sanoa että ”tilannetta arvioidaan kesällä, kesken mestaruustaistelun en halua kommentoida tätä asiaa”. Ja taas, moni olisi paljon tyytyväisempi.

    Tällä hetkellä on erittäin vaarallista, että AW ja etenkin Kroenke aliarvioi meitä kannattajia. Me maksamme laskut, joten jumalauta nyt vähän kunnioitusta.. Kroenke voisi ihan hyvin esiintyä jossain paikallisessa Arto Nybergissä ja kertoa mietteitään. Hiljaisuudella ei taaskaan saavuta kuin kannattajien vihat. Epätietoisuus kalvaa.

  3. Manu nousi jälleen kerran voittoon myöhäisellä voittomaalilla 83. minuutilla. Kirjoitin torstaina, että taistelutahtoinen ja voitonnälkäinen joukkue kaivaa vaikka väkisin voittomaalin viimeisellä kymmenellä minuutilla. Tässä on meidän ja Manun ero. Me ollaan muistaakseni kerran tällä kaudella sarjassa pystytty samaan eli kotona West Hamia vastaan Songin maalilla. Manu tekee näitä voittomaaleja useammin viime hetkillä. Se osoittaa periksiantamattomuutta ja hurjaa halua voittaa. Tämä valitettavasti puuttuu meidän pelaajilta. Me ollaan enemmänkin kunnostauduttu päästämään viime hetken maaleja, joilla ollaan menetetty ratkaiseva määrä pisteitä. Jos Everton ois venynyt tasuriin niin pienen pieni sauma olis meille vielä jäänyt, mutta kyllä mahdollisuus alkaa nyt oleen jo lähes mahdoton. Eroa 9 pistettä ja jos huomenna voitetaan Bolton niin neljä kierrosta ennen kauden päätöstä ollaan 6 perässä. Keskinäisestä voitto ja ero olis kolme kun kolme peliä jäljellä. Manulla on parempi maaliero eli meidän pitäis käytännössä ottaa kolmelta viimeiseltä kierrokselta neljä pistettä Manua enemmän. Manu venyy, taistelee, repii ja voittaa. Me nöyrrytään jatkuvasti johtoasemasta tasuriin, joten kuka uskoo ihmeeseen.

  4. Kyllä noi 2 viimeistä tasuria vähensi tuota uskoa joukkueeseen, täytyy oikein ihmetellä kapua kun vastustaja kaventaa tai tulee tasoihin niin ollaan hävitty tää matsi, missä onkaan viime kauden kapteeni ja asenne?

    Yötkin on nukuttu paremmin kun ei viitsi nuhapumpulla sekä mokkulalla seurata noita matseja, kumpa vi****aa enempi, pätkiminen vai pelaajien asenne kentällä?

    Kyllä me nyt yksi bolton kaadetaan eikä tehdä jässistä sankaria

  5. Itse tuli katsottua munan matsista viimeinen vartti ja komppaan Gunneria että on siinä ikävä kyllä tällä hetkellä hirvee ero munan ja meidän pelaamisessa. Muna kertakaikkiaan hiero sen maalin väkisin ja lopussa ei ollu minkäänlaista vaikeutta pitää sitä johtoasemaa . Ja tottakai maalin teki pikku-herne jonka piti olla velan jälkeen meksikon toiseks paras hyökkääjä…..

    Tosiasiat pitää vaan myöntää , ei maha mitään.

  6. Huomenna peli Boltonin vieraissa, masentaa eikä tiedä mitä odottaa. Samaa mitä tähänkin asti varmaan, eli ei mitään kovin kummoista. Toivottavasti olen väärässä. Toisaalta kun mestaruus on karannut, CL-paikka lähes varma, paineita ei ole, niin voi olla että pelikin on hyvää.

    Muutama sananen mieltä painavista asioista.

