Daydreaming

Eilen vedettiin ansaitusti hieman happea ennen kuin pelit jatkuvat heti huomenna tahdin ollessa hurja, neljä ottelua kahdentoista päivän aikana. Sanomattakin selvää että meidän levyseppähitsaajan (allekirjoittaneella ei ole mitään levyseppähitsaajia vastaan, päinvastoin) koulutuksen saaneilla fysioilla pitää kiirettä.

Tilanne on oikeastaan surkuhupainen, ei päivää ilman uusia loukkaantumisia noin karrikoiden ja käynnissä on eräällä tapaa kissa ja hiiri leikki kun saamme arvuutella montako poistuu vahvuudesta ja moniko palaa. Kun kokoonpano harjoituksissa vaihtuu kuin David Beckhamin hiusmuoti, puhumattakaan niistä jotka tuskin harjoittelevat nyt lainkaan ollakseen juuri ja juuri pelikuntoisia, tilanne on kaikkea muuta kuin optimaalinen kun Valioliigassa ratkotaan isoja asioita.

Tuskin Arsene Wenger tarkoituksella kuulostaa surkuhupaisalta mutta ainakin allekirjoittaneen korvaan se siltä kuulostaa. Kun kuuntelin managerin kertovan lähes tyytyväisenä että sunnuntain ottelusta selvittiin vain yhdellä uhrilla, Fran Meridalla, en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tai sitten Arsene oli vain niin ylen tyytyväinen saadessaan kertoa että saldo kokonaisuudessaan on positiivinen kohti huomista, Denilson ja Theo palaavat ruotuun, 2-1 jo tässä vaiheessa, loistavaa!

Managerilla oli aihetta hymyyn siksikin että Robin van Persien sairaspäiväkirjasta paljastui että Hollantilainen on aikataulussa joka lupailee paluuta viheriöille huhtikuun puolivälissä. Jos totta puhutaan ja mikäli uutinen pitää paikkansa, asiaa ei kannata suinkaan vähätellä, ei vaikka huhtikuu tuntuukin kovin kaukaiselta. Kuka tietää, Robin voisi olla pelikuntoinen neljään viimeiseen liigaotteluun ja potentiaalisiin Mestareiden liigan välieriin ja jos asiat ovat sujuneet käsikirjoituksen mukaan, myös Englannin cupin finaaliin.

Pidättäydyn edelleen pessimistisenä mitä tulee mahdollisiin vahvistuksiin kuluvan kuun aikana mutta kuka tietää, ehkä tieto van Persien paluusta vielä tositoimiin kuluvan kauden aikana ja mikä kenties kaikkein olennasinta, mahdollinen sarjan kärkisija huomenna, ehkä, ehkä ahneus vie voiton jopa Arsenen kaiken kokeneessa ja nähneessä mielessä.

Tästä päästäänkin päivän otsikkoon. Tiesin kyllä tilanteen varsin hyvin, tiesin mitä meillä on panoksena huomenna, mutta en silti ollut katsonut sarjataulukkoa mustana valkoisella ennen kuin eilen. Ja kun sen tein, en meinannut saada katsettani irti lainkaan, olin takuulla typerä näky tuijottaessani liikkumatta ja hengittämättä taulukkoa varmasti viisi minuuttia evänkään värähtämättä. Haaveilin.

Sillä hetkellä mielen valtasi uskomaton tunne, tunne jota juuri silloin ei pilannut edes ajatus Chiellinin marraskuisesta taklauksesta Robinin nilkoille, ei Samir Nasrin ’ihan tavallinen kolmiviikkoinen’, ei v*ttu edes ajatus Matthew Taylorista ja Kevin Daviesista huomenna Grovella. Väliin mahtuu ehkäpä odottava tunnelma ennen viime kauden Mestareiden liigan välieriä mutta siitäkin huolimatta tuntuu että pitää lähes tasan kaksi vuotta taaksepäin kauteen 2007/2008 kun olimme helmikuussa viiden pisteen karkumatkalla liigassa.

