Ihan navetasta!

Kiitos Ville! Allekirjoittaneen osalta tämä on – tunnustan – täydellistä viivytystaistelua ennen kuin rohkenen ottaa aikomani, väitän ansaitun Punavalkoisen aikalisän.

*Kaataa konjakin kahvin kaveriksi*

Tiedättekö, ei maistu – sekään. Kahvin kera konjakin (vieläpä laadukkaan sellaisen) tulisi olla nautinto, pfff. Muistatteko maanantain 28. helmikuuta, tai sunnuntain 6. helmikuuta, tai sunnuntain 21. marraskuuta, tai.. Ettei tarvitse kalenterista tarkistaa, päivät järjestyksessään jälkeen LiigaCupin finaalin, Valioliigavierailun St James’ Parkille ja Sp*rs liigassa Grovella.

Mitäkö yritän kertoa? Sitä että herään edelleen näihin kesäkuun päiviin kuin mihin tahansa edellisistä. Jos edellinen ei riitä kuvaamaan kadonneen motivaationi etsimisen haasteellisuutta, olen pahoillani, parempaan en kykene. Tuntuu typerältä tuhlata aikaanne henkilökohtaiseen hätähuutoon kallonkutistajalle, mutta koen velvollisuudekseni yrittää valaista miksen kykene innostumaan edes John Terry aiheisista kaskuista.

Olisiko siitä noin viikko vierähtänyt, kun kirjoitin kauden jälkeisten päivien ottaneen heti alkuunsa askeleita ylämäkeen, ja yhä jyrkemmäksi käy. Esitin taannoin päivän hyvänä kysymyksenä; kumpi koittaa ensin, meidän liigamestaruus vai Leijonien MM-kulta? Manittakoon että tuolloin Suomi oli muistaakseni voittanut Saksan – jatkoajalla.

Tänään voisin kysyä; vahvistuuko Arsenal ennen kuin Suomessa on uusi hallitus? Kysymys kätkee sisälleen sen olennaisen ja eniten turhautumista aiheuttavan olennaisuuden, vahvistumisella tarkoitan tasapainoa askelten käydessä niin sisään kuin uloskin.

Fabregas, Nasri, Arshavin, Clichy, Bendtner.. See the point? En tietenkään väitä että kaikki viisi edellä mainittua ovat pelinsä Arsenalissa pelanneet, kuka tietää kvintetti jatkaa kokonaisuudessaan, mutta askelten kaiku on kiusallisen epätahdissa suhteessa välittömiin odotuksiin tälle suvelle. Aivan kuin me kannattajat emme olisi jo kärsineet tarpeeksi ja on jokin yliluonnollinen voima joka katsoo että ilmiselvästi emme.

Riven välistä olen lukenut tätä yliluonnollista voimaa kutsuttavan nimeltä.

Jos joku nyt kokee, että alkaa blogistin syyttävästä sormipistoolista ammukset loppua, voi se hyvinkin pitää paikkansa. Totta h*lvetissä spekuloin, kuten kuka tahansa, mutta isossa kuvassa on pakko hämmästellä miksi vallitseva trendi (viis termistä) on mikä on. En minä tiedä, ehkä Nasri on vain ahne, mutta ehkei olisi jos agentillaan ei olisi millä panoksia korottaa – menestys!

Gael Clichy, teuraaksi vain?! Älkää nyt hyvät Goonerveljet ja -siskot kuvitelko ettäkö joukkueemme virkaiältään (ja vain 25-vuotias) vanhin olisi papereissani joku Gallian Roberto Carlos, mutta vaadin perspektiiviä keskusteluun. Jos jollain on kertoa perustellut intressit Clichystä luopumiseen, kuulen mielelläni. Varsin raakile Kieran Gibbs on valmis, Carl Jenkinson (?) joka ei mahtunut edes San Marinoa nöyryyttäneeseen maajoukkueryhmään kelpo korvaaja kun Gibbs on sivussa puoli kautta, jalkapalloshakin ruutu numero ’kolme’ checked!?

Vuoden Clichyä vanhempi Leighton Baines? Olkoon, lähtökohtaisesti plus miinus nolla varauksella molempiin suuntiin, mutta nimet sitten papereihin suuntaansa yhtä aikaa. Tai luonnollisesti joku muu yhtä lailla samaa kaliiberia (parempaan tuskin puntia on budjetoitu), mutta ymmärretään nyt hyvänen aika että projekti on tullut tiensä päähän. Jos Clichylle ei löydy mitat täyttävää korvaajaa, ranskalainen jättää seuran sitten vaikka ilman siirtokorvausta vuoden kuluttua.

