Villains – mutta kumpi joukkue?

Ruotsi – SUO…

***

ARSENAL – Aston Villa  1 – 2  (0-2)

Kahdella lauseella, kolme olisi liikaa vaadittu.

Voimme murehtia loputtomiin tuomarin tekemisiä, tai kenties koko kautta peilaten tuomareiden tekemisiä, mutta unohtakaa. Minä nostan reilusti käteni ylös, lankesin Arsenen ansaan, illuusioon. Käsi sielläkin ylös joka sittenkin ajatteli että surkea Aston Villa tulee Grovelle ja hakee pisteet, saati hakee ne alun vartissa?

Kyllä, minä väitän että Wengerin viimeiset sanat pukukopissa ennen ottelua olivat: ’asenne on ollut täysin kohdallaan kauden ensimmäisestä päivästä. Kentälle mars, te olette ansainneet voittonne.’ Kuinka noloa että pelaajat ovat sisäistäneet kaiken kauden mittaan sanotun nähdyllä tavalla. Tuloksen, saati pokaalien saavuttaminen on mahdotonta antamalla montako milloinkin eteen.

Eilinen Arsenal asteli kauden viimeisen kotiotteluun uskollisen kotiyleisön eteen asenteella että homma on taputeltu valmiiksi, vain koska homman piti olla ’ansaitusti’ taputeltu. Mainittakoon etten ole lukenut mitään kommentteja ottelu tauottua, vain pitääkseni ajatuksen täysin omana. Villi arvaus ’special circumstances’ tai jotain, mutta yhtä tyhjän kanssa kuin B*rcelonan selättäminen Mestareiden Liigassa ilman van Persien ulosajoa.

Itse keskityin kuten totesin alun asenteeseen ja vaikkapa siihen mitä esimerkiksi Theo Walcott jälleen sai aikaan. Toivoin ennakossa jotain piristävää, mutta löysin itseni seuraamassa ottelua mikä vaati kaverin kahden maalin johdon ennen kuin kukaan pelaajistamme ymmärsi pelaavansa kauden viimeistä ottelua kotiyleisön edessä. Väitän että raikkailla ajatuksilla ilme olisi ollut toinen, ikäänkuin automaattisesti kenties jo tulevaa ja toivottavaa muutosta herättelevä.

Kun kakku koristeltiin eilen vieläpä käytännössä täysin puun takaa puolustuksella, missä kolme kaveria ihmettelee mistä pelataan, asetelma oli kuin käsikirjoitettu Darren Bentin kahdelle maalille ja sitten kyseltiin, vasta sitten. Ei sillä ettäkö osoittaisin sormella esimerkiksi paluun tehnyttä Thomas Vermaelenia mutta ymmärrätte takuulla yskän. Sanokaa mitä sanotte Sebastien Squillacin vaihdon taktisesta nerokkuudesta, se summasi alakerran ongelmamme. Vieläpä niin että se saatettiin konkreettisesti kaiken kansan tietoon.

On yksi ja sama miten tämä Arsenen kautta aikojen laadukkain ryhmä onnistuu allekirjoittaneen turhauttamaan, kunhan onnistuu. Totean uudemman kerran, ennen kuin tuomitsette blogistin kriittisyyden, pohtikaa mistä se kumpuaa. Ei, se ei kumpua naurettavan erotuomarin naurettavista ratkaisuista, se kumpuaa vain ja ainoastaan omasta tekemisestä, ja sen kanssa erotuomarilla ei ollut mitään tekemistä.

Mikään joukkue ei pokaaleita pokkaa edes Old Traffordin kotijoukkueena jos keskittyminen täytyy rakentaa vasta vartin pelin jälkeen. Err, paitsi ehkä ManU, burb! Meillä on valtavasti liian pitkä lista pelaajia joista ei ole kantamaan vastuuta ja meillä on manageri joka on eri mieltä tästä. Se mikä meidät mm ManUsta erottaa on kovin yksinkertaista; Fergusonilla ei ole käyttöä Mikael Silvestrelle, meillä on.. Ja meille nauretaan.

