Itku pitkästä ilosta

Itku kyllä, pitkästä ilosta en niinkään mene takuuseen. Sovitaan että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, taistelu pokaalista, jostain pokaalista. Olo on edelleen täysin tyhjä ja vaikealta tuntuu katsoa totuutta silmiin. Kyllä, tiedän että teoriassa.. En vain tunne oloani kovin teoreettiseksi, toisin sanoen en sitten kaiketi ole teoreetikko. H*lvetti, lapsesta saakka toivoin aina että minusta olisi tullut arvostettu teoreetikko, suurmies. Hmm, blogeetikko?

Jätin eilen uutisten läpikäymisen vähemmälle, jo pelkät otsikot ahdistivat. Silmäilin sen sijaan kolleegoiden blogeja ja niiden kommentointia, olemmeko sotatilassa ajattelin. Allekirjoittanut ei ole AKB (Arsene knows best), muttei myöskään anti-AKB, näin ainakin itse asian tulkitsen. En jaksa uskoa että nyt ajoittain varsin tiukaksikin edennyt ’mitä minä sanoin’ -väittely johtaisi mihinkään ja jargonia tai ei mutta keskustelussa tulisi pyrkiä rakentavuuteen. Isossa kuvassa – joka lopulta henkilöityy Arsene Wengeriin – on kuitenkin ongelma, kuunteleeko manageri ketään? Tästähän tässä nyt on kysymys;

”We lost a game we couldn’t afford to lose in the title race. That shows that we’re not mature enough because you can’t afford to lose this type of game if you want to win the championship.”

Muistetaan se että Arsene on sanonut ettei hänellä ole mitään kritiikkiä vastaan, päinvastoin. Hän on toistuvasti todennut että tuomitakin saa, mutta vasta kun on tuomioiden aika, eli kauden päätyttyä milloin on analyysien aika. Olkoon neljä kierrosta jäljellä, teen tämän nyt täysin tarkoituksella, se olkoon viimeinen epätoivoinen yritys. Kausi ON ohi, pokaalia ei tule! Ymmärsittekö epätoivoisuuden? Laitan panokseksi sen että joudun täydellisen naurunalaiseksi jos tapahtuisi ihme. Okei, kovin on pienet panokset mutta blogisti onkin mammari joka ei harrasta uhkapeliä.

Arsene on siis jopa kannustanut kriittisyyteen kunhan se on perusteltua ja rakentavaa, yritän. Mutta joudun toistamaan, se on kovin hankalaa ja lipsahtaa helposti rakentamattomaksi tai huonosti perustelluksi koska päähenkilö, kritiikin kohde vaikuttaa henkilöltä joka ei lopulta kuuntele ketään vaan toimii niin itsenäisesti (jääräpäisesti) kuin managerimme toimii, siitäkin huolimatta että sanoo kritiikinkin olevan tervetullutta. Pidän hyvänä että Wenger sanoi sen mitä yllä siteerasin. Kysymys kuuluu miksi ja siihen kysymykseen Arsenen täytyy löytää vastaus.

Edelleen viileänä, kärsivällisenä ja luottavaisena pysymistä hankaloittaa se että välillä tunnen etteivät ’säännöt’ ole tasapuoliset. Haluaisin nöyrästi kunnioittaa seuramme kaikkien aikojen managerin toivetta pitää suu supussa ja pysyä kärsivällisenä. Minun on turha alkaa käydä tässä läpi listaa kaikista niistä lupauksista mitä olemme saaneet kuulla jo pelkästään kuluneen vajaan vuoden aikana. Ymmärrän vallan mainiosti ettei kilpaurheilussa menestymisestä voi antaa konkreettisia lupauksia, muuttuvia tekijöitä on lukematon määrä. Jälleen ongelma, Arsene erehtyi antamaan lähes konkreettisen lupauksen toteamalla olevansa vakuuttunut siitä että tänä vuonna tämä joukkue juhlii pokaalia. Lopulta saimme kuulla jotain hämmentävää:

”We’re here to win trophies. But it depends on what you call trophies. Is it the Champions League, the Premier League, the League Cup? If you win the League Cup, for me, you cannot say that you win trophies.”

