RVP on vuoden pelaaja, Chelsea sekä loukkaantumistilanne

Stoke on seuraava vastustaja, kuten hyvin tiedämme ja peli pelataan vasta lauantaina. Tätä ennen eivät pelaa myöskään muut Mestareiden liigapaikoista kamppailevat joukkueet rästiottelujaan. Ainoa peli, jolla on meidän kannalta jotain merkitystä on huominen B*rcan ja Chelsean kohtaaminen. Chelsea voittamalla Mestareiden liigan tekisi pääsemisen mukaan kyseiseen kilpailuun vaikeammaksi muille. En kuitenkaan jaksa uskoa edelleenkään tuohon vaihtoehtoon, vaikka eihän se periaatteessa ole kuin tasapelin ja voiton päässä. Paras mahdollinen kuvio olisi, että huomenna Chelsea menee jatkoon, mutta finaalissa Bayern antaisi kunnon selkäsaunan. Meidän etujen mukaista ehkä olisi toivoa B*rcan voittavan huomenna, mutta ei vain pysty.

RVP on odotetusti ja täysin ansaitusti valittu pelaajien toimesta vuoden pelaajaksi Valioliigassa. Tuohon valintaan tuskin kovin monella on pahemmin valittamista tai ei ainakaan pitäisi olla. Täysin ansaittu valinta ja toivottavasti tämä auttaa kapteenia löytämään maalivireensä viimeisessä kolmessa pelissä. RVP taitaa olla Henryn jälkeen ensimmäinen pelaaja, joka on voittanut kyseisen palkinnon. Toimittajien palkintoa ei vielä jaettu, mutta kaiken järjen mukaan voittajan pitäisi olla tuossakin kisassa sama mies. Ei voi kuitenkaan olla varma, koska esim. Rooney saattaa olla vahva ehdokas englantilaisena ja tietysti Manussa pelaaminen on bonusta.

OC oli myös ehdolla vuoden nuoreksi pelaajaksi, mutta rehellisyyden nimissä valinta olisi ollut väärä jos mies olisi voittanut. Ei OC:n pelimäärillä kuulukaan voittaa, mutta jo ehdolle pääseminen oli saavutus sinänsä. Tulevilla kausilla jos mies vain kunnossa pysyy niin tilaisuuksia voittaa tuo(kin) pysti varmasti tulee.

Walcott liittyi valitettavasti pelaajiin, jonka osalta tämän kauden pelit on suurella todennäköisyydellä pelattu. Takareisivamma on osoittautunut sen verran pahaksi, että miestä tuskin nähdään kentällä kolmessa viimeisessä pelissä. Henkilökohtaisesti en pidä Walcottia mitenkään erityisen hyvänä pelaajana, mutta siitä huolimatta loukkaantuminen on takaisku joukkueelle. Walcottin ei todellakaan olisi kuulunut saada näin paljoa peliaikaa ja olla avauksessa joka ikisessä pelissä. Tästä huolimatta mies on kuitenkin käyttökelpoinen ainakin osassa pelejä ja kun katsoo muita vaihtoehtoja tällä hetkellä niin laituriosasto ei todellakaan vakuuta.

Benayoun on onneksi taas pelikelpoinen seuraavassa pelissä ja toinen avauksen paikka menee joko Gervinholle tai OC:lle. Lukumäärällisesti tuolla nyt pärjää todennäköisesti kauden kolme viimeistä peliä, mutta tason puolesta on paha sanoa samaa. Tykkään Benayounista pelaajana, mutta miehen ei kuuluisi olla avauksen laituri Arsenalissa. Mies on käyttökelpoinen ja hyvä rotaatiomies, mutta ei sen enempää. Gervinhon otteet ovat taas olleet jo pitkään sitä luokkaa, että ei mielellään avaukseen. OC on lupaava, mutta avauspaikka ja tehojen odottaminen sekä pelien ratkaiseminen ottelusta toiseen on vielä liikaa pyydetty. Kyseessä kuitenkin vasta 18-vuotias kaveri, joka pelaa ensimmäistä kauttaan Arsenalissa ja takana on vasta muutama peli avauksessa. Laituritilanne huutaa suorastaan vähintään yhtä kovan luokan vahvistusta kesällä. Podolskia en välttämättä laske puhtaasti laituriksi, vaikka sitäkin paikkaa saksalainen pystyy pelaamaan.

Pelejä ei ole enää kuin kolme jäljellä, mutta loukkaantuneiden lista on viime aikoina taas huolestuttavasti kasvanut. Enää ei olisi varaa kovin moneen uuteen loukkaantumiseen jos ja kun halutaan kerätä tarvittavat pisteet kolmossijan varmistamiseksi. Varsinkin keskikentän tilanne on huolestuttava ja voi vain toivoa, että Song ja Rosicky pystyvät pelaamaan jäljellä olevat pelit. Toki Diaby ja Coquelin saattavat tarjota vaihtoehdon, mutta molempien pelituntuma on niin heikko, että se ei ole mitenkään toivottava ratkaisu. Mieluummin Benayoun keskikentän keskustaan kolmanneksi pelaajaksi. No toivottavasti näitä ei jouduta pohtimaan tämän enempää, mutta meidän loukkaantumishistorian tietäen tuo ei valitettavasti ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto.

Ei sentään hävitty

Arsenal – Chelsea 0-0

Piste oli se ehdoton minimitavoite ennen peliä ja siihen lopulta päädyttiin. Eihän se mikään hyvä tulos ole ja tasapeleillä ei pidemmässä juoksussa saavuteta yhtään mitään. Tässä tapauksessa tasapeli riittää kuitenkin lähes varmasti pitämään Chelsean takana kauden loppuun asti. Lisäksi Tottenhamin jatkaessa konttaustaan häviten QPR:lle pistekin riitti kasvattamaan etumatkaa loskanvalkoisiin.

Tämänkin kierroksen ehdoton voittaja oli Newcastle, joka jatkoi vakuuttavaa menoaan kaatamalla meidän ensi viikonlopun vastustajan eli Stoken selvin 3-0 lukemin. Itse olen pitänyt Newcastlea jo hyvän aikaa todellisena uhkana ja nyt viimeistään sen pitäisi olla selvää. Joukkue on kolmen pisteen päässä ja ottelu vähemmän pelattuna. Periaatteessa maaliero saattaa olla ainoa asia, mikä pitää meidät kolmantena jos harakkalauma jatkaa lentoaan myös rästipelissään.

