Lähes äärirajoilla

Leppoisaa perjantaita te moraalittomat Goonerit! Noh, veronmaksajien ja pankkien tukeman B*rcelonan ’suulla’ olisin hyvin varovainen puhumaan moraalista. Se siitä. Kiitos Ville, allekirjoittaneella odottamattomia kiireitä. Tämä torstain iltapuhde on nyt käytettävä mahdollisimman tehokkaasti hyväksi sillä kalenteri ahdistaa ja yövuoroksi vaihtuu vielä työkuviotkin. Asiaan..

Kolme varauksella kallista pistettä keskiviikkona. En turhaan lähde kuitenkaan viiltämään ranteita auki tässä vaiheessa kun en tiedä Cescin ja Theon vammojen vakavuutta. Se tiedetään tätä kirjoittaessa että molemmat ovat varmuudella sivussa sunnuntain Liigacupin finaalista vaikka kapteeni oli valmis muuttamaan Colin Lewinin luokse sunnuntaihin saakka. Ihailtava asenne ja samalla tuntuu kammottavan pahalta Katalaanin puolesta.

”I dont know if I’ll make Sunday or not, but all I know is that from this moment to Sunday I won’t sleep if it’s necessary. I’ve waited too long to captain a final for Arsenal and I won’t give up till the last second.”

Kuten manageri totesi, joukkueen täytyy kyetä kääntämään tämä eduksi osoittamalla solidaarisuutta kapteenille, tärkeimmälle pelaajalle ja nuoresta iästään huolimatta jo lähes seuraikonin statuksen omaavalle Fabregas’lle. Pidetään nyt mielessä että Cesciä kohtalo v*tuttaa vielä h*lvetin paljon enemmän kuin meitä kannattajia. Samalla uskon vakaasti että jahka Samir Nasri saa valmistautua ja että harjoittelu tähtää Ranskalaisen pelaamiseen Cescin roolissa, hyvä finaalista tulee. B*rca ottelu on sitten haastavampi sikäli että tarvitsemme kyllä epäilemättä molemmat sankarimme kokoonpanoon.

Jos unohdetaan loukkaantumiset, pidin näkemästäni Stoke Cityä vastaan. Tottakai olisin pitänyt vielä enemmän jos Bendtner olisi tehnyt kuusi maalia ja kaunistellut loppunumerot seitsemään nollaan. Matkalla menestykseen tarvitaan kuitenkin tulosta vaihtelevin variaatioin ja mielestäni keskiviikko edusti tapaa joka voi vain vahvistaa itseluottamustamme. Voidaan toki sanoa että Potters Grovella kylässä ja viiden minuutin lisäaika aiheuttaa kotijoukkueen kannattajien keskuudessa kauhunsekaisia tunteita ei kuulosta järin mairittelevalta, mutta väitän sen palkinneen pelaajia ja palvelleen tarkoitusta pitkässä juoksussa.

Minkä verran ehkäpä sitten ’nihkeytenä’ näyttäytynyt pelaamisemme oli lopulta harkittua ja ennalta sovittua? Wenger painotti ottelun alla jopa erityisen paljon pallonhallintaa ja siinähän me onnistuimme kelvollisesti. Voihan nimittäin olla että ’normaali’ luovuutemme kärsi aavistuksen siitä ettemme ehkäpä lähtökohtaisesti pyrkineetkään niin hanakasti hyökkäämään vaan keskityimme enemmän välttämään mahdollisten Pottersien vastaiskujen mahdollisuutta.

Kalenterivuonna 2011 olemme pelanneet jo huikeat 15 ottelua ja ilman surullista ottelua St James’ Parkilla, uskallan olla ylpeä puolustuspelaamisemme parantumisesta, kiitos mm Wojciech Szczesnyn. Seitsemän kertaa vastustaja on nollattu tyystin ja seitsemän kertaa kaveri on onnistunut maalinteossa kerran. West Brom, Blackpool, Bolton, Stoke.. Vaikeita vierasotteluita luvassa vielä Valioliigassa ja kaikki potentiaalisia taisteluita puolustusmuureja vastaan joissa se yksi maali ja oman maalin puhtaana pitäminen takaa täydet sarjapisteet. Arsene oli mielestäni täysin aiheesta ylpeä pelaajistaan.