En ole nyt varma kenelle yritän tässä perustella jotain tai mitään.. itselleni, teille lukijoille, managerille..? Se ei liene oleellista, mutta tästä syystä koen etteivät pelisäännöt keskustelulle ole tasapuoliset.

Mainitsin edellä kilpaurheilun, mahdottomat lupaukset ja muuttuvat tekijät. Olemme saaneet kerta toisensa jälkeen kuulla miten henkisesti vahva joukkueemme on. Saimme valmistautua kauden tärkeimpään otteluun kahdeksan päivää ja vastustajan 120 minuuttia huhtikuisella Veikkausliiganurmella ja siitä palkintona vielä kaiken kruunuksi nolo tappio, pöytä oli katettu. Nyt on kyse huippuammattilaisista, siis pitäisi olla, se ei voi olla mahdollista että pöytä oli liiankin hyvin katettu. Jos siis ymmärrän täysin ettei menestystä voi luvata, Arsenella on kuitenkin kaikki valta vaikuttaa niihin muuttuviin tekijöihin ja nyt yhtälö petti.

Aletaanko edes lähestyä asian ydintä? Heh, älkää pelätkö, allekirjoittanut ei sitä löydä, puhutaan loputtomasta etsinnästä ja minä olen harrastelijametsästäjä, lajina hakuammunta. Jokin meni joka tapauksessa pieleen ja manageri joutui sen myöntämään. Yksi tärkeä kysymys täytyy olla sekin tuliko asia Arsenelle yllätyksenä vai seisoiko hän vilpittömästi sanojensa takana kun puhui meille joukkueen raudanlujasta henkisestä vahvuudesta. Lievä synninpäästö jos Arsene on ollut vilpitön, asia jonka tietää tosin vain hän itse. Minä tottakai toivon että manageri on ollut vilpitön, ilman muuta. Muuten se tarkoittaisi että kannattajia on huijattu ja mikä vielä olennaisempaa, se tarkoittaisi kaiketi että mahdollisuudet muutoksiin olisivat vieläkin vähäisemmät.

Mieleni tulvii suuria kysymyksiä kuin pieni Islannin saarivaltio tuhkaa taivaalle, tällaisella hetkellä, tällaisen tappion ja pettymyksen jälkeen. Kaiken edellisenkin filosofoinnin jälkeen kysyn itseltäni uskonko siihen että jo useamman päivän vaatimaani tuuletusta tullaan kesällä näkemään. Antoiko Sp*rs tappio managerille jotain sellaista ’tietoa’ että hän taipuisi edelleen toivottavasti vilpittömässä uskossaan? Löydän itseni jälleen uuden pulmallisen kysymyksen ja pohdinnan ääreltä. Kysyn itseltäni onko Arsene mennyt lupauksineen liian pitkälle, niin pitkälle että se alkaa oikeasti vaikuttaa omaan luottamukseeni manageria kohtaan. Jaa-a, sen voin ainakin taata että olen aiempaa termiä käyttäen vilpitön pohdinnoissani.

Tiedätte varsin hyvin että allekirjoittanut toivoo nimenomaa Arsenen johdattavan joukkueemme menestykseen, sitäkin toivoin edelleen vilpittömästi että project youth olisi muodostunut jymymenestykseksi mutta mutta mutta.. ’Muttia’ ja ’jossia’ alkaa tulla lisää ja jossain se raja tulee vastaan. Tässähän me kannattajat sitten eroamme toisistamme, toisilla tuo raja on jo tullut vastaan, joillakin jo pidempi aika sitten. Toisessa ääripäässä sitten niitäkin joilla raja ei tule koskaan vastaan, niillä jotka mielellään muistelevat vuosikymmeniä taaksepäin ja niitä joille Arsenen saavutukset takaavat managerin koskemattomuuden. Olenkohan väärässä jos epäilen että näistä kärsimättömimmistä kannattajista moni on sellainen joka ei ole edes kokenut muuta kuin Arsenen aikakautta, sellaisiakin joille liigatappio Sp*rsille oli ennenkokematonta. Tehtäköön tiettäväksi että blogistin papereissa Gooneri on Gooneri, siihen ei kannatusvuodet tee eroa. Tekisi mieli sanoa päinvastoin, uusi Gooneri on tulevaisuutta ja jatkuvuutta. Tästähän olen täälläkin kantanut huolta peilaten joukkueen menestykseen, uskaltaisin väittää että maailmaan on viime vuosina ’syntynyt’ liiaksi pieniä vihreitä poikia ja tyttöjä, tunnetaan myös nimellä Shrek.