Paperilla toki Newcastlen ohjelma on vaikea loppukauden osalta, mutta noihin ei kannata liikaa tuijottaa. Tottenhamin ns. helppo ohjelma ei pahemmin ole tuonut pisteitä viime kierroksilla ja meidän tappiot QPR:lle ja Wiganille myös todistavat samaa.

Kolmesta viimeisestä ottelusta kuusi pistettä riittää lähes varmasti vähintään nelossijalle ja kolmossijaankin tuolla pistemäärällä on hyvät mahdollisuudet. Se vain, että miten onnistuisimme keräämään edes tuon kuusi pistettä on suuri kysymysmerkki. Loukkaantumiset alkavat kasaantua jälleen kerran ja muutenkin useiden pelaajien jalat painavat pahasti. Ennakkoon Stoke pelistä ei kannata paljoa budjetoida, pistekin olisi plussaa. Samoin pelkään pahoin, että West Bromwichin pelin saldo on maksimissaan piste. Norwich ei ole helppo, mutta se on yksinkertaisesti voitettava. Oma veikkaukseni on neljä pistettä lopuista peleistä. Neljänteen sijaan sen pitäisi riittää jos Tottenham ei onnistu täydellisesti kääntämään kurssiaan. Kolmospaikkakin voi tulla, mutta se vaatisi Newcastlen otteiden selvää heikkenemistä.

Jos me saamme neljä pistettä lopuista peleistä niin Newcastle ei saisi kerätä enempää kuin seitsemän pinnaa neljästä jäljellä olevasta pelistään. Jännäksi menee ja loppuun asti saa näemmä myös seurata muiden joukkueiden tuloksia.

Eilisessä pelissä Chelsea vaihtoi yllättävänkin paljon pelaajia edellisestä pelistään. Tämä ei kuitenkaan näkynyt tason tiputuksena ainakaan paljoa. Tietysti Drogba olisi saattanut osua jostain paikasta paljon todennäköisemmin kuin Torres. Meidän kokoonpanossa ei juuri yllätyksiä ollut, ehkä OC:n nousu avaukseen ennen Gervinhoa oli lievä sellainen.

Ensimmäinen puolituntinen oli vierasjoukkueen hallintaa tai ainakin nopeat vastaiskut tuottivat jatkuvasti vaikeuksia meille. Keskikentän tasapiano ei ollut kohdallaan Artetan puuttuessa ja vierasjoukkue pääsi aivan liian helposti haastamaan meidän puolustuslinjaa. Onneksi puolustus kesti avaukseen palanneen Koscielnyn johdolla mallikkaasti.

Ensimmäisen jakson aikana meidän parhaat paikat tulivat lähinnä erikoistilanteista. Tolppaa lähemmäksi ei kuitenkaan päästy ja pelitilanteista meillä oli suuria vaikeuksia luoda tilanteita juuri ollenkaan.

Toinen jakso oli parempaa ja paikkoja oli tehdä voittomaali. Parempi esitys toisella jaksolla, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvä, jotta olisi selkeästi ansaittu kolme pistettä. Hallinnasta huolimatta Chelsea sai tasaisin väliajoin vaarallisia vastahyökkäyksiä, joissa Torresin heikkous oli kuitenkin meidän onni. Parempi hyökkääjä olisi saattanut hyvinkin ratkaista pelin vierasjoukkueelle.

Kaiken kaikkiaan pelitilanteisiin ja tapahtumiin nähden oikeudenmukainen tulos. Voimme toki jossitella esim. taas kerran viheltämättä jätetyllä rankkarilla, mutta tuo nyt ei enää yllätä ja vielä vähemmän, kun tuomarina oli Mike Dean. Mies joka jakaa rankkareita kuin karkkia Manulle, mutta tuskin ketään yllätti, että mies ei viheltänyt rankkaria Cahillin ajaessa RVP:n selkään melko selkeästi. En väitä, että tuo oli mitenkään täysin selvä rankkari, mutta Old Traffordilla Dean olisi tuon viheltänyt. Ei kuitenkaan eilen ja näin ollen meidän tämän kauden liigapeleissä Grovella saamien rankkareiden määrä on edelleen pyöreä nolla.

Ratkaisun hetkiä

Enää ei tarvitse odottaa montaa tuntia pelin alkua, sillä tällä kertaa meidän peli on kierroksen ensimmäinen klo 14.45 alkava ottelu. Panokset ovat todella kovat molemmilla joukkueilla. Käytännössä vierailijoiden olisi pakko voittaa pysyäkseen mukana kamppailussa nelossijasta. Tasapeli ei oikein riitä, tosin sama juttu meilläkin täysin turhien QPR ja Wigan tappioiden jälkeen. Silti tasapeli on meille parempi tulos kuin Chelsealle, vaikka tuskin se kovin montaa kannattajaa ainakaan etukäteen tyydyttäisi.

Kokoonpanosta vierailijan osalta tiedetään olevan luvassa pientä kierrätystä kovan peliruuhkan takia. Puolustuksessa Ivanovic on lisäksi pelikieltoinen, joten Bosingwa todennäköisesti nousee avaukseen oikeaksi pakiksi. Tämä on hyvä, sillä Ivanovic on yksi sarjan parhaita pääpelaajia ja vaarallisimpia puolustajia erikoistilanteissa.

Toinen vielä merkittävämpi menetys päivän vierasjoukkueelle on Drogban polvivamma, joka pitää miehen poissa kokoonpanosta. Loistava uutinen ja Torresin avauspaikan myötä meidän mahdollisuudet voittaa nousevat huomattavasti. Drogban fyysinen ylivoima on huomattavasti pahempi meidän toppareille kuin Torres, jonka peli ei kulje. Lisäksi muutenkin Torresin tyyli sopii huomattavasti paremmin Vermaelenille ja Koscielnylle.