Nyt emme ole karkumatkalla, emme h*lvetti edes liigan kärjessä mutta niin vaikeita viimeiset vuodet kaikkine vastoinkäymisineen ovat olleet että suotakoon meille toivo paremmasta, jostain mikä tuntui vielä reilu puolitoista kuukautta sitten täydelliseltä utopialta. Minulla ei ole hajuakaan onko pelaajilla tällä tasolla tällaisia tunteita, niin professionaaleja kun ovat, mutta toivon todella että on, tunne on h*lvetin hyvä. Luotan inhimillisyyteen ja jos minä kannattajana saan kylmänväreitä tilanteesta, miksei pelaajatkin? Uskoani pönkittää sekin että tämä nuori ryhmä on ollut yhdessä niin pitkään ja käynyt valtaosin läpi samaa h*lvettiä kuin sinä tai minä. Pahoittelut termistä h*lvetti tässä yhteydessä mutta siltä se on valitettavan paljon välillä tuntunut. Arsene:

”Our motivation will be 100 per cent and we know that we are in a quite interesting position, that nobody expected us to be. We have the belief. When the season started, we were not all convinced in our squad maybe that we could be where we are today. Now that we are there, we want to have a go. We have to be completely focused. Of course it will mean something to the players to go top on Wednesday.”

Edelleen sarjataulukon ääressä unelmoidessani en ymmärtänyt sitäkään ennen kuin näin mustaa valkoisella että ero neljättä sijaa pitävään Sp*rsiin venähti todellakin jo peräti seitsemään pisteeseen. Sp*rsin pelatessa huomenna Poolin vieraana, tuo ero voi kasvaa jo kymmeneen. Ymmärrän että jossain määrin liian pitkälle menevää spekulointia vetää mukaan jo Pool ja Sp*rs mutta tuntuisi hölmöltä jos nuori joukkueemme ei saisi siitäkin itseluottamusta että ero takaa-ajajiin on kasvanut näinkin suureksi.

Loukkaantumiset ovat asia erikseen mutta siihen en jaksa uskoa että tästä ryhmästä joka ei ole voittanut mitään vuosiin, suurin osa ei koskaan, suhtautuisi tilanteeseen mitenkään muuten kuin nöyrästi, jalat maassa ja täysin keskittyneesti. Olen siis vakuuttunut että ajatus siitä että kuulumme kärkitrioon, olemme siellä paikkamme ansainneet ja itse sinne tiemme raivanneet, emmekä taistele paikasta neljän joukkoon yhdessä neljän muun kanssa.. Haluan olla varma että joukkueemme on tarpeeksi kypsä käsittelemään paikkamme kärkitriossa ja saamaan siitä vain lisää nälkää ja itseluottamusta.

Bacary Sagna:

”We have to think about Wednesday’s game against Bolton and we have to take maximum advantage if we want to be champions. It will be good for us (to go top) but we would still have 16 games to win the Premier League – it will not be decided on Wednesday so we have to make sure we carry on winning.”

Kun olen päässyt tähän asti tänään, lukenut kaikki mahdolliset ylistykset mitä tulee Valioliigan parhaaseen pelaajaan, enkä tarkoita Matthew Tayloria, en edes Didier Drogbaa.. Niin, tässä vaiheessa mieleen iskee puistattavasti loukkaantumiset, asia joka piinaa allekirjoittanutta joka päivä, saa minut nukkumaan huonosti ja asia joka ei poistu ajatuksistani kuin viideksi ihanaksi minuutiksi kun jään tuijottamaan sarjataulukkoa. Ei h*lvetissä kaaduta ainakaan loukkaantumisiin, eihän Arsene, eikä manageriin kuten Juha eilen kommentissaan asian käänsi.