”We did the job in a very professional way. We were intelligent, calm, patient and overall I believe that we were resilient as well when Stoke had their strong moments because we didn’t give in when they did what they do very well.”

Sitkeys ja lannistumattomuus – allekirjoitan. Kun katsoin Alex Songin haastattelun ottelun jälkeen, Kamerunilaisesta oli helppo havaita miten raskas tämä ottelutahtimme todella on niin fyysisesti kuin henkisesti. Väsynyt mutta onnellinen, tuttu klisee urheilusta mutta niin osuvaa. Kiihkeä ottelutahti tarkoittaa lähes tauotonta latautumista ja valmistautumista ja tulosten saavuttaminen vaatii todellista sitkeyttä. Andrei Arshavin:

”I’m glad that we competently played defense, not allowing our opponent to create anything in front of our gate.”

Haluan nähdä keskiviikon voiton osoituksena selkeästä eteenpäin menosta, tämä joukkue haluaa silloinkin kun tekeminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Kuinka usein olemme saaneet vuosien varrella ihmetellä ManUn venyvän tuloksiin jotka palkitaan lopulta mestaruuskannulla siinä missä me olemme rimpuilleet, haranneet vastaan mutta lopulta on jouduttu taipumaan. Pidin siitä että Wenger puhui ottelun alla julkisesti pakkovoitosta, manageri on ylipäätään haastanut pelaajansa kuluvalla kaudella aivan eri tasolla kuin edellisillä. Niin, ehkei meillä ole sittenkään uskallettu puhua rehellisesti ja ääneen tavoitteista aiemmin.

Summa summarum, kolme pistettä – kiitos! Puhtaat paperit koko joukkueelle, se oli taisteluvoitto johon jokainen antoi panoksensa sanotaan sitten vaikka kykyjensä rajoissa kiitettävästi. En silti jaksa olla erityisesti ihmettelemättä Jack Wilsheren kypsyyttä. Nuori Englantilainen pelaa kuin kolmekymppinen Razor Parlour. Hän tekee pyyteettömästi töitä joukkueen eteen, ei häkelly mistään ja väitän nöyrästi aina täsmälleen Arsenen hänelle laatiman käsikirjoituksen mukaan. Niin loistavasti kuin keskikentän ykköstriomme parhaimmillaan suorittaa, nuoren Jackin rooli tässä palapelissä on täysin olennainen. Uskaltaisin mennä niin pitkälle että väitän hänen pitävän Songin ruodussa, tarjoten samalla kapteenille sen vapauden minkä Fabregas tarvitsee tuodakseen parhaalla mahdollisella tavalla visionääriytensä esiin.

Edelleen täytyy nostaa hattua joukkueelle siitä että enemmän ja vähemmän tässä alkaa olla Wembley kaikkien huulilla ja ajatuksissa. Sikäli kun ehdin viikonloppuna blogia päivittämään, sunnuntain finaalista lisää myöhemmin. Lähtökohta on joka tapauksessa kovasti erikoinen. Meitä pidetään itsestäänselvinä ennakkosuosikkeina, samalla edellisestä pokaalista on vierähtänyt lähes kuusi vuotta, eikä joukkueessa ole kuin kolme pelaajaa joilla on jokin muistikuva pokaalin voittamisesta Arsenalissa. Me kannamme joka tapauksessa suuremmat paineet harteillamme ja uskallettakoon sanoa sekin sitten reilusti ääneen ei vain Birminghamin suulla.

Eittämättä muutama uusinta kuten ensi tiistain Leyton Orient olisi voitu kovin mieluusti välttää, mutta hyvältä näyttää yhtä kaikki. Stoke voitto todella oli elintärkeä ManUn pelatessa kahdesti ennen viikonloppua viikon päästä, olemme kaikissa kilpailuissa edelleen mukana ja siitä lähdetään että ensimmäinen kilpailu mikä loppuun saatetaan päättyy meidän juhliin sunnuntaina Wembleyllä. Odotan suurella mielenkiinnolla iltapäivän lehdistötilaisuutta, ei vähiten kuullakseni päivityksen Cescin ja Theon loukkaantumisista.