Edellä mainitun kahden vaihdon lisäksi ainakin Sturridgen ja Essienin voisi kuvitella tulevan avaukseen. Ehkä Lampardin ja Matan tilalle, mutta yhtä hyvin joidenkin muiden. Vaihdoista ja pelikiellosta huolimatta Chelsean materiaali on sen verran laaja ja kokenut, että muutama vaihdos ei välttämättä vaikuta pelin tasoon mitenkään. Jos joku odottaa helppoa tai varmaa voittoa niin tulee varmasti pettymään. Voittoon on kaikki mahdollisuudet, mutta sen saavuttamiseksi joukkueen pitää palata City pelin tasolle.

Meidän avauksessa Djourou saa tehdä tietä kauden parhaalle puolustajalle eli Koscielny palaa avaukseen pelikieltonsa jälkeen. Vasenta pakkia on vaikeampi arvata, mutta veikataan Gibbsin avaajan jos olisi sattunut toipumaan viimeisimmästä loukkaantumisestaan. Santosin otteet eivät todellakaan ole vakuuttaneet viime peleissä, joten tuo olisi ehkä paras vaihtoehto. Sagna ja Vermaeln ovat varmoja avaajia Szczesnyn lisäksi puolustusviisikossa.

Keskikentällä Songin ja Rosickyn paikat ovat varmoja ja lähes varmasti kolmas pelaaja tulee olemaan valitettavasti Ramsey. Vaihtoehdot ovat vähissä, mutta oma valintani olisi OC.

Walcott jatkaa oikealla ja vasemmalla todennäköisesti näemme Gervinhon, jonka otteet eivät ole myöskään vakuuttaneet pätkän vertaa viime aikoina. Jos ja kun Ramsey on keskellä niin pitää toivoa, että OC olisi edes vasemmalla. Kärkeen nyt ei ole edes muita vaihtoehtoja kuin RVP. Chamakh ja Park alkavat olla jo suuren luokan vitsejä.

Kausi alkaa olla niin pitkällä, että pistemenetyksiin ei todennäköisesti ole enää varaa. Huonoja otteita ja menetettyjä pisteitä ei ehdi ottamaan takaisin tai ottamaan takaisin on väärä sana, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan. Pelit loppuvat todennäköisesti kesken jos tässä vaiheessa kautta joutuu aloittamaan takaa-ajon. Toivottavasti tähän tilanteeseen ei jouduta, vaan saadaan levollisin mielin toivoa viiden pelissä Tottenhamin pistemenetystä.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Mitähän huomisesta uskaltaisi odottaa?

Huomisen voi sanoa olevan jos ei nyt kohtalon päivä taistelussa Mestareiden liigapaikoista niin ainakin hyvin merkittävä. Me kohtaamme Chelsean ja Tottenham pelaa QPR:ää vastaan Loftus Roadilla sekä Newcastle isännöi Stokea Koillis-Englannissa. Tällä hetkellä meillä on pelejä jäljellä neljä ja ero viisi pistettä pelin vähemmän pelanneisiin Tottenhamiin ja Newcastleen. Chelsea on seitsemän pisteen päässä, mutta ei silti vailla mahdollisuuksia. Rästiottelu ja keskinäinen peli sekä meitä että Newcastlea vastaan antaa vielä mahdollisuuden sinisille.

Vähintään tasapeli huomenna tarkoittaa, että kolmospaikka olisi vielä juuri ja juuri todennäköisesti omissa käsissä, vaikka Tottenham voittaisi omat pelinsä. Maaliero verrattuna Tottenhamiin on viisi osumaa plussan puolella tällä hetkellä. Toki jos Tottenham tulee tasapisteisiin niin se tarkoittaa myös samalla maalieron kaventumista ja tuolloin riippuu montako maalia me päästämme ja Tottenham vastaavasti tekee. Newcastlen maaliero on puolestaan niin heikko, että sen puolesta ei ole mitään vaaraa. Toivottavasti maalierojen laskemiseen ei kuitenkaan jouduta kolmospaikan suhteen. Tällä hetkellä se vain näyttää yhdeltä mahdollisuudelta ja varsinkin taistelussa Tottenhamia vastaan jokainen maali on erittäin tärkeä.

Tappion välttäminen huomenna on aivan pakko, koska loppuohjelma on ehkä aavistuksen helpompi Tottenhamilla. Stoke on todennäköinen pistemenetys ja jopa tappio. Tämä on nähty liian useasti ennenkin ja mikään ei viittaa manaerin tai joukkueen ottaneen opiksi aiemmista kerroista. West Bromwich vieraissa ei ole helppo, mutta huomattavasti helpompi ja Norwich hienosta kaudestaan huolimatta on aivan pakko kaatua kotona jos edes halutaan puhua kolmossijasta.

Huomisen voi sanoa määrittelevän melko pitkälle miltä loppukausi tulee näyttämään. Varmaa on, että ainakin joku ja todennäköisemmin useampi joukkue neljästä tulee menettämään pisteitä. Toivottavasti se emme ole me ja voitolla saisimme samalla tiputettua Chelsean todennäköisesti kokonaan pois kisasta neljän joukkoon.

Voitto kuitenkin huomenna vaatii huomattavasti parempia otteita kuin mitä kahdessa viime pelissä on nähty Wolves pelin ensimmäistä varttia lukuun ottamatta. Väsymys ei käy tekosyyksi Wengeriltä huomenna, sillä Chelsea on huomattavasti pahemmassa peliruuhkassa ja tulee peliin paljon vähemmällä palautumisajalla. Asenteen ei luulisi olevan huomisen kaltaisessa pelissä ongelma, mutta toisaalta nykyään ei voi tietää minkä näköinen Arsenal joukkue astelee kentälle. Esitys saattaa olla aivan huippuluokkaa, mutta yhtä hyvin se saattaa olla haluton ja ylimieleinen. Pakko vain toivoa, että huomenna manageri ja joukkue onnistuvat saamaan saman latauksen päälle alusta asti kuin pari viikkoa sitten Manchester Cityä vastaan.

Koscielnyn paluu kaiken järjen mukaan vahvistaa puolustusta ja se on ehdottoman tärkeää. Yhtään ainutta ilmaista tai halpaa maalia ei ole varaa antaa. Muutenkin avausmaalin merkitys saattaa olla jopa normaalia suurempi. Joukkueen itseluottamus ei välttämättä kestä yhtään takaiskua tällaisessa pelissä. Samoin peliruuhkasta huolimatta vierasjoukkue saa varmasti virtaa lisää jos onnistuu pääsemään ottelussa johtoon.

