Osto ja myynti – divari Arsenal

Varovaista, passiivista, tylsää.. hävitä ei saa = MM-kisat! Täysin vastoin odotuksia, olen seurannut suurimman osan MM-jalkapallosta. Onneksi osasin varautua ennakkoon sillä muuten olisin kaiketi pettynyt. Kun seitsemään ensimmäiseen otteluun (tätä kirjoittaessa Saksan ja Australian ottelu vielä pelaamatta) mahtuu mm kaksi nähdyn kaltaista maalivahtien tunarointia ja otteluiden yleinen taso, surullista. Ja ne v*tun torvet, en ihmettele lainkaan että jo sallittu äänisaaste arvioidaan uudemman kerran. Sepp BLAHter, haha, loistavaa lajin markkinointia heille jotka seuraavat kuningaspeliä neljän vuoden välein.

Allekirjoittanut ei kuitenkaan aio työstää MM-blogia, ei vaikka olenkin otteluita yllättävän tiiviisti seurannut. Koen negatiivisen asenteeni puulaakiturnaukseen tekijäksi joka ei palvele tarkoitusta, sillä en tietenkään voi tuomita tai arvostella ketään joka haluaa nauttia maailman suurimmasta urheilutapahtumasta. Toivotaan nyt hartaasti – allekirjoittanutkin toivoo sitä vilpittömästi – että toistaiseksi kyseessä on ollut jokin alkukankeus ja taso tulee kohenemaan huomattavasti.

Ei voida puhua edes tietoisesta riskistä, kirjoitan tätä päivitystä jokseenkin pikaisesti ystävän luona ja pidin selvänä että Arsenal -uutiset ovat haihtuneet MM-huumaan, tyhjästä on paha nyhjäistä. Valehtelisin jos väittäisin etten olisi katsonut h*lvetin kieroon Martin Keownin kommentteja Cesciin liittyen. Ex-topparimme kuuluu legendojen sarjaan jo pelkästään lämpimästä suhteestaan Ruud van Nistelrooyhin ja milloin missäkin asiantuntijan roolissa Keown on toiminut, lähes poikkeuksetta olen asian vaatimalla arvostuksella hänen arvioitaan lukenut ja kuunnellut. Nyt on pakko tunnustaa että olen kovin pettynyt, ellen peräti loukkaantunut.

Mediassa on toki kirjoitettu asiasta yhtä ja toista mutta ymmärtääkseni missään vaiheessa Cesc, Arsene tai kukaan asianosainen ei ole kertonut että katalaani olisi siirtoa pyytänyt ja kuitenkin Keown puhuu kuinka vaikeaa tällaisen ilmoittaminen olisi kapteenillemme ollut, tällaista en olisi Keownin suusta halunnut kuulla. Se että rumba (vai salsa?) jatkuu ei tietenkään tule kenellekään yllätyksenä, päinvastoin. Ja kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, jahka Espanjan kisataival Etelä-Afrikassa loppuu, pelkään että pahin on vielä vasta edessä. Itsestäänselvyyksiä uskaltaisin sanoa mutta Keownin mielipiteet olivat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä, olen pettynyt.

Daily Star, tuo Peter Hill-Woodin paikallispubin toimitus tiesi kertoa että Joe Colesta tulisi parhaiten palkattu pelaajamme kunhan nimet papereihin saadaan. Epäilemättä totta toinen puoli mutta niin h*lvetin tiukka seuramme johto on ollut ’palkkakattonsa’ suhteen että 135000 puntaa viikossa kuulostaa liian paljolta, varsinkin kun taantuman iskettyä myös meidän lajiin, yleinen keskustelu on paremminkin sellainen että pelaajien palkat pitää keinolla tai toisella saada sopeutettua talouden realiteetteihin. Se miten meillä näitä palkka-asioita hoidetaan on toki ollut allekirjoittaneenkin kritiikin kohteena ja toisaalta näkisin että ylikorostetusta yhdenvertaisuudesta pitääkin luopua. Ymmärrän kauniin ajatuksen taustalla maksaa pelaajille niin pitkälle samaa palkkaa kuin mahdollista ja näin luoda / vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, tunnetta yhteisestä perheestä.

Ei lajimme kuitenkaan loppupeleissä poikkea mistään ammatista ja parhaille tulee maksaa sen mukaan, näen että meidän harrastama motivointipalkkausjärjestelmä ei toimi vaikka kuten sanoin, ymmärrän kauniin ajatuksen taustalla. Meillä systeemi on kiistatta johtanut siihen että joukkueessamme on vapaamatkustajia. Vastaavaa polittista keskustelua käydään periaatteessa yhteiskuntatasollakin ja jokainen ymmärtää että jos on olemassa jokin visio tasapalkkajärjestelmästä, se johtaa vaikeuksiin. Ahkerat ovat ahkeria tulevaisuudessakin ja toiset parempia kuin toiset ja pidän täysin oikeudenmukaisena että tehdystä työstä maksetaan tuloksen mukaan. Jos palataan kilpaurheiluun, näkisin että tason mukaan maksettu korvaus tehdystä työstä on lopulta se paras keino motivoida yksilö antamaan kaikkensa ja harjoittelemaan vielä suuremmalla sydämellä. Voi kuulostaa raa’alta mutta ’elämä on’, eikä meidän tehtävä Arsenalissa (ainakaan toistaiseksi) ole yrittää parantaa maailmaa vaan voittaa pokaaleita.

