’Score was an unfair reflection of the game’

ARSENAL – Chelsea  0 – 3  (0-2)

Olin täysin pakotettu varastamaan otsikon virallisilta sivuilta, haha!

”We really believe that success which is built is more significant, more meaningful and, ultimately, more important than success which is bought. And when success comes – when that trophy comes – it will mean something very special.”

Lueskelin mm edellisiä Ivan Gazidisin kommentteja ennen eilistä ottelua ja tunsin oloni hyväksi, tunsin oloni vahvaksi ja luottavaiseksi. Kun tuomari vihdoin vihelsi eilisen ottelun päättyneeksi, tunsin oloni puolestaan petetyksi. ’Insestiset’ termit eivät kuulu yleensä repertuaariini mutta kävikö nyt niin että näimme miesten käyttävän poikia hyväkseen?

Juttu Gazidisin ajatuksista tuskin olisi voinut ilmestyä huonompaan aikaan. Silti en ole niinkään pettynyt hänen visioon tulevasta vaan kaikkein eniten tunnen oloni petetyksi koska lankesin managerin virittämään ansaan. Arsene oli käärinyt hihat ja ilmestyi eilen kentän laidalle verryttelyasussa puvun sijaan, oliko se viimeinen veto hänen taktiikassa en tiedä mutta lopputulos on pettymys.

Käsi ylös kuka muu tunnustaa langenneensa Wengerin ansaan? Tarkoitan tällä sitä että manageri sai allekirjoittaneen uskomaan tähän projektiin, Arsene sai minut uskomaan voittoon eilen ja kuten ennakoista kävi ilmi, minä todella aidosti uskoin meidän olevan vihdoin valmiita haastamaan Chelsean, minä uskoin raudanlujaa meidän voittavan eilen.

Arsene sanoi ottelun aattona että aika on vihdoin koittanut, on koittanut aika jolloin me emme ole enää joukko kokemattomia poikia vaan on koittanut aika jolloin osoitamme olevamme miehiä siinä missä ketkä tahansa, olemme valmiit osoittamaan että kaikkien kuivien kausien jälkeen tämä projekti on kannattanut käydä läpi.

Minä tiedän että kirjoitan jossain määrin potaskaa kun puhun epäonnistuneeseen sävyyn koko projektin osalta vain yhden ottelun perusteella mutta kuinka monta yksittäistä ottelua vielä tarvitaan etten kuulostaisi näin negatiiviselta. Gazidis kertoi kuinka käytännössä koko joukkue on sitoutunut projektiin, kuinka lähes jokaisella on pitkä sopimus seuran kanssa ja kuinka se takaa sen että olemme oikealla tiellä.

Ymmärrän Ivanin pointin täysin mutta samalla tiedän sen ettei esimerkiksi Cescin sopimuksella ole käytännössä mitään muuta merkitystä kuin se että saamme kapteenista siirtokorvauksen sikäli kuin Katalaani kyllästyy odottamaan tätä satoa, niitä hedelmiä mitä on nyt kasvatettu kovin pitkältä tuntuvan ajan.

Kauneus on h*lvetin katoavaista. Vain reilu viikko takaperin media kirjoitti kuinka me iskemme tällä kaudella 100+ maalia ja nyt löydämme itsemme ihmettelemässä kahta liigaottelua ilman ainoatakaan osumaa. En enää edes muista niitä puheita kun pohdimme mitä kun maaleja ei ehkä synnykään jokaisessa ottelussa 3+ keskiarvolla mutta sen tiedämme mitä se käytännössä tarkoittaa, valitettavasti.

Otan edelleen kiinni tuohon Gazidisin haastatteluun.. Uskokaa pois etten tunne mitään mielihyvää kun väitän että sain perusteluni sille kritiikille mitä osoitin Eduardo da Silvan suuntaan. Otan kiinni Gazidisin kommentteihin siksi että haluan kysyä onko meillä jokin moralisoiva ajatus solmia jatkosopimuksia.

Olin kriittinen Kroaatin otteisiin ja kyllä voin rehellisesti myöntää että uutinen Eduardon pitkästä jatkosopimuksesta ei ollut mikään huikea uutinen, ei se saanut minua tanssimaan pöydällä. Kysyn tehtiinkö sopimus siksi että se osaltaan auttaisi Dudua pelaamaan paremmin, olemaan parempi pelaaja? Tuntuu h*lvetti pahalta kirjoittaa tähän sävyyn mutta ei meidän tehtävä seurana ole jakaa mitään armopaloja tai yrittää motivoida pelaajia parempiin suorituksiin tarjoamalla rahakkaampaa sopimusta jos siihen ei ole perusteena vain ja ainoastaan se että pelaaja on nurmella rahakkaamman sopimuksensa ansainnut.