Managerilla ja pelaajilla on huomenna todellinen paikka korjata nolo Wigan tappio. Ei se tietystikään täysin sitä korjaa, mutta auttaisi silti huomattavasti ja pitäisi meidät kohtuullisen tukevasti kiinni kolmossijassa. Artetan ja Benayounin puuttuessa muutama uusi pelaaja nousee avaukseen verrattuna viime peleihin. Toivottavasti nämä onnistuvat, mutta rehellisesti sanottuna, kun managerin valinnat käytännössä tietää niin luotto ei ole kovin korkealla.

Puolustamisen mallia

Lauantain vastustajamme antoi mallia siitä kuinka koko joukkue voi puolustaa järkevästi ja uhrautuvasti koko 90 minuuttia maailman tämän hetken parasta seurajoukkuetta vastaan. Toki muutaman huipputilanteen B*rca sai, mutta lähellä ei edelleenkään lasketa. Mielenkiintoinen tulos, joka tuskin kuitenkaan tulee riittämään Chelsealle finaalipaikkaan. Nykyään käytännössä aina B*rcan tappiosta voi olla iloinen ja niin eilenkin. Tällä kertaa ei tullut apuja tuomareilta ja tulos oli tämä. Lisäksi Drogba filmasi läpi pelin eli antoi B*rcan maistaa omaa lääkettään. Todella hienoa ja kaiken huippu oli kun Mascherano viittoili sukeltamista tuomarille. Sinänsä ehkä ihan oikeutettua, mutta kun tuo tulee joltain B*rcan pelaajalta niin se on suorastaan koomista.

Eilinen esitys verotti varmasti paljon Chelsean voimavaroja ja sen on pakko olla meidän etu lauantaina. Chelsealla on ainoastaan kaksi täyttä päivää palautua ja lisäksi toinen osaottelu B*rcaa vastaan kummittelee varmasti jo ainakin hiukan takaraivossa. Tältä kannalta katsottuna ja tietysti sarjataulukkoa vilkaisemalla mikään muu kuin voitto ei kelpaa lauantain paikallispelissä.

Toinen näkökanta Chelsean tilanteeseen on kuitenkin se, että voitot yleensä auttavat palautumaan nopeammin. Hyvässä voittoputkessa jalat eivät paina läheskään samalla lailla kuin vastaavasti tulosten ollessa huonoja. Muutamaa pelaajaa Chelsea saattaa kierrättää, mutta mihinkään suuriin muutoksiin en jaksa uskoa. Drogba todennäköisesti ja toivottavasti vaihtuu Torresiin, mikä on jo suuri helpotus. Drogba on vuosien varrella ollut täysin mahdoton pideltävä meidän puolustukselle ja Torres ei nykyisessä vireessään pääse edes lähelle norsunluurannikkolaisen tasoa.

Szczesny on selvästi huumorimiehiä, se on tiedetty jo ennenkin ja tämän kaltaiset jutut ainoastaan vahvistavat asiaa. Totta kai maamiehestä on helppo puhua kivoja, mutta tosiasiassa nuo kommentit eivät voisi olla kauempana totuudesta. Muutenkin maalivahtilanne on siinä mielessä huolestuttava, että Szczesnyllä ei ole minkäänlaista kilpailua pelipaikasta. Muut maalivahdit ovat aivan liian surkeita haastaakseen edes vähää nuorta puolalaista. Nuorta Damian Martinesia pidetään yleisesti lupaava, mutta tällä hetkellä mies ei ainakaan vielä haasta tosissaan Szczesnyä ykkösmaalivahdin paikasta. Toki maalivahdin tontti on paikka missä kierrätystä harvemmin tehdään ja sen suhteen tilanne ei ole sama kuin kenttäpelaajilla. Tästä huolimatta kesän yksi ehdoton hankinta pitäisi olla kunnon kakkosmaalivahdin hankinta. Sellainen kaveri, jonka uskaltaisi laittaa peliin kuin peliin maaliin ja joka tilanteessa ei tarvitsisi silti pelätä jotain käsittämätöntä hasardia.

Varmoja poissaolijoita lauantain pelistä Mertesackerin ja Wilsheren lisäksi ei ole. Luultavasti kuitenkin Artetan loukkaantuminen on sen verran vakava, että miestä ei kentällä nähdä. Lisaksi Coquelin ja Diabyn pelikunto ja lisäksi pelituntuma ovat sitä luokkaa, että peluuttaminen tuskin tulee kysymykseen. Tarve olisi kuitenkin kova, kun Benayoun ei saa pelata omistajaseuraansa vastaan ja Ramseyn ei yksinkertaisesti kuuluisi päästä kentälle.

Pahoittelut vielä loppuun sivustoa tänään ja muulloinkin viime aikoina vaivanneista palvelukatkoksista. Toivottavasti näistä ei ole aiheutunut liikaa vaivaa tai kovin moni kirjoittamanne kommentti ei ole häipynyt bittiavaruuteen.

Ollako meidän, Liverpoolin vai Chelsean tilanteessa?

Lauantain vastustajamme kohtaa tänään B*rcan Mestareiden liigan välierissä, joten lepoa ei ainakaan ole luvassa montaa päivää. Tämän pitäisi olla ehdottomasti meidän etu, mutta toisaalta paljon riippuu tuloksesta. Jos Chelsea saisi jollain ihmeen konstilla hyvän tuloksen pelistä niin se saattaisi olla huono asia meille. Peliruuhkasta huolimatta länsilontoolaiset ovat parantaneet peliään ja tuloksia viime aikoina. Tuon trendin ei todellakaan tarvitsisi jatkua enää viikonloppuna. No olen aika luottavainen, että B*rca ja tuomarit pöllyttävät Chelsean kunnolla tänään.

Nykyään Mestareiden liigan asema on aivan liian korostunut suhteessa muihin kilpailuihin. Kyseessä on kuitenkin suurimmaksi osaksi cup-kilpailu, jonka voittaminen on aina enemmän tai vähemmän arpapeliä. No ehkä tuo on liian rajusti sanottuna, mutta arpa on liian suuressa roolissa ainakin jos verrataan liigaan, jossa jokainen joukkue kohtaa toisensa kerran vieraissa ja kerran kotona.