Sivuutan tässä kohtaa kiinteistöbisneksen tyystin mutta väitän että mitä pelaajistoon tulee, meillä on paljon parantamisen varaa rahankäytön suhteen. Toistan, meidän pitää rakentaa joukkue joka voittaa, ei jotain onnellista perhettä, se tulee kaupan päälle menestyksen myötä. Cesc Fabregas’n tilanne on tästä mitä parhain esimerkki. Mathieu Flamini pelasi elämänsä kauden ja miten kävi? Kitsastelimme palkassa ja ranskalainen siirtyi korvauksetta Italiaan, hyvää bisnestä? Kaikkea muuta, ei takuulla ole sattumaa että Cesc pelasi parhaan kaverinsa rinnalla ensimmäisen todella tehokkaan kauden ja nyt kun Alex Song kykeni Flamsterin saappaita ansiokkaasti täyttämään, Cescin tilastot puhuvat uudemman kerran puolestaan.

Mirror tietää kertoa että William Gallas’n päivät Tykkipaidassa ovat luetut ja entäpä sitten Billy taloudellisesta näkökulmasta tarkastellen. Cashley Cole huomioiden Gallas maksoi meille sanotaan 20 miljoonaa puntaa ja nyt kokenut toppari on siirtymässä vapailla papereilla ties minne siinä missä Chelsea kuka tietää nettoaa m25£ Colesta tämän mahdollisesti siirtyessä UnRealiin. Ja vaikkei siirry, jatkaa uraansa Stamfordilla. Philippe Senderos? En muista mitä sveitsiläisestä maksettiin mutta palkkaa hänelle takuulla on maksettu riittävästi ja lopulta ilmaisella siirrolla Fulhamiin. Xabi Alonsosta emme suostuneet maksamaan sitä noin paria ylimääräistä miljoonaa ja kauppa jäi toteutumatta, jokainen ymmärtää millaisen pelimiehen olisimme Alonsossa saaneet ja kuka tietää Cescin kohdalla kohu olisi vain normaalia jargonia jos maanmiehensä olisi aikoinaan siirtynyt Grovelle. Tai sitten Thierry Henry ja Patrick Vieira, saimmeko heistä oikean markkinahinnan vai toteutimmeko pelaajien toivetta jättää onnellinen perheemme? Entäpä Robert Pires? Gilberto Silva!!!?

Nämä nyt vain muutamia esimerkkejä, enkä itse voi arvioida mielipiteideni todenmukaisuutta, jokainen tehköön omat arvionsa. Se että maksoimme Mikael Silvestrestä vajaan miljoona puntaa ja epäilemättä ruhtinaallisen palkan päälle, emmekä tietenkään kostu tai kostuneet näistä punnista mitään tai että Denilson vapaamatkustelee tyytyväisenä elämäänsä ja oloonsa, näen että parantamisen varaa on paljon ja tarvittava muutos politiikkaan tarvitaan. En jaksa lukea uutisia 20 jatkosopimuksesta per vuosi jos menestys vaatii Joe Colen kaliiberin pelaajia mutta me emme halua menestystä siten vaan rakentaa illuusiota onnellisesta perheestä joka olisi dominoiva ja jonka kapteenikaan ei ole vakuuttunut katraansa ratkaisevasta asiasta, ammattitaidosta.

Manuel Almunia kertoo olevansa täysin rauhallinen vaikka mediassa kuohuu, tämäkin kaiketi loistava esimerkki vain siitä etteivät meidän alisuorittajat edes terveesti pelkää paikkansa puolesta. Minä olen ollut Almunian puolestapuhuja kuten hyvin tiedätte ja jossain määrin olisi kiusallisen helppoa heittää nyt palloa heille jotka ovat vaatineet vaikka sitten Robert Greeniä Grovelle. Se ei ole olennaista vaan se että leirissämme vallitsee kaiketi jokin pyhä usko siitä että Wenger tuskin lähtee tuomitsemaan mitään tai ketään vaan kaikki sujuu kuten aina ennenkin, kunhan suoritus on riittävän hyvä, eli neljän joukossa. Jos pelipaikkaan katsomatta pelaajiltamme puuttuu täysin pelko siitä että heikot suoritukset tarkoittavat myyntiä – seuran toimesta ja aloitteesta! – siinä tapauksessa jokin on väärin.

Tuovatko Hollanti ja Tanska tänään jotain säpinää kisoihin?

PS. Jälkikommentina näin julkaisuhetkellä.. Kukapa olisi uskonut että Saksa oli se maa joka Juha Malista siteeraten ’korkkasi’ kisat, ettei vain Gary Lineker ole jälleen oikeassa? Toisena jälkikommenttina täytyy vain ihmetellä meitä suomalaisia, jalkapallokansaa? HJK kohtasi eilen MYPAn Veikkausliigassa ja vaikka sääkin oli mitä mainioin jalkapallolle, katsojia oli paikalla 2250! Näin meidän pääkaupungissa sarjajohtajan kotiottelussa, kulttuuria indeed.