Jos raha ajaa tänäkin kesänä kunnianhimon edelle menestyä, tarkoittaa se vain yhtä asiaa; kukaan ei odottanutkaan meidän olevan neljän joukossa kun tulevaa kautta vuoden kuluttua paketoidaan – neljänneltä sijalta.

Andrei Arshavinin kohdalla osaatte epäilemättä muotoilla kaiken Clichyn kohdalla kirjoitetun Venäjäksi. Noin viikko takaperin mediassa spekuloitiin Alex Fergusonin olevan valmis luopumaan Dimitar Berbatovista – seitsemällä miljoonalla punnalla. Bulgaari jakoi Valioliigan maalikuninkuuden, muttei siitä huolimatta ole lainkaan automaattisesti ManUn avauskokoonpanossa. Tuskin ehti vuorokautta kulua ja Berbatov viittasi kintaalla spekulaatioille, hän haluaa jatkaa Old Traffordilla.

Menestys ja sitoutuminen kulkevat lähes poikkeuksetta käsi kädessä ja jos kohdalle osuu jotain poikkeuksellista, siitä seura saa korvauksen, esim. Cristiano Ronaldo. Aivan, mietitte edelliseen peilaten täysin oikein Cesciä. Väitän, väitän että meillä olisi määräävä asema arvioitaessa kapteenimme hinta jos palkintokaapissa olisi millä vaatia. On tottakai naurettavaa lukea artikkeleita 30 miljoonan punnan summalla ryyditettynä, mutta markkina-arvo määräytyy monesta tekijästä.

Minusta on lähes noloa lukea miten mediassa annetaan ymmärtää meidän olevan B*rcelonan talutusnuorassa. Ja ei, se ei tarkoita Cescin väistämättä jossain vaiheessa konkretisoituvaa halua palata isiensä maille, vaan sävyä miten media sen spekuloi mahdollisesti toteutuvan. Suuri ja mahtava B*rca saa minkä haluaa ja korvaukseksi lypsävästä lehmästä meille tarjotaan pari vasikkaa ja jokunen paali heinää. Ai niin, mainitut vasikat eivät vain ole lainkaan innostuneita vaihtamaan karsinaa. Miksi olisivat?

Suuresti arvostamani kolleegani Arseblogger kirjoitti eilen tapauksesta Samir Nasri. Näkökulmamme eivät kenties mene yksi yhteen syistä ja seurauksista tms, mutta löysin kirjoituksesta lauseen joka vaikka sitten eri lähtökohdista osuu naulan kantaan siihen miksi olen turhautunut:

’As talented as Nasri is, for example, you can’t help feeling he’s looked at Arsenal as something of a stepping stone.’

Seura ja yksilö, yksilö ja seura. Jätän nyt tarkoituksella teille tulkinnanvaraa toteamalla vain että käsi kädessä asioilla on varsin usein tapana kulkea. Arsene Wengerin täytyy ottaa tämän ravurin nimeltä Arsenal Football Club ohjakset haltuun, tai sorrumme ensi keväänäkin laukalle loppukaarteessa. Itse asiassa jos nyt ei ryhdytä toimiin, meidät saatetaan hylätä jo ennen maaliviivaa.

No niin, voin kertoa että siitä kun aloitin tätä päivitystä kirjoittamaan on kulunut nyt noin neljä tuntia. Kahvinkeittimen sammutin tunti sitten, konjakki sai jäädä koskemattomana yömyssyksi.. kaakaon kera. Saiko tämä päivitys sitten kolumnistisia piirteitä, en tiedä, kuten en tiedä sitäkään aloitanko ’siestani’ tästä päivästä eteenpäin. Sen kuitenkin tiedän, että kalenterissani lukee oikea kolumni tulevalle lauantaille.

Seuraava tuntuu, ja näyttää hassulta kirjoitettuna – tässä blogissa ainakin.

HYVÄ SUOMI!!!

Oikeasti! Siis tuntuu vai näyttää?

PS. Jäikö viime lauantain enemmän kuin ansiokas kirjallisuuspäivitys lukematta? Jos jäi, niin rullatkaa nyt välittömästi sivustoa alas ja kuka tietää löydätte itsenne pian kesämökin laiturilta, ilman vaimoa. Juhalle ja muillekin mainittakoon, kaikki arviot löytyvät nyt ja tulevaisuudessa linkistä oikealla; Kirjaimellisesti – Eero

One thought on “Ihan navetasta!