Samoin raha on pilannut peliä jo kauan ja yksi syyllinen tuohon on ehdottomasti Mestareiden liiga. Jo pääsy kilpailuun mukaan tietää paljon rahaa, huomattavasti enemmän kuin, vaikka jos voittaisit Eurooppa-liigan tai FA Cupin. Jotenkin tuo tuntuu väärältä, vaikka toki ymmärrän tilanteen. Kaiken huipuksi useasti Mestareiden liigan alkulohkon pelit ovat kauden tylsimpiä niin ei voi sanoa, että kaikki toimisi niin kuin pitää.

Meidän kohdalla pahimmillaan tämä Mestareiden liigan rahasammon asema on johtanut siihen, että sinne selviytyminen on seuran ainoa todellinen tavoite. Se takaa maksimitulot myös seuraavalle kaudelle ja mukavat voitot seuran pankkitilille. Todella vääristynyt tilanne, kun jalkapalloseuran pääasiallinen tehtävä olisi kuitenkin menestyä kentällä mahdollisimman hyvin. Olemme kuitenkin saaneet karulla tavalla viimeisten vuosien aikana huomata, että tuo ei todellakaan ole ollut prioriteettilistan kärjessä.

Jos palataan tähän hetkeen ja enemmän otsikon aiheeseen. Liverpool pelaa surkeaa kautta sarjassa, mutta on voittanut jo Liigacupin. Lisäksi joukkue on pelannut itsensä FA Cupin finaaliin. Sarjasijoitus on toki heikko, mutta paikka Eurooppa-liigassa on kuitenkin jo taskussa. Se ei tietysti ole paljoa Liverpoolin perinteillä, mutta silti jotain. Tärkeintä on kuitenkin, että joukkue on voittanut pokaalin tällä kaudella ja sillä on mahdollisuus vielä toiseenkin. Pokaalit ovat kuitenkin se, minkä takia seurat tätä hommaa tekevät tai ainakin niiden pitäisi olla. Tämä siis kun puhutaan Valioliigasta ja ainakin sen huippujoukkueista. Liverpool ei pelaa siis Mestareiden liigaa, mutta parhaassa tapauksessa voittaa sekä FA Cupin että Liigacupin.

Chelsean tilanne on taas, että se saattaa edelleen päästä ensi vuoden Mestareiden liigaan, vaikka tilanne ei aivan helpolta näytäkään. Tämän lisäksi joukkue on Mestareiden liigan välierävaiheessa ja FA Cupin finaalissa. Yksikään pokaalia ei tällä hetkellä ole mitenkään varma, mutta kahteen on vielä ainakin hetken aikaa mahdollisuudet.

Meidän tilanteen tiedämme toki liiankin hyvin eli ei mahdollisuuksia pokaaleihin, mutta ainakin vielä olemme niukka suosikki kolmospaikalle. Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa mikä näistä on paras tilanne.

Olen jollain tapaa kyllästynyt Mestareiden liigaan tai ainakin sen nostamiseen kaikista tärkeimmäksi asiaksi. Toki sen ymmärtää jollain tapaa rahan takia, mutta ei se vain ole oikein siitä huolimatta. Joka vuosi tärkein asia on päästä kisaan, jonka voittoon meillä ei kuitenkaan ole käytännössä mitään mahdollisuuksia. Tämä on nähty se viisitoista kertaa putkeen. Yksi poikkeus mahtuu mukaan ja se oli vuosi 2006 ja Pariisin finaali. No tuokin päättyi lopulta kyyneliin, kuten liian hyvin muistamme. Käytännössä lähtö Mestareiden liigasta tulee aina ensimmäisellä tai viimeistään toisella pudotuspelikierroksella.

Tältä kantilta ajateltuna en välttämättä pitäisi yhtään pahana, vaikka olisimme Liverpoolin asemassa ja mahdollisesti palkintokaapissa olisi kaksi pokaalia kauden loputtua. Tuskin vuosien kuluttua monikaan katsoo taaksepäin ja ajattelee, että olipa hieno saavutus olla taas neljäs tai jopa kolmas sarjassa ja saada suora- tai karsintapaikka Mestareiden liigaan. Voittajat muistetaan oli kyseessä sitten Valioliiga, Mestareiden liiga, FA Cup tai vaikka Liigacup. Viimeisen suosio on toki hiukan kyseenalainen, mutta siitä huolimatta se on pokaali. Ja ellen väärin muista niin tuo pokaali olisi kelvannut useimmille meistä viime vuoden helmikuussa. Tietenkään asia ei ole näin mustavalkoinen, mutta joka tapauksessa seuran nykyiseen linjaan olisi saatava jonkin asteinen muutos.

Hyvät alkuviikot voi unohtaa saman tien

Arsenal – Wigan 1-2 (1-2)

Annetaan nyt tunnustusta ihan alkuun eilisen vierasjoukkueelle, Wigan pelasi järkevästi ja hyvin. Joukkue ei sortunut missään vaiheessa roiskimaan vaan pystyi pelaamaan maata pitkin ja pitämään palloa myös hallussa sekä rauhoittamaan peliä. Tuohon kun lisätään terävät vastaiskut niin joukkueen peli oli aivan eri tasolla kuin monilla muilla putoamistaistelussa olevilla joukkueilla. Tuollaisilla esityksillä ansaitsee olla Valioliigassa myös ensi kaudella.

Mikään edellä mainittu ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vastassa oli Wigan Grovella. Jo tasapeli olisi ollut suuri pettymys, mutta tappio on suorastaan fiasko. Kukaan pelaaja ei erityisemmin noussut esille tai ansaitse suurempaa kunniamainintaa. Vermaelen toki teki jälleen maalin, kun kukaan muu ei siihen pystynyt ja samoin Rosickyn tekemisessä oli suurimman osan pelistä oikea meininki ja myös Benayoun teki ainakin välillä asioita oikein. Siihenpä ns. plussat jäävätkin ja loput pelaajista olivat lähinnä huonoja, vielä huonompia tai suorastaan surkeita.