Te hyvään taloudenpitoon vannovat Goonerit, kehotan teitä käymään h*lvetin tarkasti läpi sanotaan kuluneiden seitsemän vuoden tilikirjat. Yksi Adebayor saattoi tehdä kesän, mutta kysymys kuuluu sittenkin lopulta kenelle? Ei minun tarvitse muistuttaa nimistä Gilberto saati Flamini. Päinvastoin minun ei tarvitse muistuttaa nimistä Denilson tai Eboue, Arsenen projekti on rakennettu sijoittumaan ’sopivalla’ päivittämisellä sijalle kaksi – seuraavat 20 vuotta?

Allekirjoittaneen on täysin mahdoton olla iloinen Suomen MM-kullasta.. Kuinka kieroa kun utelin hyvä tovi sitten todennäköisyyksiä sen suhteen kumpi koittaa ensin; meidän liigamestaruus vai Suomen lätkäkulta, pfff.. Tästä toki vilpitön kiitos Jukalle ja joukkueelle, kateeksi kävi katsoa sinipaitojen.. Hmm, uskaltaisinko sanoa ’spot on’ -asennetta?

Tiedä sitten moniko teistä seurasi eilisen ottelun kera paikallisen selostuksen, herrat selostamossa tiesivät kertoa kuinka harvinaisen jähmettynyt Arsene eilen istuimelleen oli. Edelleen kuinka kiusallista – kenties toki otsikoiden johdosta – oli miten selostajaduo pohti Arsenen ja Pat Ricen mykkäkoulua. Ironisesti kuultuani kommentin ajattelin että no siellä kaksi herraa joista toinen miettii jatkaako, toisen arvuutellessa vastausta. Muistatteko, pelaajille käsikirjoitus oli laadittu jo kolme vuotta sitten; ottakaa vastaan se minkä olette ansainneet.

Tunnustan täällä missä ikinä olenkin kuohuviinipullon tulleen korkatuksi Suomen lätkämestaruudelle, mutta samaan hengenvetoon tiesin kertoa ihmisille ympärillä että täytyy poistua takavasemmalle – Arsenal. Tiedättekö itse asiassa mikä on kaikkein kiusallisinta? Sitä tuntee olevansa pettänyt kaiken mahdollisen. Ei kelpaa seura ja lätkäjuhlat, mutta tärkeimmästäkään ei kykene kirjoittamaan muuta kuin p*skaa.

Jokin täytyy saattaa päätökseen.. Olkoon se pokaalijahtimme tai tämä blogi. Haha, olisipa valinta niin yksinkertainen. Siitä olen varma että meidän tappio v*tuttaa radikaalisti enemmän kuin mitä sain kuplivassa muodossa niellä (ja nyt heikottaa) Leijonien voitolle. Torilla tavataan – väärässä seurassa.

14 thoughts on “Villains – mutta kumpi joukkue?

  1. samaa mieltä…jotenkin ei pystynyt nauttimaan suomen loistavasta voitosta kun meijän joukkue ……en tiedä enää…Arsenal forever!

  2. Kaksi joukkuetta, Arsenal FC ja Suomen jääkiekkomaajoukkue. Kaksi eri lajia, mutta molemmat lajit ovat kivikovaa kilpaurheilua ja yhdistävä tekijä on tietysti joukkuepelaaminen. Mikä asia erottaa eniten nykyistä AFC:tä ja Leijonia? Jääkiekkoleijonat nousi MM-turnauksessa kuusi kertaa tappioasemasta voittoon!!! Helvetti kuusi kertaa vaikka vastustaja oli tehnyt maalin tai useamman enemmän. Se on voitontahtoa, taistelua ja omaan tekemiseen uskomista. Kuinkas monta kertaa punavalkoinen joukkue teki saman tällä kaudella? Aika harvoihin kertoihin jää. Entä kuinka monta kertaa itse oltiin johtoasemassa, joka sössittiin tasuriin tai jopa tappioon? En halua edes laskea, mutta iso on ero voittavan ja paskahousujoukkueen välillä. Ja paskahousujen muuttaminen voittajiksi on aivan saatanan ison työn takana. Kenellä meistä riittää uskoa siihen että me ollaan jo ensi kaudella taisteleva ja voittava joukkue? Varsinkin jos puikoissa jatkaa patonki, jonka suurin tavoite on pitää nykyjoukkue (eli vellihousut) kasassa ja jatkaa samoilla toimintametodeilla.

