Paluu arkeen tajuttoman hienon Lontoon reissun jälkeen

En muista milloin viimeksi olisin ollut näin kauan seuraamatta päivittäin Arsenal aiheisia uutisia ja tapahtumia. Nykyään ainakin omalla kohdallani on niin, että paikan päällä Lontoossa ollessa tietää Arsenalia koskevat uutiset huomattavasti heikommin kuin kotona ollessa. Tähän varmasti vaikuttaa se, etten käytä puhelimella nettiä tai muutenkaan käyttänyt nettiä koko viikon aikana. Uutisten osalta olin lähes kokonaan lehtien ja Suomesta tulleiden tekstiviestien varassa.

Uutispimento tai ainakin osittainen sellainen oli kuitenkin piristävä kokemus hetkeksi. Koko ajan ei voinut tai edes tarvinnut tietää viimeisimpiä uutisia sekä tapahtumia. Onhan asia toki hyvin nurinkurinen, kun kotisuomessa esim. te lukijat todennäköisesti tiesitte sunnuntain avauskokoonpanon aikaisemmin kuin allekirjoittanut paikan päällä Grovella.

Tätä kirjoittaessa en ole vielä ehtinyt lukemaan ainuttakaan uutista netin syövereistä kuluneen viikon ajalta, joten mitään ajankohtaista tämän kertainen päivitys ei tule käsittelemään. Huomenna ehkä jo enemmän ajankohtaista asiaa jos päivän aikataulu antaa periksi lukea edes osan siitä mitä viikon aikana on tapahtunut ja kirjoitettu.

Lyhyesti kerrottuna matkani oli seuraavanlainen. Torstaina aamulla junalla Helsinkiin, jossa ennen koneen lähtöä tapasin Henten. Kävimme Sportissa syömässä lounaan ja samalla tuli otettua reissun ensimmäiset oluet. Kiitokset Hentelle seurasta ja oli myös mukava käydä Sportissa ensimmäistä kertaa. Olin toki aina ajatellut ensimmäisen visiitin kyseiseen paikkaan olevan pelipäivänä, mutta eipä ollut mitään valittamista tässäkään.

Seuraavaksi lento Lontooseen ja kamat hotellille sekä pieni kierros keskustassa vielä illalla. Seuraavana päivänä ostoksia ja muuta pakollista häslinkiä. Illalla tuli käytyä myös Groven ja Highburyn tai sen mitä siitä on jäljellä suunnalla. Lauantaina oli vuorossa lämmittelyä sunnuntain peliin eli vierailu Upton Parkilla, jossa West Ham sai vastaansa Crystal Palacen. Loppuunmyyty stadion oli harvinaisuus tämän kauden Upton Parkilla ja peli ei todellakaan vastannut odotuksia. Melko mitään sanomatonta nyhjäystä ja lopputulos 0-0 ei paljoa antanut neutraalille katsojalle. Loppupäivä pubikierrosta ja valmistautumista seuraavaan päivään.

Sunnuntaina tarkoitus oli mennä jo hyvissä ajoin Groven suunnalle aamupalalle pubiin, mutta valitettavasti pubit aukesivat paikalliskamppailusta johtuen vasta klo 11.00. Pieni takapakki, mutta ei onneksi tuon pahempaa. Aamupala kahvilassa, jonka jälkeen pelipäivänä pystytettävien myyntikojujen kautta The Auld Triangeliin. Jos ei olisi tiennyt niin olisi ollut vaikea uskoa kyseessä olevan yksi suurimmista ellei suurin kotiottelu koko kaudella. The Auld Triangel oli todella tyhjä ja verrattuna parin kauden takaiseen tämä oli todella yllättävää. Hiljalleen porukkaa kuitenkin valui lisää, mutta siitä huolimatta paikka ei ollut kuin enintään puolillaan.
Lippujen nouto vajaata tuntia ennen peliä, jonka jälkeen ei enää kannattanut lähteä pubeihin. Sisälle stadionille ja katsomaan lämmittelyä sekä muuten vain haistelemaan tunnelmaa. Odotukset eivät olleet missään nimessä suuret peliin tietäen joukkueen esitykset ja tilan. Kaikesta huolimatta tunnelma stadionilla oli kohtuullisen hyvä jo ennen peliä ja kaikesta näki, että kyseessä ei ollut ihan tavallinen liigapeli.

Ihmetystä herätti lähinnä Wengerin valinnat laitureiksi. Molemmat ainakin itseni toivomat laiturit löytyivät penkiltä. Muuten kokoonpano oli aikalailla odotettu. Ottelun alku oli juuri sellainen kuin me kaikki olimme pelänneet. Tottenham siirtyi käytännössä heti johtoon hiukan onnekkaalla maalilla. Tämän jälkeen meillä oli muutama paikka, mutta ilman tulosta. Lisäksi puolustamisemme näytti todella surkealta, sillä jokainen vierasjoukkueen hyökkäys oli todella vaarallinen. Oli vain ajan kysymys milloin vääjäämätön eli 0-2 maali tulisi. Tämä myös tapahtui ja tuskin ketään yllätti, että Mike Dean antoi vierasjoukkueelle rankkarin ensimmäisestä mahdollisesta tilanteesta, kun toisessa päässä meille ei yksitoistametristä vihelletty tätä ennen kahdesta mahdollisesta paikasta.