Eilisessä päivityksessä toivoin joukkueen näyttävän oikeaa asennetta ja tekemisen meininkiä näissä peleissä, jossa pitäisi väkisin ottaa pisteet selvästi heikommalta joukkueelta. Olin jopa hiukan luottavainen asian suhteen, mutta ei olisi todellakaan kannattanut. Nämä jatkuvat pistemenetykset selvästi heikommille joukkueille eivät ole mikään yksittäinen tilastotappio, ne ovat jatkuva trendi. Tätä trendiä Wenger ei ole saanut loppumaan ties moneenko vuoteen ja tuskin tuota tarvitsee tulevaisuudessakaan odottaa.

Manageri ei yksinkertaisesti osaa motivoida (enää) pelaajia suorittamaan jatkuvasti tarpeeksi tasaisen korkealla tasolla. Tällä nykyisellä tasolla voimme voittaa lähes minkä joukkueen tahansa, mutta aivan yhtä hyvin voimme hävitä kelle tahansa. Parhaassa tapauksessa tämä riittää joskus johonkin cupin voittoon, mutta liigamestaruudesta on aivan turha edes uneksia. Joka kausi tulee aivan liian monta tappiota sarjan häntäpään joukkueille.

Vaikea sanoa suoraan, että homma on pelkästään asenteesta kiinni. Taustalla on varmasti paljon muutakin, mutta silti se on yksi iso asia. Jos katsotaan montako eilisen Wiganin avausmaalin tapaista osumaa on tehty meitä vastaan viime kausina tai jopa tällä kaudella niin lukema on aivan liian iso. Kurittomuus ja suoranainen välinpitämättömyys puolustaa hyvin yksinkertainen tilanne oikealla tavalla toistuu tasaisin väliajoin. Tuo kulma on toki vain yksi esimerkki, mutta kun vastaavia tilanteita on paljon muitakin. Nämä yhdessä vain vahvistavat kuvaa, että tämä joukkue ei yksinkertaisesti osaa puolustaa riittävän hyvin voittaakseen mitään.

Suurin syyllinen tähän on tietenkin Wenger, joka loppujen lopuksi tekee kaikki pelilliset ja monet muutkin ratkaisut seurassa. Vuosien varrella on käynyt selväksi, että Wenger ei osaa opettaa puolustamista, ei puolustuslinjalle eikä koko joukkueelle. Tämä on yksinkertaisesti liian suuri puute ja ilman kunnon puolustusta menestys jää myös haaveeksi. Viimein meillä saattaa olla tarpeeksi hyvä maalivahti, mutta sekään ei riitä muun puolustuspelaamisen ollessa tällä tasolla

Arsenal uransa alkuaikoina manageri oli onnekas periessään seurahistorian parhaan puolustuksen ja maalivahdin. Näin ollen Wengerin ei tarvinnut keskittyä puolustukseen ja useilla muilla osa-alueilla mies onkin kiistatta maailman eliittiä managerien joukossa tai ainakin oli. Homma toimi niin kauan kuin Adams, Keown ja kumppanit opettivat uudet pelaajat puolustamaan. Samoin Campbellin hankinta oli loistava veto managerilta, sillä Campbell pystyi lähes samaan. Seurassa oli aina Wengerin noin ensimmäisen 10 vuoden aikana pelaaja tai pelaajia, jotka olivat tarpeeksi hyviä ja vahvoja persoonia johtamaan joukkuetta ja ennen kaikkea sen puolustuspeliä.

Tämä jatkumo kuitenkin loppui Campbellin jälkeen ja tulokset ovat kaikkien nähtävillä. Managerin olisi pitänyt jo hyvän aikaa sitten tunnustaa puutteensa ja hommata apua puolustuksen kuntoon laittamiseksi. Tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut ja ei tapahdu jatkossakaan, kuten saimme alkukaudesta kuulla. Wenger on yksinkertaisesti liian ylpeä ja haluton muuttumaan, jotta asiaan saataisiin parannus.

Toki ehkä nytkin olisi mahdollisuus hankkia tarpeeksi hyvä pelaaja, joka auttaisi osaltaan laittamaan asioita kuntoon. Tätä tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, koska se maksaisi todennäköisesti enemmän kuin managerin nykyinen noin 10 miljoonan kipuraja antaa myöten. Toisekseen edes yhden johtavan pelaajan hankinta ei poistaisi seuraan pesiytynyttä keskinkertaisuudesta palkitsemisen ja suoranaisen häviämisen kulttuuria. Uudet johtavat pelaajat olisi pitänyt hankki tai kasvattaa silloin, kun entisiä oli vielä seurassa. Tällöin homma olisi jatkunut samalla tavalla kuin miten Manussa homma toimii. Nyt Wenger kuitenkin hajotti Englannin seurahistorian parhaan seurajoukkueen ja ennätyspitkään tappiotta pelanneen ryhmän käytännössä täydellisesti kahdessa vuodessa. Henkilökohtaisesti pidän tätä Wengerin suurimpana virheenä koko Arsenal uran aikana.

Eilisessä pelissä tuli esille myös taas kerran managerin jääräpäisyys toistaa samoja asioita, jotka vain eivät yksinkertaisesti toimi. Miksi laittaa Ramsey kentälle, kun kaikki jalkapalloa seuraavat näkevät miehen tekemisestä olevan lähinnä enemmän haittaa kuin hyötyä joukkueelle? Samoin puolikuntoinen ja joulukuusta asti surkeasti esiintynyt Gervinho kentälle ennen OC:ta on surkea veto. Lisäksi eniten syöttöjä joukkueessa antaneen keskikenttäpelaajan tiputtaminen toppariksi maalia haettaessa ei käy järkeen. Myös se, että joukkueessa ei ole toista mitat täyttävää hyökkääjää, jonka voi tappiotilanteessa ja maalia haettaessa laittaa kentälle on lähes rikollista.

Samat asiat toistuvat pelistä ja tappiosta toiseen. Surullisinta on, että mikään ei näytä muuttuvan. Osa kannattajista on ollut taas voittoputken ansiosta tyytyväinen managerin toimintaan ja nähnyt tulevaisuuden valoisana. Valitettavasti itse en kuulu tuohon osaan ja pelkään pahoin tämän saman pokaalittoman vuoristoradan jatkuvan niin kauan kuin Wenger jatkaa tällä itsepäisellä ja muuttumattomalla linjalla useissa asioissa.