  1. Hente on oikeassa viitatessaan menestykseen suuntaa näyttävänä tekijänä siirtomarkkinoilla. Menestyvään/Menestyneeseen joukkueeseen on aina tulijoita. Ei esimerkiksi Manun tarvitse hirveästi markkinoida itseään. Kun Viskinenä ilmoittaa kiinnostuksestaan johonkin pelaajaan niin on päivän selvää että sellainen imartelee ja kiinnostuksesta tulee molemminpuolista.

    Entäpä nykypäivän Arsenal? Mikä on se intressi, jolla me herätetään kiinnostusta pelaajamarkkinoilla? Voittaminen se ei ainakaan ole. Vielä pari kolme vuotta sitten Wengerillä oli maine, joka varmasti houkutteli pelaajia Pohjois-Lontooseen siirtymisestä.

    Tänä kesänäkin me saadaan varmasti uusia pelaajia pilvin pimein, jos ollaan halukkaita niitä hankkimaan. Mutta minkälaisia pelaajia meille olisi tulossa? Jotenkin ikävällä tavalla goonerin ajatusmaailma on, että meitä karttavat parhaassa peli-iässä olevat pelurit eli suurinpiirtein 25-28-vuotiaat. Siis sellaiset, jotka ovat oikeasti huippupelaajia…kokeneita ja menestyneitä. Kyllä meille Ranskan Liigan keskikokoisista seuroista pelaajia tulee, mutta ovatko Manu, Man City ja Chelsea jo kaukana meidän edellä kilpailussa parhaista pelaajista. Niistä, joita me juuri nyt eniten tarvittais tästä suosta ylösnousemiseen.

    Nyt on jo nähty mitä voi saavuttaa Koscielnyn ja Squillacin tasoisilla hankinnoilla. Arsenal tarvitsee menestykseen ja ikävä kyllä jo pelkästään imagon kohottamiseen ja uskottavuuden palauttamiseen esimerkiksi Karim Benzeman tasoisia hankintoja. Eri aisa sitten on millä ihmeellä me joku Benzema saataisiin, jos yksikin edellä mainituista kilpailijoistamme myös ilmoittaa kiinnostuksensa samaan pelaajaan. Palkkapussi on ainakin Cityssä ja Chelseassa varmasti parempi ja pahasti tuntuu siltä, että pokaalin saavuttaminen noissa seuroissa on jatkossakin ”varmempaa” kuin Arsenalissa. Jos asiaa katsoo pelkästään tilastoilla eikä anna tunteelle sijaa niin näin se vaan on. Manu onkin sitten jo oma lukunsa. Siellä on niin sanottu voittamisen kulttuuri, jonka Arsene helvetin Youth Projecteillaan on onnistunut Grovelta häivyttämään.

    Kurssia olis pitänyt lähteä voimakkaasti kääntämään jo kausi tai kaksi takaperin. Nyt alkaa olla jo kova kiire toimintaan ettei me sukelleta vielä pahemmin. Hente laittoi jokin aika takaperin meidän sarjasijoitukset riviin Wengerin aikana. Alussa oli sijoituksia 1 ja 2. Nyt ollaan menty jo sijoilla 3 ja 4 ja on ollut lopulta hyvin pienestä kiinni ettei olla oltu vieläkin alempana. Miksi tämän annetaan tapahtua? Miten on mahdollista että Wengerin suusta pääsee sammakoita ettei edes tuo neljäs sija ole jatkossa ”kirkossa kuulutettu”. Viskinenän suusta ei vastaava ole mahdollista kuulla. Jos Ancelotti tai Mancini olisi sanonut ääneen saman viime kesänä niin joukkueilla olis ollut välittömästi uudet vetäjät. Ancelotti saikin lähteä sillä Bluescumissa sentään tulosvastuullisuus on tunnettu termi toisin kuin meillä.

    Olen itse pitänyt juhannusta jonkinlaisena vedenjakajana tulevan kesän siirtomarkkinoilla. Jos Arsenaliin ei ole tullut yhtään uutta kunnollista vahvistusta tuohon mennessä niin miksi tulisi myöhemminkään. Kyllä seuralla pitäisi olla selvät sävelet jo ennen edellisen kauden päättymistä niistä heikoista lenkeistä, joita kesällä pitää vahvistaa ja kun siirtoikkuna aukeaa räpsähtää auki niin pitää alkaa tapahtumaan.

    Tokihan Arsenella on täysi työ puhua Cesciä, Samiria ja ehkä paria muutakin ympäri eikä silloin ehdi uusia hankintoja pohtimaan. Kuinka tässä näin kävi, Mr. Wenger? Olisko kannattanut kuunnella goonereita, jotka pitkin kautta ja jo aiemminkin ovat antaneet neuvoja ja vieläpä ihan ilmaiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s