Tulemme jälleen kerran siihen omituiseen faktaan että me Arsenalissa olemme maksaneet kaikki nämä kuivatkin kaudet pelaajille samaa palkkaa kuin mitä ManU on maksanut omille pelaajilleen, erona se että ManU on voittanut mestaruuden kolmesti peräjälkeen. Kun Gazidis puhuu ostetusta menestyksestä, näiltä tarinoilta alkaa kadota pohja väistämättä jossain vaiheessa. Jos arvostankin suuresti meidän tapaa olla maksamatta megakorvauksia pelaajien ostamisessa, haluan samalla katsoa summia mitä nämä nykyiset pelaajat nostavat, pelaajat joiden piti eilen osoittaa että projektin on aika tuottaa satoa.

Muistatteko miten Emmanuel Ad*bayor sai tahtonsa läpi palkka-asioissa? Väitän että siinä missä meillä on terveitä ja kunnioitettavia periaatteita joukkueen rakentamisessa, mahtuu mukaan myös vähintään kyseenalaisia tomintatapoja. Jossain vaiheessa viimeistään meidän on pakko herätä siihen todellisuuteen että lopulta vain menestys on se joka luo menestystä. Meidän on herättävä siihen todellisuuteen, tai pyrittävä siihen että Eduardot ja Denilsonit ovat tyytyväisiä kun saavat pelata menestyvässä joukkueessa, ei niin että taskussa on rahakas sopimus joka ei lopulta aseta pelaajalle enää niin suurta vaatimustasoa.

En tiedä osasinko tuoda julki sen mikä eilisessä tappiossa otti niin koville mutta jotenkin kaikki se toivo ja usko mihin Arsene oli minut saanut johdateltua tuntui katoavan yhdessä hetkessä, yhdessä ottelussa savuna ilmaan. Aivan kuin totuus olisi iskenyt siinä määrin märällä rätillä päin kasvoja etten yhtäkkiä enää kyennytkään näkemään että joukkue on mennyt eteenpäin ja että olisimme olleet valmiita eilen, emme enää poikia. Aivan kuin mikään ei olisi muuttunut lainkaan, me olemme edelleen me, lupaava projketi mutta ManU ja Chelsea ratkovat kumpi voittaa Valioliigan mestaruuden.

Kun mietin eilistä peliä en osaa sanoa montako pelaajaa vajaa me olemme menestyksestä. Totesin jo aiemmin etten olisi uskonut kuinka paljon yhden pelaajan, tässä tapauksessa Robin van Persien menetys näkyy pelaamisessamme. Jos on Liverpoolilla Torresin jälkeen vaihtoehtona N’Gog ja seuraukset kaikkien nähtävissä, en kyllä uskalla tehdä suurta eroa meidän tilanteeseen, valitettavasti.

Arsene on tehnyt hyvää työtä siinä että minä uskon Eduardon, Walcottin tai Velan olevan valmiita vaikka todellisuudessa he eivät sitä ole. Ja vielä on yksi jonka tiedätte olevan allekirjoittaneelle lähes pyhää, Nicklas Bendtner. Tällaisen todellisuuden kohtaamisen hetkellä kuten eilen tulee vain sellainen kiusallinen olo että epäonnistumisen pelko tai se usko, se usko minkä Arsene on saanut läpi niin meille kannattajille kuin pelaajille, siltä katoaa pohja.

Kulunut sanonta kertoo että olet niin hyvä kuin heikoin lenkkisi vai miten se meni mutta joka tapauksessa Eduardo ja Denilson eivät ole valmiita vastaamaan haasteeseen. Dudulta valitettavasti hieman pelkäsin odottaa nähdyn kaltaista mutta Denilson oli uskomaton pettymys. On lähes pöyristyttävää että juuri loukkaantumisesta toipunut pelaaja saa heti Sunderland pelin jälkeen paikan myös kärkiotteluun, managerin luottamuksen ja näemme kentällä niin laiskasti hölkkäävän pelaajan joka oikeasti näytti siltä kuin mielessä olisi jo ennen peliä ollut suunnitelmat mitä tehdä illalla kun pääsee kuluttamaan palkkaa minkä seura maksaa.

Olen tällä hetkellä aivan h*lvetin pettynyt ja ymmärrän itsekin että saatan kuulostaa aavistuksen liian dramaattiselta tai jopa julmalta juuri nyt muutamissa ’tuomioissa’. Mutta yhtä lailla en olisi rehellinen jos jättäisin jotain sanomatta tai yrittäisin väkisin kaunistella asioita, Chelsea jyräsi meidät eilen.