Mikään ei myöskään viittaa oppimiseen, kun katsoo managerin kommentteja eilisen tappion jälkeen:

” When you see the goals we conceded recently, we did not concede these kinds of mistakes.”

Ihanko totta vai onko Wenger kenties jo unohtanut QPR pelin päästetyt maalit? Vaikuttivat aika selviltä virheiltä, jonka kaltaisia tälle joukkueelle tulee aivan liian usein.

Vielä kun asiaan lisätään Peter Hill-Woodin parin päivän takaiset kommentit niin soppa alkaa olla täydellinen. Puheenjohtaja vaihteeksi haukkui Wengerin vaihtamista vaativat kannattajat järjettömiksi. Todella hienoa käytöstä seurajohdolta ja osoittaa kuinka paljon kannattajien mielipiteillä on todella väliä tässä seurassa. Tässä vielä lainaus haastattelusta:

”But a few mindless people were saying that he had to go, that Arsene was past his sell-by date. He has shown that is nonsense.”

Ja jos edelliset kommentit eivät olleet tarpeeksi masentavia ja suorastaan raivostuttavia niin loukkaantumisrintamalta kuuluu perinteisesti huonoja uutisia. Wilsheren koko kauden kestävä loukkaantuminen on nyt virallisesti vahvistettu, mies ei pelaa tällä kaudella. Tämä toki osattiin jo ennakoida puoli vuotta sitten, joten suuri yllätys tämä ei ole. Eilen loukannut Arteta saattaa myös olla loppukauden sivussa jos managerin alustavat arviot pitävät yhtään paikkansa. Se olisi todella suuri menetys, kun katsoo miehen tärkeyttä tämän hetken keskikenttäkolmikossa.

Voi sanoa, että ainakin omalta osaltani pieni lisääntynyt toiveikkuus ja usko joukkueeseen sekä manageriin loppui eilen. Pitäisi vain uskoa, että nykyään tämä joukkue managerin johdolla pettää aina tavalla tai toisella, kun kannattajien toiveet ja odotukset edes hiukan nousevat.

Wigan illalla ja jotain muuta yleistä asiaa

Lauantain päivityksessä arvelin kuinka paljon ManU tulee saamaan apuja omassa pelissään tuomareilta. No jos katsoitte eilistä peliä niin siihen rankkarin saamiseen meni juuri ja juuri viisi minuuttia. Young vaihteeksi kalasti todella tökeröllä tavalla pilkun ja yleensä todella haluttomasti kortteja tai rangaistuspotkuja jakava Halsey antoi tietenkin tässä tapauksessa rankkarin välittömästi kotijoukkueelle. Ei yllätä enää pätkääkään, koska kuvio toistuu joka kaudesta toiseen samana ja vähän liioitellen jopa pelistä toiseen samana. Yritä siinä siiten voittaa ManU, kun pelaat 11 pelaajaa ja neljää tuomaria vastaan.

Se Manusta ja keskitytään päivän ja kierroksen pääotteluun. Illalla Wigan vastassa Grovella, kuten tiedämme. Voitto on tietysti ainoa mitä lähdetään hakemaan ja muut tulokset ovat todellisia pettymyksiä. Välttämättä pistemenetys ei vielä tarkoittaisi kolmospaikan kannalta mitään ratkaisevaa, mutta se lisäisi tarpeettomasti paineita muutenkin vaikeisiin Chelsea ja Stoke peleihin.

Tottenham on vapaassa pudotuksessa ja eilen tuli lähtö FA Cupista Chelsean murskatessa loskanvalkoiset 5-1. Kaiken huipuksi 2-0 maali ei koskaan ollut edes kovin lähellä ylittää maaliviivaa, mutta silti avustava jostain käsittämättömästä syystä tuomitsi tilanteen maaliksi. Väärin meni ja todella pahasti, mutta kun kyseessä on Tottenham niin eipä pahemmin haittaa. Toki hyötyjä oli Chelski, joten se hiukan vähentää vahingoniloa.

Ja jos taas palataan illan peliin. Wiganin miehistöstä en lähtisi nostamaan kovinkaan montaa tai oikeastaan ainuttakaan pelaajaa mitenkään suuremmin esille. Tällä kaudella ei ole tullut katsottua montaa joukkueen peliä, joten paha sanoa juuri mitään. Yleensä joukkue on pyrkinyt Martinezin johdolla pelaamaan maata pitkin eikä roiskimaan. Näin olettaisin asian olevan tänäänkin, vaikka vaikea vierasottelu saattaa tarkoittaa, että taktiikka on hiukan kotiotteluista poikkeava. Manun kaadosta johtuen vierasjoukkueen itseluottamus on kuitenkin varmasti kova ja mitään ei tulla saamaan ilmaiseksi.

Jos pääsemme sille tasolle millä olemme viime aikoina pelanneet pääasiassa lukuun ottamatta QPR peliä niin pisteiden pitäisi kaiken järjen mukaan jäädä Pohjois-Lontooseen. Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään ja joukkueen on taas tultava oikealla asenteella kentälle. Nämä ovat hyviä mittareita, kun puhutaan ja katsotaan onko kehitystä tapahtunut. Huippujoukkueen, joka haluaa menestyä on yksinkertaisesti voitettava tämän kaltaiset kotipelit lähes 100% varmuudella. Toki joskus sattuu myös kaikille huippujoukkueille pistemenetyksiä, mutta meidän kohdalla ne ovat viime kausina olleet enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tämän säännön muuttamisen voisi aloittaa tänään hyvällä esityksellä ja ottamalla tärkeät kolme pistettä putoamistaistelussa olevalta Wiganilta. Peli alkaa illalla klo 22.00 ja tällä kertaa myös Canal+ näyttää meidän pelin. Pakko kun muita pelejä ei pelata samaan aikaan. Ilmaisia striimejä löytyy perinteisesti täältä.

