Naa-naa, naa-na NADA!

Liekö sitten kohtalon ivaa vai mitä mutta tänään on todellakin perjantai, perjantai 13. päivä. Uskallan kyllä katsoa reilusti peiliin (vaikkei näky mitenkään komea olekaan) ja sanoa että kaiken olen puristanut tällä viikolla, vaikka sitten osin asian vierestäkin, mutta nyt täytynee nostaa kädet ylös ja pureskella sanaa luovuttaminen.

Täytyy myöntää että olen osittain jopa hämmästynyt kuinka jalkapallojoukkue voi ’kadota’ muutamassa päivässä näin täydellisesti, voisiko olla niin että managerilta on käynyt peräti käsky pitää matalaa profiilia ja niissä rajoissa mitä mahdollista yrittää käyttää tauko henkiseen latautumiseen. Toisin sanoen yrittää kääntää maaottelutauko mahdollisuuksien rajoissa positiiviseksi asiaksi, hengähdystauoksi lopulta kuitenkin arkisesta työstä, joskin hyvin palkatusta mutta suuressa mittakaavassa äärimmäisen harvinaisesta ammatista.

Niin, itse asiassa miksei juuri näin? En epäile hetkeäkään meidän poikkeuksellisen hyvää joukkuehenkeä mutta kun puhutaan vaikkakin harvinaisesta ammatista, puhutaan myös kohtuullisen suuresta työyhteisöstä missä ollaan vielä varsin intensiivisesti tekemisissä kaikkien kanssa. Eli ehkä Arsenen viesti pelaajille on että nauttikaa nyt hetki jotain muuta kun arkityötä ’arkisissa’ ympyröissä minkä jälkeen on taas mukava palata ’sorvin’ ääreen.

Voisiko ajatuksessa olla mitään perää? En tiedä, mutta huomaatteko kuinka positiivisesti jaksan ajatella vaikka sielu palaa h*lvetin tulessa, perjantaina 13. päivä.

Poimitaan nyt pakon(?) sanelemana pari linkkiä tai uutista eiliseltä mutta niitä kuitenkaan sen enempää kommentoimatta. Käytännössä aina kun Jukka Rönkä avaa sanaisen arkkunsa Arsenalista mainitsen siitä blogissani. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin mitenkään orjallisesti samaa mieltä entisen ja kovasti arvostamani esimieheni kanssa.

Nyt Jukkakin kertoi ajatuksiaan spekuloidusta Patrick Vieiran paluusta kotiin ja rivien välistä on luettavissa vaikka sydän sanoo kyllä ja ei niin tervetuloa takaisin. Edellinen artikkeli on varsin pintapuolinen raapaisu aiheeseen enkä siksi lähde sitä kommentoimaan sen kummemmin.

Tai ehkä sen verran että kun mutkia tulee kuitenkin pyrkiä oikomaan niin mitä haittaa siitä olisi vaikka sen tekisikin ’väliaikaisesti’? Jos mutka on tarpeen oikaista suoraksi ollakseen ensimmäinen maalissa, tehtäköön se sitten vaikka väliaikaisesti enkä minä näe asiaa lainkaan niin että Vieiran mahdollinen paluu kyseenalaistaisi Arsenen uskon nykyiseen miehistöön, se usko hakee nimittäin vertaistaan.

Jännää että Jukankin äsken mainitsema Myles Palmer osuu toiseksi linkiksi. Palmerinkin kohdalla voisi mainita saman kuin Röngän osalta, ei hänkään ole allekirjoittaneelle mikään kaikkitietävä guru jonka oppeja seuraan ja noudatan, en tietenkään. Tunnistan tosin muuttuneeni jossain määrin vajaat kolme vuotta blogia tuhertaneena, olen tullut ehdottomasti kyynisemmäksi.. Ei, liian voimakas termi, mutta sanotaan varovaisemmaksi. Ymmärrätte, oletan.

No joka tapauksessa Mr. Palmer kirjoitti mielenkiintoisen jutun Stan Kroenkesta. Mielenkiintoisen sikäli että tässä on paljon juuri niitä kysymyksiä mitä varmasti moni meistä on pohtinut, sikäli kuin tämä asia kiinnostaa ketä enemmän, ketä vähemmän, ketä ei lainkaan. Toisaalta kuten juuri totesin, kysymyksiä tässäkin, ei vastauksia mutta siitä nyt ei takuulla herra Palmeria käy syyttäminen, hyvä artikkeli.