Taululla 0-2 ja tunnelma stadionilla oli lievästi sanottuna pettynyt ja vihainen. Tätä olin pelännyt ja nyt pahimmat pelot pelin suhteen olivat osoittautumassa todeksi. Peli jatkui ja me hyökkäsimme sekä hallitsimme peliä, mutta ilman tulosta. Tottenhamin jokainen vastahyökkäys näytti edelleen pelottavan vaaralliselta. Kolmatta takaiskua ei kuitenkaan tullut ja muutamaa minuuttia ennen ensimmäisen puoliajan päätöstä keskitys vasemmalta löysi boksiin nousseen Sagnan ja tilanne oli 1-2. Todella tärkeä maali ennen taukoa ja tunnelma stadionilla nousi välittömästi. Pientä toivoa oli vielä olemassa.

Jatkoa seurasi hyvin nopeasti Sagnan kavennuksen jälkeen, kun RVP onnistui kääntymään boksin rajalla ja saamaan vasemman jalan vapaaksi. Loistava laukaus yläkulmaan ei jättänyt Friedelille Tottenham maalissa mitään mahdollisuuksia. Reaktio ja äänitaso stadionilla osuman jälkeen olivat huikeita. Varmalta näyttänyt tappio oli kääntynyt tasatilanteeksi ja vielä ennen taukoa.

Toinen jakso alkoi siitä mihin edellinen jäi ja paremmasta joukkueesta ei ollut epäselvyyttä. Rosicky ei ollut osunut liigapeleissä pariin vuoteen, mutta se muuttui ja mihin paikkaan. 3-2 maali derbyyn ja samalla tuo osuma jäi ottelun voittomaaliksi, vaikka sitä ei tuossa vaiheessa voitu tietää. Ainoastaan vahvasti tuntui siltä, että viimeistä maalia ei vielä pelissä oltu nähty. Piti paikkansa.

Walcottin ensimmäisen puoliajan esitys oli ylivoimaisesti surkein mitä olen paikan päällä koskaan todistanut yhdeltäkään Arsenal pelaajalta. Suorastaan karmeaa peliä ja mikään ei onnistunut. Jopa perusasiat olivat niin hukassa kuin mahdollista. Jostain syystä manageri antoi kuitenkin miehen jatkaa tauon jälkeenkin ja englantilaisen kaksi maalia kruunasi lopulta uskomattoman ja ikimuistoisen nousun voittoon. 4-2 ja varsinkin 5-2 maalin jälkeen vieraskannattajien katsomonosa alkoi tyhjetä melko nopeasti. Pelin lopulla enää muutama vieraskannattaja oli paikalla ja he saivat Adebayorin ohella todella kuulla mikä oli päivän väri Pohjois-Lontoossa. Se ei todellakaan ollut loskanvalkoinen vaan päivä kuului punavalkoisille.
Uskomaton peli ja ylitti kaikki odotukset, jotka tosin olivatkin pieniä. Yksi peli ei kokonaisuutta muuta, mutta täytyy sanoa tämän kauden reissun pelivalinnan osuneen täydellisesti kohdalleen. Veikkaan tuosta olevan paha laittaa enää paremmaksi loppukauden aikana. Pelin jälkeen muutamat ostokset kojuista kadun varrelta ja The Woodbineen nauttimaan tunnelmasta ja katsomaan sivusilmällä Carling Cupin finaalia.

Maanantaina sai kulkea hymy naamalla ja nauttia Lontoon lämpimästä säästä. Ohjelmaan kuului myös alasarjan peli Staines Town – Welling United, joka oli ihan mukavaa ajanvietettä maanantai-iltaan. Tiistaina vielä viimeiset ostokset ja kirjautuminen ulos hotellista ja suunta Gatwickin kentälle. Sieltä lento Helsinkiin ja lopuksi vielä Flyben lento takaisin lähtöpisteeseen keskiviikkona.

Matka sujui todella hyvissä merkeissä ja peli tuskin olisi voinut olla parempi. Vaikea keksiä mitä olisin halunnut muuttaa matkan kulusta. Kiitokset loistavalle matkaseuralle, samoin oli erittäin mukava tutustua nimimerkkiin Gunner ja hänen kaveriinsa. Matkan onnistumiseen vaikuttaa paljon pelin ohella seura ja se oli pelin tapaan aivan ykkösluokkaa.

Semmoinen reissu tällä kertaa ja ehkä ensi kaudella taas uudestaan. Kiitokset Eerolle ja Isselle vielä kerran blogin päivityksistä, vaikka en vielä niitä ole ehtinytkään lukea. Voitte olla varmoja, että ne kuitenkin luen samoin kuin kaikki kommentit, joita arvelisin tulleen melko paljon.

4 thoughts on “Paluu arkeen tajuttoman hienon Lontoon reissun jälkeen

  1. Kävi näköjään sen verran hyvä tsägä ton otteluvalinnan suhteen, että eiköhän Ville kannata pistää lotto sisään ens viikonlopuks! Ja tervetuloa takas. Toivottavasti paluu arkeen ei Arsenalin kohdalla tarkoita paluuta paikalliskamppailua edeltäneseen pelivireeseen.

  2. Kiitos myös Villelle oivasta matkaseurasta 🙂 Mukava tutustua gooneriin, jolle Arsenal on lähes elämäntapa. Ville jos kuka on todellinen Tykkimies!

  3. Jamie Sanderson‏@YoungGunsBlog

    Arsenal desperate for São Paulo to buy Denílson, but they’re struggling to find a fee plus cover his £50k-a-week wages. #AFC

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s