Me Goonerit olemme saaneet lukea kovasti mielenkiintoisia artikkeleita ja faktaa ManUn taloudellisesta ahdingosta. Eilen tuossa ahdingossa kääntyi jälleen uusi lehti. Unohtakaamme että seura joutuu pahimmassa tapauksessa myymään stadioninsa ja harjoituskeskuksensa, heidän oma Supporters’ Trust meni niin pitkälle että saimme kuulla ajatuksen että Fergusonin pitäisi erota protestina Glazereille, huh! Jokainen voi edes yrittää peilata tilannetta jos vastaavaa kuultaisiin meidän leirissä, ManU on kirjaimellisesti kusessa. Että me suunniteltaisiin protestimarssia jonka äänitorvena olisi sanotaan Dennis Bergkamp, haha! Tulemme näkemään tällä kaudella vielä h*lvetin paljon punaisemman Sir Alexin kentän laidalla ja se tuntuu herkulliselta ajatukselta.

Philippe Senderos is a Bhoy?

Tiedän tiedän, meidät yhdistettiin eilen uuteen Tony Adamsiin, uuteen Cesciin ja erääseen raskaana olevaan naiseen joka sisällä kasvaa hyvää vauhtia DNA a’la Charlie George mutta saatte googlata ne uutiset ihan itse. Blogisti on hyvällä tuulella, vatsassa kutisee perhosia joita en muistanut enää olevan olemassa, I just..

..HATE PULLED HAMSTRINGS, THIGH STRAINS, ANKLE SPRAINS…

0 thoughts on “Daydreaming

  1. Ei saatana… Ja todennäköisesti tuo vielä toteutuu.
    Vielä kun Henry houkutellaan $hittyyn, alan katella vintiltä kestäviä kattoparruja sillä silmällä…

  2. Rahan voima on valtava. Sen on Shittyn sheikki näyttänyt. Kuinkahan moni Shittyn viime kesänä ja tän tammikuun aikana hankkimista (ja vielä hankittavista) pelaajista olis siirtynyt Cityyn esimerkiks kaksi vuotta sitten? Ei ainutkaan.

    Huhtikuun kotipeli Cityä vastaan on vähintäänkin mielenkiintoinen ja tunteikas jos meitä vastassa ovat Kolo, Adewhore, Paddy ja ehkä Flamsterikin. Aika hurja juttu.

  3. Tulee vaan mieleen mitä helvettiä shitty näillä kaikilla miehillä edes tekee. Alkaa keskikentälle olla joka pelipaikalle jo kolme ukkoa?
    Tietysti ku rahaa on ja pelaajat agentteineen ovat nykyään niin ahneita niin mikä ettei.

    Shitty jatkaa nousuaan inhokkilistalla ja on omalla sellaisellani jo ohittanut saman kaupungin punapaidat.

  4. Vieiran siirron vielä pystyi jotenkin sulattamaan, mutta jos myös Flamini menee Cityyn niin se on jo liikaa. Flamini olisi juuri se mitä tällä hetkellä tarvitaan. Nyt kun Wenger aloitti vanhojen pelaajien takaisin ottamisen niin seuraava ja paras kohde olisi ehdottomasti juuri Flamini. Valitettavasti tämä ei vain tule tapahtumaan.

  5. Tämäkin case on tätä agenttien ja ahneiden pelaajien normivedätystä ja hyvin todennäköisesti Flamster siirtyy Shittyyn ennen tammikuun loppua. Prosentit 65-35 Flamsterin Shittyyn siirtymisen puolesta. Raha ratkaisee. Valitettavasti.

    Niinhän se taisi ratkaista Flaminin AC Milaniinkin siirron. Arsu tarjos tuolloin jotain, mutta se ei riittänyt Flaminille vaan hän lähti isomman tilipussin perään Italiaan. Korjatkaa jos olen väärässä.

  6. Jep, Tapsa, flamsterille tarjottiin jatkosopparia keväällä -08, mutta hän ei sitä hyväksynyt ja lähti ilman siirtokorvausta, kun soppari päättyi – eli AW ei varmasti osta tällaista pelaajaa takaisin. Eikä pidäkään ostaa, vaikka heppu pelasi hienon viimeisen kauden.

  7. AW on jo kerinny tyrmäämään viimeisimmät huhut zagrebin kroaattikärjen siirtymisestä Grovelle. Arsene-sedällä onkin ollut hommaa näiden huhujen alasampumisessa, eihän me ketään tulla enään hankkimaan ; (

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s