    /* turhautunutta jupinaa

    Itse olen hiukan eri mieltä tuosta manu-pelistä. Manu pelasi ensimmäisen puoliajan lopulla ja läpi toisen puoliajan valtavalla tappomeiningillä ja se ettei pallo mennytkään maaliin heti ei niitä lannistanut, vaan ne painoi päälle kunnes maali tuli. Tätä Arsulta puuttuu; me ruetaan pelaamaan kun peliä on jäljellä se vartti – viime kaudella se tuottikin usein tulosta, kun B52 runnoi viime hetken maaleja, tällä kaudella taas ei. Samaa mieltä olen niiden puolustamisesta maalin jälkeen. Peli kuitenkin kestää sen 90+ minuuttia ja jos vastustaja pelaa bussia, niin se tarkoittaa, että päälle on painettava alusta loppuun, eikä odottaa, et, ”kyl se siitä vielä aukeaa”.

    Toinen asia mikä tuli mieleen on se, että Arsenal ei pysty pelamaan manun intensiteetillä Evertonia vastaan. Hyviä joukkuita vastan pelaamme kovalla intensiteetillä (vaikka usein ilman tulosta), mutta kun on pakko voittaa heikompi joukkue, niin pelinopeus ja ”loppuun asti” -pelaaminen ei kestä kuin ehkä sen vajaan vartin. Ja jos ei heti maalia tule, niin vajotaan vastustajan tasolle. Mikäli taas tehdään maali, niin sitten ollaan polvet tärsten odottamassa milloin se random-vastustaja tekeen ainoasta paikastaan maalin.

    Mietin jo alkukaudesta, että Carlos Vela (vaikkakin on nyt WBA:ssa lainassa) on tällä hetkellä koko Arsenalin ilmentymä kentällä. Kun saa pelata paineettomana; niin fyysisesti vapaana, kuin ilman voiton pakkoa, kosketukset ovat erinomaisia ja peli kulkee. Kuitenkin heti kun on pakko saada tulos tai vastustaja iskee päälle, peli hajoaa ihan täysin ja tuntuu kuin pelaisi alivoimalla.

    Katsoin myös edellisen el clasicon ja tuli mieleen, että siinä nähtiin tulosvalmentajan ja pelitapavalmentajan eron. Barcalla on parempi joukkue, mutta kun sen aseet otetaan pois se on täysin neuvoton. En tällä tarkoita, että meidän tulisi pelata 0-0:aa tiettyjä vastustajia vastaan, vaan sitä, että soveltaa taktiikan vastustajan mukaan. Ainiainen pelaaminen samalla tavalla ei ole luottamista omaan järjestelmään, vaan se on vastustajan aliarvioimista.

    Mietin, voiko mikään pelastaa tätä kautta. Ei, ei kyllä mikään enää voi. Ei edes kaikkien loppujen pelien voittaminen. Manu on kävellyt mestaruuteen, tarjoten sitä matkalla myös meille, mutta eipä kelvannut. Miten vastasimme kauden ratkaisupeleissä? Edelliset 10 ottelua saldolla 2(v)-5(t)-3(h). Epäilen, että ensi kaudella ei mestaruus näin pienellä pistemäärällä lähde. Mitäpä me tulemme tekemään? Rotsi, Almunia ja pari muuta pois – ei ketään tilalle, ja voimme taas vetää pari vuotta ”nuorella joukkueella kokemusta keräten”. Pah!

    Kyse ei ole siitä, että tietäisin miten seuran tulisi toimia, tai siitä mitä pitäisi tehdä. Kyse on siitä, että olen äärettömän turhautunut nykyiseen menoon, enkä näe sen johtavan nykyisellään menestykseen. Haluan että Arsenal olisi yksiselitteisesti paras joukkue, ei että se olisi sitä tietyin ehdoin – paras U-23 joukkue tai paras min. määrällä hankintoja. Paras; tämän tulisi olla tavoite, mutta tuntuu ettei tilanne ole näin. Ja se tuntuu sopiivan managerille ja omistajille.

    */ turhautunutta jupinaa.

    Helpotti hieman, kiitokset siitä! Huomenna voittoon. Arsenal!

