North Bank

Kiitos (humalaiselle) Villelle väitän ansaitusta blogivapaasta. Kuten viime viikolla tiesin kertoa, ainakin tämä viikko mennään lyhyellä kaavalla. Tämä päivitys tulee verstaalta sunnuntaiyöstä ja kertonee kaiken olennaisen, kiire ja aikataulu painaa päälle. Kun tähän yhtälöön lisätään lauantai-illalta hankittu vapina, pfff.. Rose kuohuviini ei ole blogistin juoma, ei h*lvetissä.

Näitte pelin, ja vaikkette, olette kaiketi tässä vaiheessa siitä kaiken tarpeelliseen lukeneet. Joutunen toteamaan saman kuin jokainen Gooneri, voitto oli ja on kaiken A ja O. Chelsea, ManU ja err.. Liverpool (haha, en vain voi olla mainitsematta, you know, TOP4 Pool!) menettivät kaikki pisteitä, joten viikonloppua voidaan pitää vallan onnistuneena ja toivoa sopii että pelaajamme kykenevät saamaan tilanteesta itseluottamusta tulevaan. Täytyy sanoa että olin vähintäänkin hämmentynyt kun ymmärsin että edellisestä Valioliigavoitosta ehti todellakin vierähtää viisi viikkoa, viisi viikkoa!

Itse nostin asian tapetille lauantain otteluennakossa ja Villekin siihen viittasi eilen, voitosta huolimatta en voi olla huolestumatta että jälleen kerran emme kyenneet pitämään maaliamme puhtaana ja jälleen kerran vastustajan maalia voi tarkastella niin että paremmalla puolustamisella se olisi ollut estettävissä. Yksitoista ottelua, kaksitoista päästettyä maalia ja vain kaksi nollapeliä omassa päässä. Lienee jo matemaattinen mahdottomuus että yli yhden päästetyn maalin keskiarvolla voitaisiin puhua Valioliigamestaruudesta, tekemiemme virheiden lukumäärä on saatava vähemmäksi keinolla millä hyvänsä.

Oman jalkapallourani huipun saavutin puulaakitasolla ja siellä puolustuspään virheiden ei voi sanoa johtaneen henkisiin traumoihin. Mutta tasolla mistä nyt puhutaan, voisin kuvitella että jo henkisellä tasolla nolla omassa päässä aina silloin tällöin ei ole lainkaan pahasta. Toisin sanoen pelkoni on että kun palloa pitää kaivaa niin usein ainakin kertaalleen omasta maalista, siitä muodostuu väkisinkin tarpeeton paine vaikka sitten vain alitajunnan tasolle, asiasta tulee pakollinen ’ohjelmanumero’ jota ilman olisi h*lvetin paljon helpompi hengittää.

Vaikka nyt asian esille otin, jätän korostamatta sitä lauantain osalta sen enempää, Birmingham pelin funktio oli toisaalla ja siitä missiosta suoriuduimme. Toki Birmingham ottelu kannattaa kelata joukkueen sisällä useampaankin otteeseen uudelleen, syyt pallon ja liikkeen lähes täydelliselle lamaantumiselle toistuvasti noin 20 metrissä pitää nostaa esiin. Jos näen puolustuspään virheet ongelmakohtana, täytyy meidän keskittyä löytämään myös vaihtoehtoisia tapoja vastustajan puolustusmuurin murtamiseen kuin toistuva kirjaimellisesti pään seinään hakkaaminen. Abou Diaby oli tämän pään seinään hakkaamisen ilmentymä, liike pysähtyi usesti kuin seinään vailla mitään vaihtoehtoista ratkaisua ja ainoa mitä emme sentään saaneet todistaa oli etteivät pelaajat sentään nostaneet käsiään ylös antautumisen merkiksi.

Sitäkin täytyy ihmetellä että nyt kun meillä on Marouane Chamakhin mukanaan tuoma vahvuus pääpeliin, näkisin ettemme yritä hyödyntää tätä riittävästi. Tiedämme toki mm laitapuolustajiemme todistettavasti laadukkaat keskitykset mutta eihän Chamakhin päätä ole tarpeen hakea vain laidoilta. Edelleen kun saamme kirkkaimman tähtemme Tanskalaisessa muodossa takaisin kirittämään Marokkolaista, näkisin että hyökkäyspelaamisen variaatioiden tarkasteluun on hyvä syy. On muuten todella mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun (siis jos) Robin van Persie tekee paluun, onko Hollantilaisen paikka managerin papereissa edelleen hyökkäyksen keskellä. Allekirjoittaneen mielipiteen asiaan tiedätte.