Pysyttekö enää lainkaan kärryillä? Haha, allekirjoittanut tipahti kyydistä pohkeensa pahasti venäyttäen jo hyvä tovi sitten. Minä en ole vaatimassa managerin päätä vadille (vielä), päinvastoin. Minä vaadin tuuletusta joukkueessa ja vaadin sitä jo ennen keskiviikon tappiota. Vaikka tekisimme vielä Copperfieldit niin vaatisin sittenkin tuuletusta sillä Copperfieldejä tuskin nähdään tällä kaudella saati että joka kausi. Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta uskon että useimpien Goonereiden näkemykset joukkueen vapaamatkustajista käyvät yksiin. Yhtä lailla uskon että yksiin käy näkemykset pelipaikoista mihin toivomme vahvistusta. Mahdolliset vahvistukset, nimiin en tässä kohtaa mene, niillä meillä on pian aikaa pohdiskella ruhtinaallisesti. Joskin arvokisakesä edessä ja inflaatio väistämätön. Kuinka huikeaa olisikaan saada nimet papereihin kun kausi on paketissa ja saisimme kirmata kesälaitumille vailla pienintäkään stressiä loputtomasta spekuloinnista ja odotuksesta, ai ei.

Olennaista olisi nyt että tilanne kartoitetaan tarkasti niiden osalta jotka palkkalistoilla jo ovat, kuka jatkaa, kuka ei. Aivan ensimmäiseksi toivoisin että kaikki, myös manageri, tai ennen kaikkea manageri luopuu ’projektista’, aletaan puhua joukkueesta. Toivon etten kuule enää toistamiseen Arsenen parin viikon takaista termiä ’kehitysvaihe’, on aika ’synnyttää’ valmis joukkue. En sitä paitsi näe miksi ylipäätään pitäisi hakata päätä seinään projektin nimissä, muutaman vuoden kuluttua kun muistelemme tätä projektivaihetta, huomaamme että se onnistui lopulta yli odotusten kun säilytimme paikkamme Valioliigan eliitissä, vaikkakin ilman pokaaleita. Uusi stadion on totta ja pian se on maksettukin, seuran talous on erinomaisella pohjalla, eikö voida sopia että project youth on tehnyt tehtävänsä ja nyt meillä on vara siirtyä seuraavaan vaiheeseen, pokaalivaiheeseen.

Sanoin jo aiemmin että korvistani sylkee tuhkaa, siksi en pysy kahden sormen pikakirjoituksella tahdissa mukana ja tiedän hyppiväni aiheesta toiseen ja lopputulos voi hyvinkin vaikuttaa varsin sekavalta. Ja koska tunnette huumorintajuni, on pakko lisätä että jos työntäisin ne kaksi sormea korviini estääkseni tuhkaa tulvimasta lentoliikennettä kiusaamaan, silloin olisin luonnollisesti pakotettu lopettamaan kirjoittamisen.

Hmmm..