  7. ”Kif” on tuossa täysin oikeassa että aina samalla taktiikalla (hieman kärjistäen) pelaaminen on taktista köyhyyttä. Se on vastustajille liian helppoa opetella ja keksiä vastalääkkeet. Kyllä viimeistään nyt 2010-luvulla managerin pitää osata peluuttaa joukkuettaan erilaisilla taktiikoilla ja erityisesti kyetä pelin edetessä muuttaa taktiikkaa ja pelijärjestystä tilanteen mukaan. Enkä todellakaan tarkoita pelkästään että tappiotilanteessa heitetään peliin kolme hyökkääjää ja yritetään väkisin tehdä maali. Hyvä manageri näkee vastustajankin huonot puolet esimerkiks niin että jos toiselta laidalta on helpompi pelata palloa boksiin tai kannattaa hitaiden toppareiden takia yrittää nopeita pistoja keskeltä ym. ym. Ja sama puolustuspelissä. Jos vastustajalla on hujoppeja tyyliin Crouch tai Zigic niin vaatiihan se ihan erilaista puolustamista ja ehkä jopa eri puolustajiakin verrattuna siihen että vastassa on Hernandez tai vaikkapa Tevez. En väitä että meidän manageri on ihan ”käsi” taktiselta osaamiseltaan, mutta tällä kaudella on ollut varsin monta esimerkkiä jäätymisestä eli suoranaisesta taktisen johtamisen köyhyydestä kun ollaan pelin sisällä ollaan tilanteessa, joka vaatii pelaajilta paljon ja sellaisia asioita, jotka olis pitänyt takoa taktiikkapalavereissa ja treeneissä kentällä syvälle aivolohkoon. Jos lisäaikaa on pelaamatta minuutti tai kaksi ja vastustaja painaa härän lailla päälle niin ei todellakaan ole tyhmyyttä tai huonoutta purkaa palloa pitkällä pois maalintekosektorista. Ei silloin tarvi enää hakea lyhyttä lähimmälle punapaitaiselle.

    Ehkä nyt menee liian syvälle, mutta samaa mieltä siis ”Kifin” kanssa että me pelataan liian paljon samalla omalla taktiikalla. Varsinkin hyökkäyspäässä.

  8. Juuri näin, Kif. Arsenal on Englannin suurimman kaupungin suurin seura, mahtavilla perinteillä, uudella upealla stadionilla ja kalleimmilla lipunhinnoilla. Tavoite ei voi eikä saa olla mitään muuta kuin olla paras. Piste. Tämä ”Mestareiden liigaan selviytyminen on pokaali” -mentaliteetti on luuseri-mentaaliteetti. Okei, aina ei voi voittaa, mutta niin kauan kuin hoppee ei oo häppee, niin ei sitä hopeaa kirkkaampaa ole tulossakaan. Emme tietenkään tiedä, mitä Arsene puhuu pelaajilleen suljettujen ovien takana, mutta voimme vetää omat johtopäätökset AW:n teoista ja valinnoista. Se, ettei joukkuetta siirtomarkkinoilla vahvisteta, se, että tietyt pelaajat ja pelaajatyypit pelaavat koko ajan riippumatta aikaisempien otteluiden suorituksista ja se, että kaikkiin otteluihin lähdetään jääräpäisesti samalla taktiikalla, oli vastassa Barca tai Leyton Orient, kertoo että ainakin jollain tasolla Wenger on tyytyväinen nykytilaan.

    Uskonko, että Arsenal voi Arsenen alaisuudessa vielä voittaa jotain? Itse asiassa kyllä uskon. Carling cup, ei mitenkään mahdotonta. FA cupikin, jos kaikki tähdet osuvat kohdalleen. Mutta entäs jos rimaa nostetaan. Mestareiden liiga? Valioliigan dominointi? Taisteleva ja henkisesti vahva joukkue, joka voittaa tärkeät matsit useammin kuin häviää ne? Ei, en usko.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s