Hyvää alkavaa viikkoa Suomigoonerit ja toivottavasti viikko jatkuu hyvänä tämän illan jälkeenkin.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Nopea sunnuntaipäivitys

Mestaruustaisteluja kiristyi ainakin näennäisesti hetkeksi, kun Manchester City haki selvän vierasvoiton Norwichista ja kavensi Manun etumatkan kahteen pisteeseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ManU pelaa vasta tänään oman ottelunsa, jonka jälkeen ero on suurella todennäköisyydellä jälleen viisi pistettä. En yksinkertaisesti näe Aston Villalla olevan mitään mahdollisuuksia Manua ja tuomareita vastaan Old Traffordilla. Cityn eilinen voitto tarkoitti myös sitä, että mistään kakkostilasta ja Cityn ohittamisesta on aivan turha enää haaveilla. No tuskin kovin moni tuota on edes tosissaan ajatellut.

Kolmossija on tällä hetkellä se maksimi ja samalla periaatteessa minimitavoite. Viiden pisteen etumatkaa ei pitäisi viidessä jäljellä olevassa pelissä menettää. Mahdollista se on, mutta meidän konttaamisen lisäksi se vaatisi Tottenhamilta otteiden selvää parantuntumista tai Newcastlen pitäisi jatkaa voittoputkeaan lähes kauden loppuun asti. Tämä ei tietenkään ole mahdoton yhtälö, kuten olemme saaneet todeta tilanteiden vaihtuvan todella nopeasti aiemminkin tämän kauden aikana.

Huomenna Wigan voitto saattaisi osoittautua jo melko ratkaisevaksi. Piste-ero olisi vähintään sama viisi ja mahdollisesti enemmänkin viimeiselle neljälle kierrokselle. Tosin me taidamme pelata Wigan ja Chelsea pelit ennen kuin Tottenham ja Newcastle pelaavat seuraavan kerran liigassa. Parhaassa tapauksessa ero olisi 11 pistettä ja tuo on varmasti tarpeeksi. Ei kuitenkaan kannata mennä asioiden edellä vaan nyt on ensin keskityttävä huomiseen Wigan peliin.

Huominen vastustaja on viime aikoina piristynyt huomattavasti ja on jälleen kerran pelaamassa itseään kuiville putoamiskamppailussa. Joukkue olisi ansainnut voiton Stamford Bridgellä Chelseaa vastaan tai ainakin tasapelin, mutta tuomarit veivät nuo pisteet Wiganilta. Viime pelissä joukkue sitten kaatoikin Manun, joka on aina kova suoritus.

Olemme totta kai ennakkosuosikki huomenna ja kotietu lisää vielä tuota asetelmaa. Keskittyminen on kuitenkin jälleen kerran oltava pelissä sataprosenttisesti. Wolves pelin ensimmäisen vartin tapainen pelaaminen riittää varmasti, mutta taas keskiviikon loppupelin tapainen surffailu tuskin tulee tuomaan ainuttakaan pistettä.

Kokoonpanon osalta ei eilen kuulunut mitään uutta, mutta tuskin mitään yllättävää on luvassa. Rosicky todennäköisesti palaa avaukseen ja mahdollisesti Gervinho. OC:ta toivoisi mieluummin avaukseen, mutta mies näyttää jostain käsittämättömästä syystä olevan Ramseynkin takana peluuttamisjärjestyksessä.

Poissaolijoista tietoja ja viisasta rahankäyttöä

Tämä viikonloppu menee meidän kannalta ilman peliä, koska Wigan peli on vasta maanantaina illalla. Jotain katsottavaa silti löytyy tänäänkin, kun FA Cupin välierässä iskevät yhteen Everton ja Liverpool. Eihän tuo tietenkään pääse lähellekään meidän pelejä, mutta silti ihan mielenkiintoinen peli ainakin ennakkoarvioiden mukaan. Huomenna voi myös taas arvata montako lahjapilkkua ja muuta lahjaa ManU saa tuomareilta Aston Villan saapuessa Manchesteriin.

Kokoonpanosta maanantaita varten saimme kuulla jotain uutisia. Koscielnyn tiesimme jo ennestään olevan pelikiellossa vielä yhden ottelun verrran. Loukkaantuneina ovat Mertesacker ja Wilshere sekä Coquelin ja tietenkin Diaby. Gervinho palaa todennäköisesti kokoonpanoon eteläkorealaisen fiaskohankinnan tilalle. Gibbsillä on myös Wengerin mukaan mahdollisuus olla pelikuntoinen, mutta kai todennäköisempää on miehen jatkavan vesijuoksuosastolla.

Saimme jälleen kerran kuulla managerin suusta samaa perusjuttua kesän hankinnoista. Toisin sanottuna paljon puhetta ja suoranaista valehtelua ainakin jos mikään ei muutu verrattuna viimeiseen 5-7 vuoteen. Puheet ovat täysin turhia enää ja ovat oikeastaan olleet sitä jo useamman kauden ajan. Jos manageri ja seurajohto haluaa osoittaa linjan muuttuneen niin sen pitää näkyä toimina. Podolskin julkaiseminen olisi hyvä alku ja siihen heti perään pari saman luokan pelaajaa nostamaan joukkueen tasoa sekä profiilia. Nämä heti kesän aluksi ennen EM-kisojen alkua ja lisäksi RVP:n uuden sopimuksen julkaiseminen olisivat selkeä viesti halusta palata pokaalikantaan. En kuitenkaan usko hetkeäkään managerin puheisiin ennen kuin jotain edellä mainitun tapaista todella tapahtuu.

Managerin puheet järkevästä rahankäytöstä voi myös helposti kyseenalaistaa. Seura ei pysty tai halua maksaa kunnon siirtokorvauksia hyvistä tai huippupelaajista, mutta samaan aikaan maksetaan mielettömiä palkkoja ainakin kymmenelle täysin turhalle pelaajalle ja lisäksi lainapelaajia on aivan liikaa ympäri maailmaa istumassa penkillä. Rahankäyttö ei ole ainoastaan siirtokorvauksia vaan palkat näyttelevät loppujen lopuksi jopa paljon suurempaa osaa.

Palkkakustannuksista pitäisi täysin turhien pelaajien osalta päästä eroon hyvin nopeasti kahdestakin syystä. Rahaa vapautuisi paljon joukkueen parantamiseen ja joukkueeseen tulisi tilaa uusille pelaajille, koska 25 pelaajan rajoitus kuitenkin estää hankinnat osittain ennen kuin turhista pelaajista on päästy eroon.

Hyvät viikonlopun jatkot ja jäädään seuraamaan jos jotain uutisia ilmaantuisi Wigan peliin liittyen.