Tiedä sitten johtuiko vain blogistin tunnetilasta, vai varsin vahvasta nousuhumalasta, mutta ihmettelin sitäkin lauantaina mihin katosi kuin vasaran iskusta hyvä alku? En tähän hätään ehdi lähteä laskemaan avauksemme pelaajien maaotteluissa pelattuja minuutteja tai lentokilometrejä, mutta näppituntumalla vaisua Arshavinia lukuun ottamatta fysiikan piikkiin en haluaisi paljoakaan asettaa, pelataan sitä paitsi vasta syyskautta ja kuntopohjan haluasin kuvitella olevan kunnossa. Ehkä kyse olikin juuri siitä mistä edellä kirjoitin, kun joukkue aikansa yritti tulosta päätä seinään hakkaamisella eikä se tulosta tuonut, keinot ja sitä kautta liike loppui kesken ja alun kokemani pirteys siinä ohessa.

Niin selkeäksi en kuitenkaan pirteyden katoamista kokenut ettäkö olisin nähnyt Birminghamin kuittaavan sitä ettemme maalia onnistuneet tekemään. Sain kyllä parikin tekstiviestiä että tämä oli nähtävissä ja historiaan peilaten odotettavissa mutten kompannut, Birmingham oli heikko ja yllätyksekseni Fabianski maalinsuulla kaiketi sitä mitä Wenger harjoituksissa näkee. On todellakin pakko kehaista Puolalaista vaikkei tilanteita sittenkään liiaksi asti ollutkaan. Tiedä sitten onko aihe ollut esillä, olettaisin, mutta turhat pallon haltuun tavoittelut pois ja nyrkit heilumaan. Ja nyrkkejään Fabianski käytti mallikkaasti, ja molempia, ei yhden käden usein niin arvotaan arvotaan ja katsotaan mitä tulee nyrkkiä. Lisää tällaista Lukasz, vai mitä miettii Arsene? Onko Fabianski nyt ykkönen vai jatketaanko pitkän tikun vetämistä ja epämääräistä linjaa. Ja ettei kellekään jää mitään epäselväksi, Almunia on blogistin papereissa numero uno ja sen pitäisi olla ääneen sanottu fakta. Mutta lauantaina nähty Fabianski palveli kokonaisuutta.

Niin, ehkä se sitten oli väistämätöntä; kaverin johtomaali puolustuksemme oivalla avustuksella. Mutta näin reilun vuorokauden tuloksen sulattelun jälkeen käännän asian positiiviseksi. Missio oli voitto, pakkovoitto, joukkue tämän takuulla tiedosti ja sen mukanaan tuoman paineen. Kun voitto sitten lopulta saatiin ja vieläpä kääntämällä tappioasema loppuun asti pitäneeksi johdoksi, ehkäpä näin harteilta pudonneen apinan paino korostui lopulta eduksemme. Väliin mahtuu tottakai jo heti huomenna Mestareiden Liiga Eduardoineen, mutta paluu ahdingosta voittojen tielle Valioliigassa antoi paitsi minulle, toivottavasti ennen kaikkea joukkueelle sitä mitä Manchester Cityn kaatamiseen tarvitaan tulevana sunnuntaina.

Ja nyt kun pääsin tekstin sävyssä selkeään positiivisuuteen, täytyy muistaa etten olisi tässä ilman edesmennyttä Seppo Heikinheimoa.. Err? No joka tapauksessa.. Uskaltaisin käyttää lähes termiä kammottava, niin kiusalliseksi koin nuoren Jack Wilsheren täysin tarpeettoman ulosajoon johtaneen taklauksen. Tiedä sitten lohduttaako se lainkaan, mutta tunnen managerin turhautumisen, kiusaantumisen, kihinän ja pihinän Helsinkiin saakka. Merde, l’enfer, oh crap, shite.. Tunnen managerin kirosanat ihollani tämän kaataessa lasillistaan punaviintä lauantai-iltana. Wenger on käynyt yhden miehen sotaansa väkivaltaisen pelaamisen kitkemiseksi ja nyt muuten jälleen loistavan ottelun pelannut Wilshere menee ja taklaa myöhästyneesti managerinsa. Tiedättekö, kun lukee tällaisia naurettavia Tony Pulisin kommentteja, ihoni menee kananlihalle kun kuvittelen (en voi olla kuvittelematta vaikka kuinka haluaisin) Pulisin tai Allardycen tyytyväistä virnettä heidän nähtyä Wilsheren myöhästyneen taklauksen.