On myös paikallaan antaa kiitos Canal Plussan studioon Stuart Baxterille. Wenger saattoi hyvinkin sanoa ottelun jälkeen mitä sanoi, käykää ihmeessä katsomassa viralliselta taholta, SKYlta, BBC:ltä.. mistä tahansa mutta Baxter kertoi jutelleensa ennen ottelua Arsenen kanssa ja tämä oli todennut että tappio tietäisi mestaruuden tavoittelun olevan mahdotonta. Tiedättekö, se osoittaa että Arsene kyllä tietää missä me menemme vaikka julkisesti muuta sanookin. Erm, pitäisikö Baxterin paljastuksen sitten lohduttaa, oh dear.

”I believe at the moment they (Chelsea) are in a very strong position, but this team, for me, they can drop points.  I’m convinced of that. That’s an impression I have. I am entitled to have one.”

I’m entitled to have one too! Tiedän että meillä on seurassa jollain tapaa mentaliteetti ’isä ja pojat’. Tämä mentaliteetti tarkoittaa meidän tapauksessa sitä ettemme kuule käytännössä koskaan mitään kritiikkiä managerilta pelaajille. En tietenkään tiedä mitä pukukopissa tapahtuu mutta julkisesti syy on aina jossain muualla kuin joukkueessa, pelaajissa. Minä alan valitettavasti kallistua vahvasti siihen etteivät pelaajat itsekään usko enää koskaan että syy voisi ollakaan heissä, hehän ansaitsevatkin niin paljon ettei syy voisi mitenkään ollakaan heissä, ei huonoille tai keskivertopelaajille voida maksaa sellaisia summia.

Nostan nyt kissan pöydälle ja sanon että tämä projekti pitää herättää henkiin tekemällä muutamia siirtoja, ei tarjoamalla kaikille vain uutta ja rahakkaampaa sopimusta. Meillä on edelleen tappion hetkelläkin hyvä pohja mihin rakentaa, loistava pohja jos totta puhutaan. En odota suuria muutoksia tammikuussa mutta jollain tapaa haluaisin nähdä viestin seurajohdon suunnalta että vapaamatkustajien aika on ohi, kukaan ei voi pitää palkkaansa etukäteen ansaittuna.

Nimistä ehdimme keskustella vielä koko kauden mutta Denilson, Diaby, Rosicky, Eduardo, Vela, Eboue, jopa Theo ja toki pari topparia.. En välttämättä tarkoittanut konkreettisesti jokaista mutta tämä projekti, tämä joukkue pitää herättää jotenkin henkiin, muutenkin kuin tarjoamalla uusia ja rahakkaampia sopimuksia.

Surullinen marraskuu on sitten pelien osalta takana ja surullinen on saldokin. Otteluita kuukauteen mahtui tällä kertaa vain viisi joista kolme voittoa ja kaksi tappiota. Oleellista on kuitenkin se että Valioliigaotteluita näistä viidestä oli kolme ja voitimme vain yhden, Wolvesin. En uskalla edes arvuutella koko saldoa mikäli kaksi muuta ottelua eivät olisi olleet Mestareiden liigan kotiotteluita sellaisia suurseuroja kuten AZ Alkmaaria ja Standard Liegeä vastaan.

Seuraavaksi ManCity liigacupissa ylihuomenna keskiviikkona ja eilisen pettymyksen jälkeen olen täysin kuutamolla mitä Wenger tuosta ottelusta, sen tärkeydestä miettii. Lisätään tähän kenties heikoin arpaonni Englannin Cupissa, kohtaamme Hammersin Upton Parkilla ja Arsenella on varmasti useampi kuin kuin kolme ajatusta mielessä. Olen täysin v*tun vakuuttunut että manageri on vähintään yhtä tyrmistyneen pettynyt kuin allekirjoittanut eilisen jälkeen mutta milloin hän reagoi siihen järeämmin keinoin?

Tiedän edelleen että olin tänään jyrkkä mielipiteissäni. Mutta tiedän h*lvetti senkin että minulla on edessä rasittavan kiireinen yövuoroviikko pienellä palkalla ja jos en ole tehtävieni tasalla, saan kyllä palautetta siitä. Tiedän senkin että meillä on vielä paljon mistä pelata ja pelejä ylipäätään niin paljon tälle kaudelle että olisi itsemurha luovuttaa. Milloin herään tästä masennuksesta ajattelemaan positiivisesti näitä tulevia pelejä, en tiedä mutta sitä odotellessa.. Olemme edelleen nyt ja ikuisesti Arsenal!