Älkää kysykö, ei, en puhu nyt huumorintajusta vaan siitä mitä olin sanomassa? Toivon että ei tietenkään pelkästään Sp*rs tappio, vaan koko pian päättyvä kausi on mennyt Arsenelta plussia ja miinuksia piirrellen. Arsene taipui lopulta toissapäivänä sanomaan ääneen sen mikä ääneen pitikin sanoa, kiitos siitä. Toivon ettei lähes koko joukkueen allekirjoittamat jatkosopimukset kuluneen vuoden aikana tarkoita automaattisesti mitään, tiedätte mitä ajan takaa. Haluan olla vakuuttunut, viimeistään tämän Arsenen alun siteerauksen jälkeen että manageri ymmärtää joukkueen vahvistamisen olevan täysin selvää ollaksemme tulevallakin kaudella mukana taistelussa mestaruudesta. Jos (ja kun) näin, se tarkoittaa samalla sitä että osan nykyisistä pelaajista ura jatkuu toisaalla. Hyvä niin, niin pitääkin olla ja edelleen toivon että tee ja sympatia laitetaan päätösten hetkellä syrjään. Meillä tuskin on pelaajaa (miinus Andrei, Sol ja rollaattori S) joka ei olisi puhunut ’isä Arsenesta’. Isän pitää olla nyt tiukka ja lopettaa ’räkänokkapoikien’ elättäminen. Ei edelleenkään tämän päivityksen yhteydessä nimiä, karkealla seulalla ne ovat jo seulottu.

Näen valoa, itse asiassa tunnen nähneeni sitä nyt hetken. Olen jostain onnistunut rakentamaan itselleni harhakuv.. vision että Arsene tulee tuulettamaan ryhmää tänä kesänä. Ehkäpä jatkosopimuksetkin olivat osa taktiikkaa, Wenger halusi nähdä kaikki niin samalla viivalla kuin mahdollista, erottaa jyvät akanoista, vaikuttaako turvattu tulevaisuus (sopimus) työmoraaliin jne jne. Edelleen olemme nyt saaneet nähdä paljon selkeämpää nokkimisjärjestystä Arsenen papereissa, pelaajia joita ei ole nähty käytännössä lainkaan ja pelaajia joiden peluuttaminen on viitannut jopa aavistuksen ’testaamiseen’, tulevaisuuden arvioimiseen. Tulemmeko kokemaan kesän jota ei olla koettu sitten.. en muista. Tai entäpä tällainen havainto jota eilen töissä mielessäni piirtelin ja jonka nyt esitän mustana valkoisella. Sp*rs vs Project Youth (11 eniten peliaikaa):

Almunia, ensi kuussa 33, 161 (esiintymistä Arsenal paidassa)

Clichy, heinäkuussa 25, 217 (Arsenal)

Silvestre, elokuussa 33, 278 ottelua Englannin kentillä

Campbell.. tiedämme kaiken oleellisen

Sagna, 27, 129 (Arsenal)

Diaby, ensi kuussa 24, 134 (Arsenal)

Nasri, kesäkuussa 23, jo nyt 74 (Arsenal), tähti jo Marseille’ssa

Denilson, vasta 22 mutta jo 121 (Arsenal)

Rosicky, 30

Bendtner, 22, 122 (Arsenal)

Eboue, kesäkuussa 27, 183 (Arsenal)

Mitäkö tällä halusin kertoa, ehkä se nyt ’paperille piirrettynä’ näyttää aavistuksen hölmömmältä kuin kuvittelin mutta ensimmäisenä tulee mieleen keski-ikä joka kipuaa yli 27:n. Toisekseen yritin tuoda esiin ja kyseenalaistaa sitä voimmeko puhua enää mistään kehitysvaiheesta? Denilson ja Bendy, molemmat ovat juuri lunastaneet oikeuden päästä sisään lähes jokaiseen baariin mutta molemmilla otteluita jo yli 120, kokemattomia? Wenger sai mielestäni todistaa keskiviikkona kentällä lopulta varsin paljon nähneitä pelimiehiä ja siitä huolimatta, kauden tärkeimmässä ottelussa Campbell ex-vastustajana oli ylitse muiden ja ehkä sitten Clichy komppasi kaikella tarmollaan ja tahtotilallaan.