Arsenella ei tietenkään ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin tuomita taklaus ja pelaajalla itsellään tunnustaa hölmöily mutta vahinko ehti tapahtua ja kun se vahinko johtaa vastenmieliseen ajatukseen hymyilevästä Allardycesta, sitä voi pitää isona vahinkona. Ehdin silmäillä vain hyvin pikaisesti meidän Goonereiden näkemyksiä tapahtuneesta mutta tällä lyhyellä silmäyksellä sain kuvan että olen vähemmistössä siinä miten vahvasti itse tapahtuneen tuomitsen. Ehkä fanien ajatusten taustalla on halu laikaista tapahtunut ja Allardyce maton alle, minäkin haluaisin, mutten pysty. Allekirjoittaneen on oltava rehellinen itselleen, taklaus jätti p*skan sivumaun voittoon ja tekeisi mieli ottaa Wilshereä pulisongeista kiinni ja antaa luunappi.

Mutta miksi, oi miksi managerin on näemmä jälkikäteen sittenkin täytynyt lähteä tälle linjalle, olisi jättänyt asian kommentoinnin siihen mitä välittömästi totesi and that’s it.

”No matter what we do, it is wrong. If we get kicked the whole game and do not reply, people say we are too soft. I don’t think Jack saw the player he was tackling. He just thought ’I lost the ball, there’s a minute to go, I must chase and win this ball back’, but he mistimed his tackle. You have to make a difference between an accidental red card and a team who tries to kick you from the first to the last minute. There is no comparison.”

Tästäkin huomimatta on muuten jossain määrin hupaisaa että videoklippejä Wilsheren taklauksesta ei tarvitse hakemalla hakea siinä missä taannoinen Boltonin Paul Robinsonin taklaus Diabyn nilkoille poistettiin liiton toimesta lähes välittömästi. Pulis ei liene ainoa jolla on ongelma Wengerin ja Arsenalin suhteen.

Ei h*mmetti, useampikin ranskalaisella (eh) viivalla merkitsemäni aihe jää kommentoimatta, pakko rientää sorvin ääreen ja jättää kirjoittaminen vaiheeseen. Ihan lopuksi on ilo ottaa kiinni Macin eiliseen kommenttiin.. Olkoon ravintola Sports Academy edelleen paikka missä en voi väittää viihtyväni, mutta jos ei sitten välttämättä määrällisesti, niin laadullisesti North Bank Helsinki on loistava juttu. Kiitos kaikille paikalla olleille Goonereille, olette hämmästyttävän hienoja kavereita ja saitte blogistin tuntemaan olonsa huikean hyväksi, on suuri ilo ja kunnia tuntea teidät.

0 thoughts on “North Bank

  1. Jep, mitäpä sitä suuremmin vatvomaan, mutta valitettavasti on sanottava, että tämä ei ollut eka kerta tällä kaudella, kun Jackie pisti vastustajaa sukille. Nyt sitten osui pahemmin. Ja toivottavasti hän todella ottaa opikseen.

  2. Onpa kertakaikkisen positiivinen yllätys, että Nelonen Sport Pro näyttää Shakhtar-matsin tiistaina. Tällä kertaa kun Ylen matsivalinta on ihan ymmärrettävä..

    Wilsheren taklauksesta syntynyt kalabaliikki on ihan käsittämätön, kun otetaan huomioon että sekä pelaaja ja valmentaja ovat myöntäneet rikkeen ja hyväksyneet rangaistuksen. Lisäksi taklauksen kohdekaan ei onneksi loukkaantunut.

    Välillä se vain tuntuu todella oudolta, että joukkuetta, joka pelaa nättiä futista ilman minkään sugar daddy -omistajan loputtomia rahavaroja, vihataan näin paljon. Eikä siihen ole vaadittu edes menestystä viime vuosilta..

  3. Mielenkiintoista että 8 ottelua pelattu ja punainen viuhunut jo kolme omiin ja kolme vieraille. Jos tuolla kaavalla mennään loppuun asti niin sehän tekee vajaa 30 lappua kauden päätteeksi. Tuleepahan ainakin punainen kortti tutuksi. Mestarienliigaa on pelattu 2 peliä ja sielläkin on jo punainen vastustajalle kertaalleen heilahtanut.

    Sitten tosta Chamakista. Mies ei varmastikaan tule maaliennätyksiä uusiksi laittamaan mutta tällä menolla varmasti hankittujen rangaistuspotkujen ennätyksen rikkoo. Mikäli niistä joku on edes tilastoja on tehnytkään. Jenkeissähän tehdään lajissa kuin lajissa mitä ihmeellisempiä tilastoja mutta euroopassa tieten vähän eri juttu.

  4. Eli Fabregas kunnosa mutta ei ole varmaa aloittaako ja Vito lainalle Hull Cityyn, molemmat loistavia uutisia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s