    Jos minulla olisi valta niin pitäisin Arsenal-pelaajille ja erityisesti managerille pitkät videosulkeiset Suomen lätkäjoukkueen peleistä. Vaikka vellihousut tuskin itse kiekosta mitään ymmärtävät niin ehkä viesti menee perille kun näkevät kuinka tappioasemasta sisuunnutaan ja noustaan voittajiksi. Manu tekee ihan samaa oman lajin puolella. Koko 2000-luvun ja pidempäänkin viskinenä&co on tullut tunnetuksi siitä että tekevät viime hetken maaleja ja korjaavat koko potin itselleen. Se on sitä voitontahtoa mitä tarvitaan aina kun liikutaan pienillä marginaaleilla. Jääräpää ei osaa, halua tai nöyrry tekemään asioita toisin että silkkihansikkain kasvatetut pelaajat ryhtyisivät taistelemaan veren maku suussa voiton eteen. Me tarvitaan seuraan menestysnälkäinen ja vaativa koutsi täysin uusilla ajatuksilla varustettuna. Kaveri, joka vihaa häviämistä ja tartuttaa tämän tunteen pelaajiinsa ja hankki saman ajattelutavan mukaan uusia pelaajia joukkueeseen.

  3. Gunner kirjoittaaa asiaa voitontahdosta . Henkistä lujuutta mitataan nimenomaan nousemalla tappioasemasta voittoon ja johtoaseman pitämisellä .
    Nykyisellä Leijonajoukkueella henkinen vahvuus on aivan mieletön , meidän tämän hetkisellä joukkueella olematon .

  4. Jack pyytelee facebookissa jälleen kannattajilta anteeksi joukkueen surkeaa peliesitystä. Onhan tää jo ihan naurettavaa että sama homma jatkuu pelistä toiseen. Joukkue suorittaa ala-arvoisesti ja jälkeen päin pyydellään anteeksi ja anellaan armoa sosiaalisessa mediassa. Vittu mitä touhua. Kyllä on Adamsin ja kumppaneiden aikaa ikävä. Silloin saatana taisteltiin ja jos tappio tuli niin ei varmasti pyydelty keneltäkään anteeks vaan vihattiin tapahtunutta ja seuraavassa ottelussa voitettiin. Vittuun facebookit ja twitterit näiltä pikkupojilta! Lauantain jälkeen tämmöiset alkaa vituttaan vaan entistä enemmän.

  5. Leijonilla oli henkinen kantti kohdallaan. Arsenalin pelaajat pelkäsivät tappiota niin paljon että se tuli.
    Nyt Wengerin kannattaa hankkia muutama kokenut asenne palaaja joka esimerkillään tuo sitä henkistä vahvuutta.
    Katsotaan meneekö City ohi, luotan kuitenkin Stoken kostoon, kun en voi omiin enää luottaa?

  6. Kyllä shitty painaa taatusti ohi , ei kahta sanaa . Meidän pelaajilla on varmaan twitterissä valmis sapluuna anteeksipyynnölle joka on sit helppo laittaa seinälle….

  7. Ehkäpä tässä on tähdättykin tuohon neljänteen sijaan. Pari miljoonaa kilahtaa taas tilille kun saadaan yksi ylimääräinen ottelu Emiratesille loppukesästä.

    Wengerin jääräpäisyys on kyllä jo saanut valtaisat mittasuhteet. Jos eilenkin oli Fabregasin, Nasrin ja Clihcyn kokoonpanosta puuttumisen kohdalla kyse siitä, että he ovat lähdössä, niin voi haloo!!! Oliko se kolmen pisteen ja neljännen sijan arvoista?
    Ja olisikohan Cesc kenties ansainnut saada antaa jäähyväiset kotiyleisölle?

    Wengerin mielestä ei.