Nyt ajautui lentokone tuhkapilveen, en millään saa kiinni niistä ajatuksista mitä edellisellä nyt typerältä tuntuvalla ajatuksella töissä visioin. En aio deletoida, ehkä sitten joku teistä saa aiheesta jotain ajatuksia. Tai ehkä sitten ihmettelin Rosickyn tulevaisuutta, ehkä sitä jos joku on valmis maksamaan Ebouesta 9 miljoonaa puntaa ja ehkä te minut tuntien sitä josko Denilson tuolla kokemuksella olisi kesän jälkeen jotain muuta kuin nyt, tai entä on / (mostly) off Diaby? Vai ajoinko sittenkin takaa sitä että kun olemme saaneet kausi (pettymys) toisensa jälkeen kuulla kuinka joukkue on jälleen seuraavalla kaudella kokeneempi, kypsempi ja valmiimpi.. voiko tuota väitettä enää niin helposti uskoa? Ramsey, Gibbs, Wilshire.. on muutamia poikkeuksellisia lahjakkuuksia joilla on potentiaalia harppauksiin mutta puhutaanko edellisenkään trion osalta kuitenkaan siitä että he olisivat niitä avainpelaajia joilla voitetaan pokaaleita, epäilen. He ovat kehitysvaiheessa ja heitäkin pitää olla mutta vain täydentämään valmista, oppimaan valmiilta.

Vielä loppuun sananen Peter Hill-Woodista. Olin jokseenkin tyrmistynyt eilen kun luin puheenjohtajan sammakon Fabregas’ta koskien. Olin samalla turhautunut ja vihainen siitä että meidän pitää lähettää jokin valiokunta anelemaan B*rcalta vakuuksia siitä etteivät he tulisi kolkuttelemaan ovellemme ostoaikeissa. No sanoin jo eilen etten sitä paitsi usko p*skan vertaa minkään valiokunnan muuttavan mitään kun peli Kataloniassa käy rumaksi. Jos mahdollista, nyt tunnen itseni lähes naurunalaiseksi sen jälkeen kun Txiki Begiristain ehätti lähes välittömästi kertomaan julkisuuteen että mitään sopimuksia ei ole tehty, jos (kun) Fabregas on ostoslistalla, se tehdään selväksi, eli epäilemättä tullaan tekemään selväksi.

Olen lähes sanaton, en millään haluaisi uskoa että ilmassa olisi niin paljon epävarmuutta että Hill-Wood olisi näin epätoivoinen. Toisaalta nyt kun olen lukenut puheenjohtajan epäilleen julkisesti josko Cesc mahtuisi edes B*rcan kokoonpanoon, edelleen lukenut ettei mitään sopimusta ole tehty vaikka Hill-Wood niin sanoi.. En olisi rehellinen itselleni enkä teille lukijoille jos väittäisin ettei pala noussut kurkkuun kun pohdiskelin josko toissapäivän tappio White Hart Lanella ei sittenkään tulisi olemaan se kauden suurin pettymys. Olemme saaneet tottua siihen ylellisyyteen että upea kapteenimme on toistuvasti tullut julkisuuteen lähes välittömästi kun kuohunta on alkanut. Tiedän että Cesc on sanonut että toistelu tuntuu turhalta jne jne mutta Wenger perusteli ennen Sp*rs peliä syitä siihen miksi Cesc pelaa meillä ensi kaudellakin, sitten tuli Hill-Wood typerine kommentteineen.. Cesc, please tell once again!

Kiitos! Jos joku on jaksanut lukea tähän asti, osaan kertoa enää että tähän meni koko eilinen ilta ja että olen suunnitellut viikonlopun varalle jotain aivan muuta kuin bloggausta, tuulettumista, heh! Kehokin, mutta ennen kaikkea mieli vaatii irtiottoa v*tun kaikesta. Jos oli pari päivää löysä kakka niin nyt sisällä kasvaa kivi joka syntyy ehkä vasta juhannuksen tienoilla. Sunnuntaina Wigan ja haluan löytää tuohon otteluun jotain fiilistä ja se ei tule ainakaan sillä jos jatkaisin linjalla jota tänään viljelin. Loppuun arvausleikki, tai paremmin kysymys joka liittyy siihen että ahdistaa ajatus Mikael Silvestren pelaamisesta Vermaeleninkin ilmoittauduttua nyt sairastuvalle, toisinkin voisi olla, kuka? Hyvä on, helppo, mutta niin sen pitää perjantaina ollakin, terapeuttista viikonloppua!

’He was an integral part of the club’s run to the Champions League Final by not conceding a goal throughout the entire group stage and knockout round while he was on the pitch.’

PS. Te jotka ette ole lukeneet eilisen kommentteja, mars, huikeaa!