Ex-Arsenal Stuart Robson näkee jo paluuta ’tappiottomiin aikoihin’. Itse näkisin kuitenkin että pelifilosofia on aina ollut Wengerillä sama taktiikastakin huolimatta mutta eteenpäin on mentävä käytettävien pelimerkkien ehdoilla. Nyt pitkäjänteinen ja kärsivällinen työ yhdistettynä Arshavinin hankintaan mahdollistaa vastauksen Robsonin kysymykseen.

Yksi pala pitkäjänteistä työtä, joskin ainakin toistaiseksi vielä varsin pieni pala käytännössä on Carlos Vela. Jamie Sanderson tietää kertoa että Meksikolaisen jatkosopimus on vain allekirjoitusta vaille valmis ja nimetkin saadaan papereihin tuota pikaa.

Odotitte ehkä että olisin omistanut tämän päivän blogin Sir Whiskeynoselle kun tämän tuomio Alan Wileyn julkisesta nöyryyttämisestä lopulta lopulta tuli. Neljän ottelun toimitsijakielto joista kaksi ehdollista, säälittävää. Tämä on nyt kolmas kausi peräjälkeen kun Fergusonille tuomitaan kahden ottelun toimitsijakielto, kysyn mitä tämä ehdollisuus ja sen mahdollinen rikkominen käytännössä tarkoittaa Fergien kohdalla?

Naurettavinta tässä jupakassa lienee se että samalla kun liiton herrat ovat jahkailleet tämän päätöksen kanssa, Mr. Ferguson jatkoi tyylilleen uskollisena päästelemällä suustaan sammakoita jälleen viime viikonlopun Chelsea ottelun jälkeen, jo sen olisi pitänyt johtaa ehdollisen tuomion välittömään täytäntöönpanoon.

Tiesittekö muuten että Kenwyne Jones on pelikiellossa reilun viikon kuluttua kun kohtaamme Sunderlandin, nyt tiedätte. Tunnustan rehellisesti etten kyllä jää kaipaamaan hänen Sunderlandille tarjoamaa pääpelivoimaa.

Ja kauniiksi lopuksi ehkä omituisin ’kilpailu’ mihin muistan pitkään aikaan törmänneeni ja valitettavasti kilpailun järjestää Arsenal. Otsikko kuuluu komeasti että ’voita Diabyn signeeraama pelipaita’. Hyvä on, ilman muuta haluan voittaa tuon paidan, mitä se vaatii? No se vaatii että minun pitäisi tehdä sokkona niin hyvä tarjous, kyllä, siis tarjota niin paljon rahaa tietämättä mitä joku muu tarjoaa että ’voitan’ paidan itselleni.. Erm?!

Nice one! Tähän haasteeseen ja nerokkaaseen ’kilpailuun’ on pakko vastata jotenkin. Sovitaanko että minä tarjoan kaikille teille lukijoille ilmaisen illan Sports Academyssa, muualta tulleille tai miksei kaikille, h*lvetti, vuokraan koko hotellin.. yöpymisen jne jne reilun kahden viikon kuluttua sunnuntaina kun kohtaamme Chelsean. Pidetään hauskaa oikein kunnolla ja juodaan shampanjaa ja syödään hyvin. Tämä kaikki on toteutettavissa helposti, ainoa mitä tarvitsen on että joku, ehkä joku teistä lukijoista lahjoittaa minulle tarvittavan summan rahaa tämän idean toteuttamiseksi, olisiko 60000 euroa riittävästi (vähintään siis, noin Walcottin viikkopalkka)? Odotan yhteydenottoa.

H*lvetti, nyt on parempi juosta karkuun. Camp Crystal Lake, here I come.. Bodominjärvelle olisi tosin huomattavasti lyhyempi matka. Ihmiset, menkää vaikka elokuviin. Tosin varokaa tänään ensi-iltansa saavaa ’Looking for Eric’ -leffaa, tuskin kestäisitte niin paljon ManUn paitoja. Mutta herrat siellä, hellikää tänä viikonloppuna sitä perheen kauniimpaa, ensi viikonloppuna sitten paremmalla omallatunnolla taas jotain.. tärkeämpää.

PS. Älkää ihmetelkö jos pidän vapaan viikonlopun. Shut up Mr. Gänner!