Virallisilla sivuilla hieno kavalkadi tuoreimman Arsenal Magazinen sisällöstä. Turha linkittää, käykää itse toteamassa ellette sitä nyt jostain syystä ole jo tehneet. Peilaten nyt vaikkapa keskiviikon voittoon tai kotitappioihin niin West Bromille kuin Newcastlelle, van Persien ajatukset aiheuttivat kylmänväreitä:

”No game whatsoever is easy and that’s how it should be. In my opinion, the English league gives a football fan absolutely everything – you name it, it’s happening here. Anything can surprise you – games change, the quality is high, there are fantastic players, goals, effort, everything, it’s an all-round package.”

Totta joka sana ja vaikka syyt vaihtelevat, on vaikea keksiä enää ottelua mikä ei herättäisi intohimoja etukäteen. Olen kirjoittanut tästä lukuisia kertoja, Arsenen viileät suhteet useisiin kolleegoihin on erinomainen asia, se kiihdyttää meidän kannattajienkin tunteita. Ajatelkaa kuinka me inhoamme lukuisia seuroja vain siksi että puikoissa sattuu olemaan sanotaan Sam Allardyce. Ja me muistamme, miettikää Ryan Sh*wcross tai Martin Taylor. Ajatelkaa Evertonia.. Mmm, ei oikeastaan suuria tunteita mutta nyttemmin Arsene vs Moyes.

Lipsun siinä määrin aiheesta toiseen, että nyt on syytä kiirehtiä muiden askareiden pariin – ja niitä valitettavasti riittää. Palatakseni vielä alun moraalittomuuteen, en keksi monia asioita jotka kiinnostaisivat vähemmän kuin Sandro Rosellin näkemykset. Mutta asiaan sisältyy kyllä vakavampi, jopa kiusallinen puoli. Kyllä minä uskallan nimittäin rehellisesti myöntää että pitäisi olla innostunut kun seura hankkii jonkin nuoren lupaavan pelaajan kuten tämä Toral dude kaiketi on, mutta yhtä rehellisesti tunnustan etten jaksa enää kiinnostua juuri lainkaan.

Inflaation hammas on puraissut kiusallisen kipeästi, ajatellaan vaikkapa yhtä Japanin lupaavimmista nuorista pelaajista, Ryo Miyaichi. Valehtelisin jos väittäisin etteikö lähtökohtainen ajatus olisi puhtaasti taloudellinen, pelaajan lahjakkuus ei kyllä tee saa minussa aikaan vähäisintäkään liikehdintää. Tai Levantessa lainalla pelaav Wellington, jota jo nyt syytetään asennevammaisuudesta. Me tarjoamme näille nuorille mahdollisuuden alkaa miettiä minkä värisen Mercedeksen hankkia ja lopulta varsin harva Mercedes lopulta kaartaa Arsenalin ykkösjoukkueen harjoituksiin pitkällä tähtäimellä. Olisin valmis tarkistamaan politiikkaamme.

Hetki.. 38,1 ja suunta ylöspäin. Kuumeista viikonloppua – kuusi vuotta on absurdin pitkä aika kun sitä alkaa pohtia. Miettikää missä olitte, mitä teitte elämässänne kuusi vuotta sitten – paitsi että olitte Goonereita. Auts, kuinka monta uutta Gooneriakin on itse asiassa ehtinyt liittyä joukkoomme näiden vuosien saatossa. On tullut aika..

0 thoughts on “Lähes äärirajoilla

  1. Kannuviikonloppu tulossa [kop, kop], mutta loukkaantumistilanteen tietäen ei jaksa tällä hetkellä erityisesti innostua. Vaikka kunka ajattelisi rotaation olevan ratkaisu ongelmiin, niin fakta on että kahden viikon sisällä on kaksi elintärkeää matsia (jälkimmäinen tärkeämpi, ei niinkään siksi että kyseessä on liiga vaan kylmän tulospoliittisesti koska sen voittamalla on edelleen paremmat mahdollisuudet kannuun), joissa Walcottin nopeuden uhka ja Fabregasin visio ja johtaminen esimerkillä olisivat välttämättömiä.