  8. Leijonilla oli kyllä kanttia. Kuinka moni kuitenkin vannoi viime MM-kisojen kuudennen sijan jälkeen ettei ikinä voiteta MM-kultaa uudestaan? Tai kuinka moni ajatteli olympialaisten välierissä USA-ottelun jälkeen, ettei me oikeasti koskaan pärjättäisi, jos kaikilla olisi parhaat pelaajat? Kaikki, jotka ovat jääkiekkoa seuranneet viimeiset kymmenen vuotta tietävät, että Suomi on ollut kuraa, kuraa ja kuraa. Joukkuepelaaminen on parantunut helvetisti parina viime vuonna, mutta yksilötaidoissa olemme aina jääneet jalkoihin.

    Vaikeaa tietenkin vertailla kahta eri lajia, mutta väitän, että on eri asia valmistautua kahden viikon jääkiekkosarjaan, jossa kolmas osa peleistä on muodoltaan tulos tai ulos. Jalkapallossa taistellaan kuitenkin noin yhdeksän kuukautta joukkueita vastaan, jotka ovat vuosi vuodelta tasaisempia ja kovempia. Sekoitaan vielä cup-otteluilla ja CL-otteluilla. Henkinen lautaus on todella vaikea saada kohdilleen, jos yhtenä päivänä on Match of the Season ja heti kahden päivän päästä matkustetaan jonnekin Englannin maaseudulle, jonne aurinko ei ole paistanut vuoteen. Siis TODELLA korpeen. Jääkiekkojoukkueille annetaan vielä kohtuulinen rauha turnauksen ajaksi vaikka mediasirkus pyöriikin. Niin ja suurin osa peleistä on samalla paikkakunnalla. (Oikeasti. Kuinka moni teistä ajatteli Saksa-pelin rankkareiden aikana, että meidän joukkue on helvetin kova ja kanttia löytyy?)

    Tarkoitus ei tietenkään ole puolustella Arsenalin heikkoa menestystä räkäjoukkueita vastaan tällä kaudella. Pointti on vain se, että Suomen jääkiekkomaajoukkueen ja Arsenalin vertailu on yhtä järkevää kuin miltä se kuulostaakin. Jos jotain Suomen maajoukkueesta voisi ”lainata” niin se olisi kapteenin johtajuus. Cesc on aina vaikuttanut enemmän mieheltä, joka näyttää tekemisellään esimerkkiä ja kilahtaa tasaisin väliajoin. Koivu on taasen mies, johon koko joukkue voi nojata ja luottaa.

    Ja vielä toiseen asiaan. Niin ärsyttävääkin kuin pelien jälkeisen kommentit ovat, me janoamme niitä. Olemme aina toivoneet, että voisimme saada pelaajilta kommentteja, jotka tulevat suoraan heiltä. Kommenteja, joita toimittajat eivät metsästä. Kuinka moni oikeasti kaipaa aikoja jolloin pelaajat olivat vain jalat kentällä ja kasvot televisiossa? Eikö muka ole oikeasti hauskaa nähdä pelaajien ottamia kuvia harjoituksista ja lukea mietteet ennen matseja. Wilshere on varmasti oikeasti pahoillaan. Mitä pahaa siinä on? Ihme lynkkausmielialaa… ”Pelit menevät huonosto, otetaan pojilta twitterit pois”.

    Ilman twitteriä emme olisi sitä paitsi kuuleet Szczesnyn lohkaisua Ashley Colen rangaistuspotkusta: “Is it a plane? Is it an aeroplane? No, it’s just Ashley throwing Chelsea out of the FA Cup.”

    Mahtavaa!

  9. ei tässä munkaan mielestä tarvii mitään twitter kieltoja vaan mun mielestä on hyvä et äijät sanoo suoraan twitterissä mitä ajattelee ei lehden palstoil koska lehdet vääntää noi tarinat aina omasta mielestä kiintoisampaan suuntaan.