    Voitto Barcasta ja tulee lisäpelejä, mutta samalla tietoisuus siitä että mikä tahansa myös liigassa on mahdollista sen jälkeen, tappio saattaa (ehkä) lisätä henkistä painetta ManUre-matsiin, jota ei saa missään nimessä ainakaan hävitä, oli media darlingsien loppuohjelma mikä hyvänsä. Ja jos myöskään Fabregas ei ole mukana viimeistään jälkimmäisessä, niin annetaan turhan paljon tasoitusta jo etukäteen. ManUre ei ole mikään viime viikkojen keski- tai alakastin mittari, jota vastaan subeilla kannattaa ainakaan luottavaisesti oletusarvoisesti lähteä pelaamaan (onhan näiden suoritustaso jo viime kuukausina nähty) vaan peliin olisi pitänyt päästä jo telineistä Barca-matsin nyrkkiä vastaavalla porukalla.

    Kirottu olkoon se päivä kun astun jalallani Stoke-on-Trent city councilin alueelle.

  2. Uskon että Kapulla on kyllä palava halu olla mukana tavoittelemassa ekaa pyttyä pitkästä aikaa, mutta onko oikeasti järkeä lähteä riskeeraamaan pidempää loukkaantumista finaalissa pelaamisella? Sun esittää kyllä taas asian vähän typerästi, eli Cesc olisi valmis pelaamaan mutta ikipaha Wenger ei antaisi pojan pelata. Eiköhän tuo takareiden tila käydä kuitenkin aika tarkkaan fysioiden kanssa läpi ja tehdä päätökset sen pohjalta.

  3. Jos Cesc haluaa pelata ja todella johtaa joukkueen uuteen pokaaliin ja olla se henkilö, joka nostaa kapteenina maljan ilmaan, niin olkoon sitten niin. Kuitenkin se tuppaa olemaan sillätavalla, että jos Fabregas pelaa ja on pienikin vamma, niin se on varmaa, että vamma vain pahenee. Sentakia Cescin voisi heittää vaihdosta peliin jossain 80 -minuutin kohdalla pelitilanteesta riippuen.

  4. Fabu penkille, jos ei muuta niin vastustajaa pelottelemaan =) Ei meinaa aika kulua sunnuntaita odotellessa, mutta jalat maassa pitää lähteä niin täällä kuin Wembleyllä. Robinin sanoin ”No game whatsoever is easy!” Birmingamilläkin nyt elämänsä paikka päästä pokaaliin käsiksi, ja ovat varmasti nälkäisiä ja taistelevat loppuun asti.

  5. Tabloidien nostattamat Cesc-toiveet ovat kyllä ns. syvältä. AW jo ilmoitti, että RvP on kapteeni ja että Cesc ei todellakaan pelaa. Toki Birminghamin leirissä nousisi pieni lisäpelko, jos Cesc olisi vaihtopenkillä (vaikka ei aikoisikaan pelata), mutta eipä taida AW sellaista temppua tehdä.

  6. Moi. Ollaan menossa ens viikonloppuna Lontooseen juhlimaan mun nelikymppisiä ja tietysti lauantaina tsiigaamaan Arsenal-Sunderland peliä. Nyt on kuitenkin 1 ylimääräinen lippu matsiin, jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä, puh. 0407232253

  7. Moro.

    Aikasemmin alkuvuodesta oli puhetta, että oulussakin goonerit kokoontuisivat katsomaan johonkin kulmabaariin peliä? Onko tätä meetinkiä nyt syntymässä?

  8. GuNNeR,itse ainakin menen ravintola Wingeriin katsomaan peliä,siellä näkyy ja tiskin takana on Gooner töissä,tervetuloa!

    Pakko tässä todeta se,että kaikki meistä huusi topparia ja maalivahtia tammikuun siirtoikkunassa,mutta ketään ei tullut…Maybe Wenger knows?Mitäänhän ei olla VIELÄ voitettu,mutta vuosiin ei ole näyttänyt näin hyvältä!C’moon Gunners!

  9. Arsenalisti, kiitos kutsusta! Tarkoitatko sitä Wingeri:ä, joka on siinä Peppersin jälkeen Stockmannin uloskäynnin kanssa samalla kadulla? Oletko menossa yksin katsomaan peliä sinne vai onkos sinne tulossa muitakin väriä tunnustavia? Moneksikko olet menossa paikan päälle?

  10. janne, täältä ollaan kanssa lähdössä Sunderland peliin, liput toki on jo kasassa. jos kuuluu perkelettä ja päällä on Wilshere paita niin revi hihasta 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s