  10. Mitä Wengerin pitäisi tehdä saavuttaakseen uskoni häneen takaisin: Hänen on astuttava esiin ja myönnettävä, että on tehnyt virheitä. Hänen on ilmoitettava, että Arsenal ei kyennyt siihen, mihin sen olisi pitänyt. Hänen on ilmoitettava, että ensikaudella vain mestaruus kelpaa ja toimittava siirtomarkkinoilla sen mukaisesti. Taloudellinen kannattavuus ei loppujenlopuksi kiinnosta, kuin sijoittajia. Meille muille kannattajille taloudellinen tulos tulee aina menestyksen jälkeen.

    Arsene Wenger on pahasti pehmentynyt. Hän kohtelee pelaajiaan silkkihansikkain ja kiukuttelee medialle minkä ehtii. Tuleeko mieleen muille milloin viimeeksi Arsenal on ollut yhtä pehmeä joukkue? Kuka meitä pelkää? Millä joukkueella alkaa puntit tutista, kun ”mukava” Arsenal on vastassa. Ei kenelläkään! Joukkue tarvitsee vittumaisuutta valmentajasta lähtien. Niinkuin Hente totesi; Me kannattajat emme tarvitse anteeksipyyntöjä. Me tarvitsemme tuloksia, itsensä ylittämistä ja sitä, että jokainen pelaaja antaa kaikkensa joka tilanteessa. Se on sitä voittamisen kulttuuria, mitä Suomen jääkiekkomaajoukkue tällähetkellä edustaa.

  11. Fabregas

    Arsenal’s fans have not had a major trophy to celebrate since 2005 when Manchester United were beaten in the FA Cup Final but Fabregas has pledged to put that right next season.

    ”We understand how much the fans have suffered through our not winning trophies for a few years, but we will make sure this changes,” he said.

  12. Jos jäärä astuisikin esiin ja myöntäisi nuo Matin mainitsemat asiat , usko varmaan ainakin seuraavaan kauteen asti palaisi .
    Mutta kuka uskoo että tämä nyky-AW tämän tekisi? Nyky-wenkku löytää tosiaan syyt tappioihin ja katastrofeihin kaikkialta muualta paitsi itsestään ja silkkihansikkain kohtelemastaan joukkueesta……

    Ennen tosiaan vastustajalla puntti tutisi jopa kotikentällään kun Arsenal oli vastassa . Nykyään joukkue kuin joukkue saapuu Grovelle ryöstöretkelle tietäen tasan tarkkaan miten pinnat sieltä ”mukavalta” kotijoukkueelta viedään .

    Johtajuuden osalta voi mielestäni aivan hyvin verrata leijonia ja meitä . Koivusta suorastaan hehkuu se karisma ja johtajuus johon joukkue voi nojata . Täälläkin monta kertaa käytetty esimerkki kaivoon hyppäämisestä nousee taas kerran esille .

    Fabregas on hieno pelaaja ja ihminen mutta leuka painuu rintaan liian helposti , ikävä kyllä.

  13. tossa arsenaladdict-kirjotuksessa oli osittain ihan asiaakin, mutta sitä tarkasteltiin vaan kovin yksipuolisesti. ainakaan itseäni ei haittaa pokaalittomuus sinänsä (totta kai toivon pokaaleja, mutta ymmärrän ettei niitä aina voi saada) vaan tapa jolla tähän päädytään. olen lopen kyllästynyt kuulemaan suoranaista valehtelua kannattajille managerin suusta (hankin uuden topparin mikäli Vermaelen ei tule kuntoon, paras joukkue ikinä jne.), ehkä kaikkein rasittavinta on kuitenkin takinkääntö (tiesin ettei Vermaelen tule kuntoon ennen huhtikuuta, kukaan ei olettanutkaan meidän olevan neljän joukossa ja tämä vain hetki sen jälkeen kun oli itse puhunut neljästä pytystä), puhumattakaan tuosta syypäiden etsimisestä (milloin tuomari, huono kenttä, tuuli jne.). kaikki muut tietävät vuosi toisensa jälkeen missä mättää (mm. tällä kaudella Almunija), mutta AW vaan jatkaa samalla sapluunalla… tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, nyt ei vaan pysty eikä jaksa. parempaa tulevaisuutta odotellessa. toivotaan parasta, varaudutaan pahimpaan. Arsenal for life!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s